Koripallo.comin toimitus kertaa hieman parhaita kokemuksiamme koripallon seuraamisesta ympäri maailmaa. Sarjan avausosassa käydään Ikuisten vihollisten derbyssä Ateenassa.

Syksyllä 2016 tarjoutui mahdollisuus käydä Ateenassa paikallisten kiistakumppaneiden Panathinaikosin ja Olympiakoksen derbyssä, kun seurat ottivat toisistaan mittaa Euroliigassa. Ihan täyskahjo tapahtumahan se oli ja lipunhinnan jokaisen euron arvoinen kokemus.

Olin hankkinut lippuni etukäteen netistä, joten se piti käydä paikan päällä lippuluukulta noutamassa. Tämähän sitten muodostui hieman ongelmaksi, kun lähestyin Ateenan olympiahallia samalta suunnalta metroasemalta kuin koko muukin ihmisvirta.

Järkkäreiden viittoilun jälkeen ilmeni, että lippukassa on juuri toisella puolen hallia. Sekään nyt ei toki iso ongelma olisi ollut, mutta kun joka suunnasta tien tukki verkkoaita, sai väylää ja kiertotietä etsiä tosissaan. Lopulta se löytyi olympialaisten uima-allaskompleksin läpi, mutta kaikki tämä tohina poltti aikaa huolella.

Itse lipun noutaminen hoitui rivakasti, mutta vaikka hallille olin saapunut erittäin hyvissä ajoin, oli tässä kohdin ottelun alkuun enää viitisen minuuttia – ja tip-offiahan ei sovi missata. Oma katsomonumerokin löytyi sisällä vikkelästi, mutta sitten tuli pieni tenkkapoo.

Tuolillasi seisoo pari tyttöä, ei ongelmaa

Halli oli täynnä. Sillä tavalla täynnä, että suomalainen ei ole siihen tottunut. Käytävää ei ollut, koska joka rappusella istui väkeä. Ihmisiä seisoi tuoleilla ja vähän jokaisessa mahdollisessa raossa. Sieltä kuitenkin taiteilin itseni omalle rivilleni ja kohti lippuun merkittyä paikkaa.

Kun omalle paikalleni löysin, ehkä, sillä tuolilla seisoi kaksi nuorta tyttöä. Noh, sopu sijaa tekee ja mahduin hyvin siihen koloon istuimen eteen seisomaan. Eikä siellä kukaan muukaan hallissa istunut, joten sillä istumapaikalla nyt niin väliä muutenkaan olisi ollut.

Ja ehdittiinhän siihen tip-offiinkin, sillä pallo nousi ilmaan samalla sekunnilla, kun ehdin katseeni kentälle kääntää. Itse ottelusta ei jäänyt valtavasti muistikuvia – muuta kuin toki Vassilis Spanoulis. Kreikkalainen jumala Spanoulis pisti taululle 22 pistettä ja 8 syöttöä.

Matsin voitto lipsahti lopulta Olympiakokselle, kun Spanoulis pisti syötön Georgios Printezisille kolme sekuntia ennen loppua ja Printezis upotti heittonsa sekä and-one-vapaaheiton päälle. Luvut lopulta vieraille 79-77 ja ei olisi kannattanut olla pelin jälkeen punaista vaatetta päällä…

Ateenan olympiahallin virallinen kapasiteetti on 18 500 katsojaa koripallo-otteluissa, ja salin yleisöennätys on yli 25 tuhatta Euroliigan pelissä vuosikymmen sitten Barcelonaa vastaan. Nyt pelin ilmoitettu yleisömäärä oli n. 17 000, mutta siinä oli kyllä joku myynyt lippuja ohi kirjojen tai muuten lukemiin on vaikea uskoa.

Oma tuntuma oli, että hallissa oli vähintään 20 000 katsojaa, kun alakatsomot oli tosiaan pakattu ääriään myöden täyteen, eikä yläkatsomoissakaan yhtään tyhjää paikkaa ollut. Sitä on vaikea uskoa tai ymmärtää, miten tuonne lehtereille on se 25 000 joskus saatu ahdettua, mutta kaipa sekin kreikkalaisilta onnistuu.

Pommit kentälle, peliä vaan

Tunnelma salissa oli toki jotain sellaista, mitä ei ole tullut koettua koskaan missään muualla koripallon parissa. Kyllä meistä suomalaisistakin ääntä lähtee toki, esimerkiksi Bilbaon huutomyrsky ja viime kesän kotikisojen parhaat hetket Areenalla menevät varmaan pelkällä desibelimittarilla Ateenan derbyn ohi.

Sen sijaan meiltä, tai muualtakaan, ei löydy tuhansien ultra-fanien leiriä, missä ei olla tultu vain huutamaan ja kannattamaan, vaan tekemään kokonainen spektaakkeli. Laulut raikasivat läpi ottelun, vihellyskonsertit vääristä vihellyksistä olivat korvia huumaavia ja intohimon aste meni yli asteikon.

Tähän sisältyi tietysti myös se, että savuja ja soihtuja voi hyvin käyttää sisähallissa. Kun ensimmäisellä puoliajalla paukkupommit alkoivat lentää jo kentän kulmalle, se oli kuitenkin tuomareille jo liikaa. Ottelu pistettiin reiluksi viideksi minuutiksi poikki ja Olympiakosin vaihtopenkki haki suojaa keskeltä kenttää.

Sekään episodi nyt ei kovin menoa hidastanut, vaan muutamien ”älkää viitsikö niitä pommeja heittää, kiitos” -kuulutusten jälkeen peli pistettiin taas käyntiin. Montaakin eri urheilulajia on tullut käytyä katsomassa ympäri maailman, mutta ihan tällaiseen meininkiin ei ole tullut missään törmättyä.

Ihan samanlainen meno ei toki ole kaikissa kummankaan ateenalaisjoukkueen peleissä, vaan derby on tältäkin osin poikkeuksellinen tapahtuma. Muutamia muita Panathinaikosin ja Olympiakoksen pelejä tuli käytyä katsomassa sekä vuosi takaperin että viime syksynä, eivätkä ne kyllä pettymyksiä olleet tunnelmaltaan nekään.

Ultrat ovat kuitenkin paikalla joka pelissä, heiluttavat kentän kokoisia lippujaan ja laulavat keuhkonsa puhki, joten tunnelmasta ei ole pulaa. Ja välillä niitä kreikkalaisen kahjoja hetkiä nähdään muutenkin kuin derbyssä, kuten kävi Olympiakoksen ja Belgradin Punaisen tähden Euroliiga-pelissä.

Pippurisumutteet kentälle, peliä vaan

Katsomo ei ollut edes puolillaan, mutta meno oli silti kovaa. Kotijoukkueen faneilla oli vierailevilta serbeiltä lainattu ”Kosovo on Serbiaa”-lakana ja saman suuntaiset chantit kaikuivat katsomossa. Kansanmurhaajien puolella kreikkalaiset ovat toki siksi, että heillä on oma kiistansa Makedonian kanssa.

Kreikkalaisten mielestä Makedonia on Kreikan maakunta ja historiallisesti heillä on siihen yksinoikeus. Nyt kun taas FYROM (eli entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) haluaa virallista nimeään muuttaa ja siitä EU:n välityksellä neuvottelee, ovat tunteet pinnassa.

Noh, politiikka sikseen, mutta vielä hullummaksi meno muuttui, kun joku tyhjensi katsomosta pippurisumutteen tai jonkun vastaavan kohti serbien vaihtopenkkiä. Belgradilaisten penkki poistui penkiltä keskelle kenttää ja ottelu keskeytettiin varmaan vartiksi.

Kun oma istumapaikka sattui olemaan juuri vaihtopenkkien takana, alkoi silmiin ja nenään hetken päästä leijaili miellyttävä katku. Siinä sai pikaisesti kaivaa laukusta ylimääräistä t-paitaa suun ja nenän peitoksi, ja silmät punottivat vielä seuraavana aamunakin. Ihan normimeininki siis korismatsissa.

Palvelut halleissa ovat vähän nihkeitä, tähän puoleen ei kovin kummoisesti ole panostettu. Jotain muovipussisämpylää, popcornia ja limsaa toki löytyy. Sen sijaan hallin ulkopuolelta löytyy jos jonkinlaista yrittäjää, jotka tarjoavat grillivartaita ja kaikkea muuta maukasta sapuskaa. Olympiakosin pelissä myös näkyi mummo myymässä röökiaitauksen kaltereiden välistä puoliajalla olutta, mitä toki hallin sisällä ei myydä.

Joka tapauksessa voin suositella korista Ateenassa ihan jokaiselle koripallofanille ainutlaatuisena kokemuksena. Tunnelma otteluissa, ja varsinkin derbyissä, on jotain sellaista, mistä kyllä kannattaa maksaa ja vähän vaivaa nähdä.

Vinkkejä Ateenan reissulle

• Liput kannattaa hankkia etukäteen netistä tai muista myyntikanavista Ateenassa.
• Johonkin normaaliin sarjapeliin lippuja tosin saa vielä lippuluukultakin helposti.
• Olympiakosilla ainakin lippujen hankkiminen vaati seuran jäsenyyttä, mikä taas sitten tuo pienen lisämaksun lipun hinnan päälle, jos vain yhteen peliin olet menossa.
• Kannattaa olla ajoissa, oikeasti hyvissä ajoin, paikalla ainakin isoissa peleissä.
• Älä laita vihreää vaatetta päälle Olympiakosin kotipeleihin tai punaista Panathinaikosin.