Vau. Kiitos Pacersin ja Knicksin pelaajille. ja Juzolta hyvä summaus pelin käänteenpaikoista, molemmat jengit oli voittamassa tämän matsin jo niin moneen kertaan. Itsellä Pacers lemppari voittajaksi, pienellä erolla, eli lopputuloskin maistui. En oikein tiedä, miksi se Towns ärsyttää itseäni niin paljon, se sen liikkuminen ja koko olemus, ja sen ilme jokaisen oman virheen jälkeen, en tiedä, mutta sitten Josh Hart ja Mitchell Robinson kyllä kivasti tasottaa näitä antipatia-puntteja. Ja hyvinhän Townskin pelasi, molemmissa joukkueissa tosi monta pelaajaa, jotka ei vaan millään suostuis häviämään... jotenki tuntuu, että tätä sarjaa pelataan vielä monta matsia.
Toisin ku OKC vs Minnesota-koitosta. OKC:n 'sääntöjen rajamaat'-puolustus varsinki kaarella on niin hyvää, että ne ei tarvitse hyökkäyspäässä mitään ihmeellisiä onnistumisia voittaakseen matsit. Minnesotan pelaajista monelle jäi tietysti paljon parantamisen varaa ekasta ottelusta, yleensä niin luotettava Conley veteli layuppeja metrikaupalla ohi, Nazi Reid kivitti omat patenttikolmoset ja oli muitenkin heikko, Ant jäi kiinni sinne OKC puolustuksen verkkoon, kaikki menetti vuoron perään palloa, jota ei OKC:ta vastaan kannattas oikeestaan yhtään pistää lattiaan... Ja Gobert on traaginen hahmo.
Olis kiva olla Gobertin puolella, kun kaikki sille nauraa... mutta ei jumalauta. Syötöt, levypallot, kaikki kimpoilee käsistä hukkaan, Hartenstein ja Holmgren ehtii omilla nopeilla käsillään ja hoksottimillaan kutoa molemmat yhden villkasukan siinä ajassa, kun Gobert vielä tavoittelee käsiensä välissä kimpoilevaa palloa. Kun peli on kovaa ja nopeaa ei Gobertia vaan voi käyttää, ei sille voi syöttää. Samalla kun tarvittaisiin etukentälle joku luotettava pitkä, jonka kanssa vois syötellä sisään ja ulos, että saatais OKC:n puolustusta jotenki rikottua. En usko, että Minnesota keksii mitään keinoa millä tämän sarjan voisi kääntää, vaikka parempia pelejä varmaan tullaan näkemään.