Minun mielestä Kuierin ominaisuudet soveltuvat parhaiten pitkän pelinrakentajan rooliin. Tärkein kehityskohde olisi oman tulkintani mukaan räjähtävyys ja oikea peliasento. En suosittele muuttamaan Kuierin ruumiinrakennetta (tai käyttäytymistä) muistuttamaan Seppo Rätyä tai Hannes Pöllää.
EDIT:
1) Pitäisikö Kuieri keskittyä kehittämään häneen vahvuuksia, heikkouksia tai molempia?
2) Mitkä ovat Kuierin suurimmat vahvuudet ja heikkoudet?
Ottamatta nyt noihin ominaisuuksiin ym. niin paljoa kantaa on pakko kuitenkin sanoa, että suurin epäonnistuja hänen urallaan on tähän saakka ollut HBA, jossa on vain ulosmitattu osaamista ilman, että olisi noita heikkoja kohtia tosissaan lähdetty kehittämään. Jalkapalloblogissa (
Suomalaisessa jalkapallokeskustelussa on unohdettu Huuhkajat-tarinan yksi tärkeimmistä ulottuvuuksista )hienosti juuri puututtiin tähän seikkaan, että ei pitäisi tyytyä siihen, että pärjää joukkueessaan ja maassaan hyvin, sillä tämä ei välttämättä korreloi kansainväliseen peliin. Jos joku oikeasti odotti, että WNBA olisi ollut helppo rasti hentoiselle pelaajalle, niin todellisuus on nyt näyttänyt, että ilman atleettisuutta siellä on vaikea pärjätä. Tuota atleettisuutta olisi pitänyt määrätietoisesti kehittää lukioaikana, jolloin pelillisillä teoilla ei kuitenkaan ollut mitään isoa merkitystä. Sen sijaan tyydyttiin vain olemaan ylpeä siitä, että pelaaja oli niin paljon parempi monella osa-alueella kuin useimmat muut naisten korisliigan pelaajat. Tämä asenne kuultaa edelleen naisten maajoukkueen päävalmentajan kommentoidessa Kuierin edesottamuksia. Samasta kurittomuudesta on mielestäni kärsinyt myös ainakin yksi HBA:n käynyt takapelaaja, joka sai koutsilta vapaat kädet tehdä juttuja kentällä, mutta homma ei sitten toiminut enää yliopistotasolla, kun saman tasoisia urheilijoita oli vähän enemmän. HBA:ta perustellaan juuri sillä, että pelaajalla on siellä mahdollisuus kehittyä, mutta kirkkaimmat helmet, mitä opinahjo on ulos työntänyt, ovat loistaneet lähinnä perimässään saatujen ominaisuuksien ansiosta.
Ps. Kuierista ei kyllä saa Seppo Räty- tai Hannes Pöllä -vartaloista pelaajaa millään. Ja ykköseen vastaus on, että aina pitää kehittää kokonaisvaltaisesti kaikkea. Kakkoseen vastaan, että hyviä puolia on paljon, mutta suurin heikkous on hentous.