- Viestejä
- 2 819
Lähes päivälleen kuukausi sitten Juho Nenonen päätti Hongan korisliigakauden 2006/2007 viimeisen hyökkäyksen onnistuneeseen kolmen pisteen heittoon sinetöiden Hongalle miesten edustusjoukkueen ensimmäisen mestaruuden sitten kevään 2003. Ensimmäistä mestaruuttaan juhlineet pelaajat kuten Monte Cummings, Kimmo Muurinen ja Phil Hickey juhlivat riehakasti, Matt Williamsin ja Jukka Matisen kaltaiset veteraanit konkarin ottein. Coach Pavicevic päästi tunteensa valloilleen ja omisti mestaruuden edesmenneelle vaimolleen. Petteri Koposen viimeinen ottelu kotimaan liigoissa pitkään aikaan tuotti 15 pistettä, kuusi levypalloa ja neljä koriinjohtavaa syöttöä.
Siitäkin huolimatta, että varustelu tulevalle koriskaudelle on jo voimakkaasti käynnissä, ei liigakauden päättymisestä ole niin pitkä aika, että se tuntuisi kovinkaan kaukaiselta menneisyydeltä. Tarkoitukseni on luoda katsaus mestarijoukkueen 2006/2007 pelaajiin, valmennukseen ja kauteen kokonaisuudessaan.
#4 Kimmo "Muursepp" Muurinen
-81 syntynyt Muurinen on ikänsä ja kokemuksensa puolesta pelaaja, jonka voi laskea sarjan tunnistettavimpiin ja luotettavimpiin kasvoihin. Muurisen maine mielialapelaajana, jonka suorituksen taso voi laskea fantastisesta kammottavaan muutamassa hetkessä, alkoi kaikota syyskaudella, jolloin Kimmo oli joukkueensa varmimpia suorittajia ottelusta toiseen. Mainiosti alkanut kausi katkesi ikäviin loukkaantumisiin ensin adventtiaikaan ja myöhemmin lopputalvesta. Pudotuspeleissäkin Kimmo huilasi avausottelun, koska ei ollut täysikuntoinen.
Loukkaantumisista huolimatta kokemus nousi ratkaisevaksi tekijäksi mestaruutta ratkottaessa. Kimmolla on potentiaalia viidentoista pisteen ja seitsemän levypallon keskiarvoihin illasta toiseen, mutta kuluvalla kaudella mies nousi arvoon arvaamattomaan tuodessaan energiaa vaihtopenkiltä. Koripallo-ottelussa pari oikea-aikaista riistoa ja torjuntaa saattavat muuttaa pelin kurssin täydellisesti. Tässä Kimmo oli parhaimmillaan. Erityisesti finaalisarjassa Kimmo osasi käyttää pelisilmäänsä ja fysiikkaansa oikea-aikaisesti hyödykseen.
Siitä huolimatta, että näkisin mielelläni Kimmon nousevan takuuvarmaksi avausviisikon pelaajaksi, olen hyvin tyytyväinen siihen, mitä hän tuo vaihdosta. Neljässäkymmenessä minuutissa kovakuntoisinkin joukkue kaipaa Muurisen kaltaista vara-akkua, joka voi luottaa tuovan helpotusta tahmeana käyvään peliin. Hongan kannattajat saavat nauttia Muurisen esityksistä ainakin kolmen pelikauden verran. Nähtäväksi jää, mitä roolia Pavicevic itä-stadin barbaarille sommittelee syksyn 2007 ja kevään 2010 väliseksi ajaksi.
#5 Viljami Vanjoki
Herra Murphy ei tahdo jättää Vilkkua rauhaan. Jo toista kautta tuloillaan ollut läpimurto antoi odottaa itseään. Pelikaudella 2005/2006 Vilkun nousemista Hongan rotaatioon hidasti intti, päättyneellä kaudella sitkeä loukkaantumissuma. Tällä hetkellä on vielä epävarmaa, mitä seuraa mies edustaa tulevalla kaudella, mutta ainakin Hongan taustavoimien antamat lausunnot kertovat, että vanhemmalle Vanjoelle olisi käyttöä myös tulevien kausien Hongassa.
Vaikka Vilkun ja Muurisen pelityyleissä ei ole suunnattomasti yhtäläisyyksiä, molemmat ovat näkemykseni mukaan parhaimmillaan herättäessään joukkuetta. Vilkkua on siunattu rajattomalla itseluottamuksella, jolloin Vilkku pystyy parhaimmillaan kääntämän momentumin joukkueelleen. Huonona päivänä itseluottamus heijastuu negatiivisella tavalla tietynlaisena "päättömyytenä" etenkin hyökkäyspäädyssä.
Toistaiseksi Vilkun suoritukset pääsarjatasolla ovat jääneet melko vähäisiksi. Teräväkielisimmät kriitikot unohtavat kuitenkin sen, että puhumme edelleen vasta 21-vuotiaasta pelaajasta, jolla on ikävä loukkaantumishistoria. Vilkulla on kelvollisesti potentiaalia ja iso sydän. Kyseiseen kombinaatioon on hyvä luottaa. Seuraavat kaksi-kolme vuotta ovat Vilkun kehityksen kannalta kriittisiä enkä voi toivoa hänelle muuta kuin terveyttä, jotta mies pääsisi lunastamaan niitä odotuksia, jonka hänen potentiaalinsa on luonut.
#6 Jukka Matinen
All hail the Captain! Matinen lähti Hongasta ammattilaiskentälle keväällä 2002 voitettuaan mestaruuden. Palattuaan Frankfurtista Espooseen Matinen totesi, ettei joukkueella voi olla muuta tavoitetta kuin voittaa mestaruus uudelleen. Kun Putki leikkasi korisukkaa ratkaisevan loppuottelun tauottua, häntä ei olisi voinut kuvitellakaan päättävän kautta hopea- tai pronssimitaliin.
Matinen on monessa suhteessa joka valmentajan unelmapelaaja. Pitkä ja urheilullinen, erinomainen heittäjä, erinomainen puolustaja. Asiallinen kentällä ja sen ulkopuolella. Kokenut sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Korisliigan ensimmäisen kuukauden ajan Matisen suoritustaso ailahteli, mutta ei kestänyt kauaa, että Keravan Shaker onnistui vakiinnuttamaan rytminsä. Loppukaudella huonommin sujuneet pelit olivat lähinnä satunnaisia, mutta niissäkin Jukka onnistui olemaan hyödyksi joukkueelleen vähintäänkin puolustuksessa ja muissa pienissä arkipäivän asioissa.
Matisen arvoa sekä joukkueelleen että koko liigalle nostaa se, että kyseessä on kotimainen profiilipelaaja, joka nousi välittömäksi yhdeksi liigan keulakuvista. Kolmivuotisesta jatkosopimuksesta päätellen Matinen koki roolin itselleen sopivaksi ja on varmis kannattelemaan soihtua myös uuden vuosikymmenen alkaessa. Vanhan viidakon sananlaskun mukaan koripallonpelaajan parhaat ikävuodet ovat 27-34, joten tulevina kausina on lupa odottaa, että 28-vuotias Jukka tulee takaisin entistä parempana.
#8 Petteri Koponen
Mitä yhteistä on Petteri Koposella ja Harry Potter -kirjasarjan Lordi Voldemortilla? Vastaus: Molemmista on lupa puhua vain kuiskaten. Kun Hanno Möttölän, Teemu Rannikon tai Petteri Koposen kaltainen lupaus syttyy tuikkimaan kotimaisen koripallon tähtitaivaalle, pelaaja on koko kansakunnan omaisuutta.
Kun koko kansakunnan katseet kääntyvät yhteen nuoreen mieheen, myös mielipiteet jakautuvat kuin Punainen meri Mooseksen edeltä. Katsojista jotkut muistavat loppuottelusarjan hassatut alley oop -syötöt, nuoren miehen kovasanaiset mielipiteenvaihdot tuomareiden kanssa tai korilleajoa seuranneet sukellukset yleisön sekaan. Toiset perustavat kaikki havaintonsa sille realiteetille, että Koponen nousi vasta 18-vuotiaana sarjan ehkäpä suurimman mestarisuosikin aloittavaksi pelintekijäksi ja kykeni kantamaan vastuuta illasta toiseen hämmästyttävällä varmuudella ja parantaen peliään kauden edetessä.
Koposesta on vaikea kirjoittaa, koska meillä, suomalaisilla koripallofanaatikoilla, on vain aavistus siitä, millaisella tasolla Koponen on kansainvälisesti. Koripallomaajoukkueen päävalmentaja totesi Petterin olevan yksi ikäluokkansa kolmesta parhaasta europelintekijästä. Coach Pavicevic sanoi Nike Hoop Summitin jälkeen, että Petteri olisi voinut dominoida ottelua halutessaan. Realiteettejä on vaikea hahmottaa.
Henkilökohtaisesti luottaisin niihin ihmisiin, jotka ovat nähneet kansainvälistä koripalloa läheltä. Tässä yhteydessä viittaan Dettmanniin ja Paviceviciin. Kyseessä on kaksi varsin eri tavalla itseään ilmaisevaa ihmistä, mutta heidän lausunnoistaan on helppo löytää jonkinasteinen konsensus: Petteri on ikäisekseen hyvin valmis ja kypsä pelaaja. Hänen merkittävin piirteensä pelaajana on pelinäkemys (basketball IQ), joka välittyy parhaiten koko joukkueen hyväksi, kun Petteri oppii pelaamaan pointtia. Hänen potentiaalinsa on valtava, joka viittaa pitkään ammattilaisuraan, on kyseessä sitten Euroliiga, NBA tai Espanja. Avaintekijänä on kuitenkin maltti, koska Petterin pelissä on vielä paljon tilkittäviä aukkoja fyysisistä puutteista 5-5-hyökkäyksen organisointiin. Yhtä vahva, kimmoisa tai nopea Petteri ei tule koskaan olemaan kuin parhaat maailmantähdet, joten Petterin on käsitettävä lähtökohtansa ja opeteltava operoimaan niistä käsin.
Tähän mennessä kaikki on mennyt mallilleen. Jos Petteri löytää oikean seuran itselleen eikä hätäile päätöksissään, en näe mitään syytä sille, etteikö hänestä tulisi yksi maanosan parhaista takamiehistä 2010-luvulla. Toivotan Petskulle onnea tulevaisuudelle ja jään odottamaan, milloin seuraava tulevaisuuden tähti herättää median kiinnostuksen ja kp.comin analyytikoiden kriittisen silmän!
(Huomioiden sen, että lausahdus menee mauttomaksi, totean vielä, että on ilo nähdä Randy Westin scouttaavan uralleen jatkajia täältä Pohjolasta!)
Siitäkin huolimatta, että varustelu tulevalle koriskaudelle on jo voimakkaasti käynnissä, ei liigakauden päättymisestä ole niin pitkä aika, että se tuntuisi kovinkaan kaukaiselta menneisyydeltä. Tarkoitukseni on luoda katsaus mestarijoukkueen 2006/2007 pelaajiin, valmennukseen ja kauteen kokonaisuudessaan.
#4 Kimmo "Muursepp" Muurinen
-81 syntynyt Muurinen on ikänsä ja kokemuksensa puolesta pelaaja, jonka voi laskea sarjan tunnistettavimpiin ja luotettavimpiin kasvoihin. Muurisen maine mielialapelaajana, jonka suorituksen taso voi laskea fantastisesta kammottavaan muutamassa hetkessä, alkoi kaikota syyskaudella, jolloin Kimmo oli joukkueensa varmimpia suorittajia ottelusta toiseen. Mainiosti alkanut kausi katkesi ikäviin loukkaantumisiin ensin adventtiaikaan ja myöhemmin lopputalvesta. Pudotuspeleissäkin Kimmo huilasi avausottelun, koska ei ollut täysikuntoinen.
Loukkaantumisista huolimatta kokemus nousi ratkaisevaksi tekijäksi mestaruutta ratkottaessa. Kimmolla on potentiaalia viidentoista pisteen ja seitsemän levypallon keskiarvoihin illasta toiseen, mutta kuluvalla kaudella mies nousi arvoon arvaamattomaan tuodessaan energiaa vaihtopenkiltä. Koripallo-ottelussa pari oikea-aikaista riistoa ja torjuntaa saattavat muuttaa pelin kurssin täydellisesti. Tässä Kimmo oli parhaimmillaan. Erityisesti finaalisarjassa Kimmo osasi käyttää pelisilmäänsä ja fysiikkaansa oikea-aikaisesti hyödykseen.
Siitä huolimatta, että näkisin mielelläni Kimmon nousevan takuuvarmaksi avausviisikon pelaajaksi, olen hyvin tyytyväinen siihen, mitä hän tuo vaihdosta. Neljässäkymmenessä minuutissa kovakuntoisinkin joukkue kaipaa Muurisen kaltaista vara-akkua, joka voi luottaa tuovan helpotusta tahmeana käyvään peliin. Hongan kannattajat saavat nauttia Muurisen esityksistä ainakin kolmen pelikauden verran. Nähtäväksi jää, mitä roolia Pavicevic itä-stadin barbaarille sommittelee syksyn 2007 ja kevään 2010 väliseksi ajaksi.
#5 Viljami Vanjoki
Herra Murphy ei tahdo jättää Vilkkua rauhaan. Jo toista kautta tuloillaan ollut läpimurto antoi odottaa itseään. Pelikaudella 2005/2006 Vilkun nousemista Hongan rotaatioon hidasti intti, päättyneellä kaudella sitkeä loukkaantumissuma. Tällä hetkellä on vielä epävarmaa, mitä seuraa mies edustaa tulevalla kaudella, mutta ainakin Hongan taustavoimien antamat lausunnot kertovat, että vanhemmalle Vanjoelle olisi käyttöä myös tulevien kausien Hongassa.
Vaikka Vilkun ja Muurisen pelityyleissä ei ole suunnattomasti yhtäläisyyksiä, molemmat ovat näkemykseni mukaan parhaimmillaan herättäessään joukkuetta. Vilkkua on siunattu rajattomalla itseluottamuksella, jolloin Vilkku pystyy parhaimmillaan kääntämän momentumin joukkueelleen. Huonona päivänä itseluottamus heijastuu negatiivisella tavalla tietynlaisena "päättömyytenä" etenkin hyökkäyspäädyssä.
Toistaiseksi Vilkun suoritukset pääsarjatasolla ovat jääneet melko vähäisiksi. Teräväkielisimmät kriitikot unohtavat kuitenkin sen, että puhumme edelleen vasta 21-vuotiaasta pelaajasta, jolla on ikävä loukkaantumishistoria. Vilkulla on kelvollisesti potentiaalia ja iso sydän. Kyseiseen kombinaatioon on hyvä luottaa. Seuraavat kaksi-kolme vuotta ovat Vilkun kehityksen kannalta kriittisiä enkä voi toivoa hänelle muuta kuin terveyttä, jotta mies pääsisi lunastamaan niitä odotuksia, jonka hänen potentiaalinsa on luonut.
#6 Jukka Matinen
All hail the Captain! Matinen lähti Hongasta ammattilaiskentälle keväällä 2002 voitettuaan mestaruuden. Palattuaan Frankfurtista Espooseen Matinen totesi, ettei joukkueella voi olla muuta tavoitetta kuin voittaa mestaruus uudelleen. Kun Putki leikkasi korisukkaa ratkaisevan loppuottelun tauottua, häntä ei olisi voinut kuvitellakaan päättävän kautta hopea- tai pronssimitaliin.
Matinen on monessa suhteessa joka valmentajan unelmapelaaja. Pitkä ja urheilullinen, erinomainen heittäjä, erinomainen puolustaja. Asiallinen kentällä ja sen ulkopuolella. Kokenut sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Korisliigan ensimmäisen kuukauden ajan Matisen suoritustaso ailahteli, mutta ei kestänyt kauaa, että Keravan Shaker onnistui vakiinnuttamaan rytminsä. Loppukaudella huonommin sujuneet pelit olivat lähinnä satunnaisia, mutta niissäkin Jukka onnistui olemaan hyödyksi joukkueelleen vähintäänkin puolustuksessa ja muissa pienissä arkipäivän asioissa.
Matisen arvoa sekä joukkueelleen että koko liigalle nostaa se, että kyseessä on kotimainen profiilipelaaja, joka nousi välittömäksi yhdeksi liigan keulakuvista. Kolmivuotisesta jatkosopimuksesta päätellen Matinen koki roolin itselleen sopivaksi ja on varmis kannattelemaan soihtua myös uuden vuosikymmenen alkaessa. Vanhan viidakon sananlaskun mukaan koripallonpelaajan parhaat ikävuodet ovat 27-34, joten tulevina kausina on lupa odottaa, että 28-vuotias Jukka tulee takaisin entistä parempana.
#8 Petteri Koponen
Mitä yhteistä on Petteri Koposella ja Harry Potter -kirjasarjan Lordi Voldemortilla? Vastaus: Molemmista on lupa puhua vain kuiskaten. Kun Hanno Möttölän, Teemu Rannikon tai Petteri Koposen kaltainen lupaus syttyy tuikkimaan kotimaisen koripallon tähtitaivaalle, pelaaja on koko kansakunnan omaisuutta.
Kun koko kansakunnan katseet kääntyvät yhteen nuoreen mieheen, myös mielipiteet jakautuvat kuin Punainen meri Mooseksen edeltä. Katsojista jotkut muistavat loppuottelusarjan hassatut alley oop -syötöt, nuoren miehen kovasanaiset mielipiteenvaihdot tuomareiden kanssa tai korilleajoa seuranneet sukellukset yleisön sekaan. Toiset perustavat kaikki havaintonsa sille realiteetille, että Koponen nousi vasta 18-vuotiaana sarjan ehkäpä suurimman mestarisuosikin aloittavaksi pelintekijäksi ja kykeni kantamaan vastuuta illasta toiseen hämmästyttävällä varmuudella ja parantaen peliään kauden edetessä.
Koposesta on vaikea kirjoittaa, koska meillä, suomalaisilla koripallofanaatikoilla, on vain aavistus siitä, millaisella tasolla Koponen on kansainvälisesti. Koripallomaajoukkueen päävalmentaja totesi Petterin olevan yksi ikäluokkansa kolmesta parhaasta europelintekijästä. Coach Pavicevic sanoi Nike Hoop Summitin jälkeen, että Petteri olisi voinut dominoida ottelua halutessaan. Realiteettejä on vaikea hahmottaa.
Henkilökohtaisesti luottaisin niihin ihmisiin, jotka ovat nähneet kansainvälistä koripalloa läheltä. Tässä yhteydessä viittaan Dettmanniin ja Paviceviciin. Kyseessä on kaksi varsin eri tavalla itseään ilmaisevaa ihmistä, mutta heidän lausunnoistaan on helppo löytää jonkinasteinen konsensus: Petteri on ikäisekseen hyvin valmis ja kypsä pelaaja. Hänen merkittävin piirteensä pelaajana on pelinäkemys (basketball IQ), joka välittyy parhaiten koko joukkueen hyväksi, kun Petteri oppii pelaamaan pointtia. Hänen potentiaalinsa on valtava, joka viittaa pitkään ammattilaisuraan, on kyseessä sitten Euroliiga, NBA tai Espanja. Avaintekijänä on kuitenkin maltti, koska Petterin pelissä on vielä paljon tilkittäviä aukkoja fyysisistä puutteista 5-5-hyökkäyksen organisointiin. Yhtä vahva, kimmoisa tai nopea Petteri ei tule koskaan olemaan kuin parhaat maailmantähdet, joten Petterin on käsitettävä lähtökohtansa ja opeteltava operoimaan niistä käsin.
Tähän mennessä kaikki on mennyt mallilleen. Jos Petteri löytää oikean seuran itselleen eikä hätäile päätöksissään, en näe mitään syytä sille, etteikö hänestä tulisi yksi maanosan parhaista takamiehistä 2010-luvulla. Toivotan Petskulle onnea tulevaisuudelle ja jään odottamaan, milloin seuraava tulevaisuuden tähti herättää median kiinnostuksen ja kp.comin analyytikoiden kriittisen silmän!
(Huomioiden sen, että lausahdus menee mauttomaksi, totean vielä, että on ilo nähdä Randy Westin scouttaavan uralleen jatkajia täältä Pohjolasta!)
tai no , ehkä miljoonan mutta aika paljon saatte maksaa siellä susirajalla.