- Viestejä
- 2 534
Miten hyppyheittäjää tulisi häiritä? Minun mielestä tästä asiasta on ainakin kaksi täysin päinvastaista mielipidettä. Olisi mukava kuulla teidän mielipiteitä asiasta. Hyvät perustelut saattavat osoittaa, että oma ajatusmaailmani asiasta on väärä....
Passiivinen malli. Yleisin ajattelutapa on seuraavanlainen:
1) Heiton häiritsijän tulee nostaa toinen käsi ylös.
2) Heiton häirinnän aikana ei saisi hypätä ilmaan.
Miten estää heiton häiritsijöitä hyppäämästä ilmaan?
1) Yli-innokas puolustaja penkitetään, jos pelaaja sortuu hyppäämään torjuakseen hyppyheiton.
Miksi heiton häirinnän yhteydessä ilmaan hyppääminen on haitallista?
1) Virheen saamista pitää välttää (Koripallossa on sanonta: "Never foul the jump shooter").
2) Hyppäämällä heiton häirinnässä pelaat itse ulos tilanteesta, jolloin heittäjä on vapaa ajamaan korille.
3) Hypyn jälkeen heiton häiritsijän levypalloasema on huono.
Minun on äärimmäisen vaikea hyväksyä edellä mainittuja perusteluja. Kutsun edellä mainittua heiton häirintämallia passiiviseksi heiton häirinnäksi. Eräs ystävistäni arvostelee kärkevästi "passiivista heiton häirintää" kuvaamalla sitä sanonnalla "nostetaanpa kädet ilmaan antautumisen merkiksi".
Kerron nyt oman eriävän mielipiteeni. Passiivisuus johtaa näennäiseen puolustamiseen. Toteutetaan näennäisesti valmentajan toiveita eikä tilanteissa taistella loppuun asti.
Vältetään virhettä ja lähestytään varovasti heittäjää. Heittäjän ei tarvitse välittää heiton häiritsijästä, jos häiritsijän suoritus on aina samanlainen passiivinen "morjens". Verrataan tilannetta linja-auton pysäyttämiseen pysäkille. Kumpi on vakuuttavampaa bussin juokseminen kiinni samalla käsiä heiluttaen vai pelkkä maltillinen käden ojennus riittävällä hajuraolla?
Heiton häirinnän laatuun vaikuttaa pelataanko junnujen vai aikuisten pelejä. Urheilullisella heiton häiritsijällä on paremmat mahdollisuudet jopa torjua heitto kuin tavallisella pelaajalla. Huonoa heittäjää ei kannata liian suurella riskillä häiritä. Huippuhyvän heittäjän heitto pyritään taas estämään hinnalla millä hyvänsä. Heiton häiritsijän virhevaikeudet voivat myös johtaa passiivisen mallin käyttämiseen.
Aktiivinen malli. Eräs vaihtoehtoinen ajattelutapa on seuraavanlainen:
Minkälainen heiton häirintämalli pitäisi opettaa junioreille?
1) Pienet lapset haluavat leikkiä eikä niille voi vielä opettaa heiton häirintää.
2) Vanhemmille junnuille pitäisi kuitenkin alusta pitäen opettaa oikea tapa.
3) Liian yksiselitteinen passiivinen malli voi olla jopa haitallinen.
4) Kokeile, erehdy ja opi (pitää oppia lukemaan tilanteita oikein, jotta ajoitukset saa kohdalleen).
5) Taistele ja pelaa tilanteet loppuun asti.
6) Kannusta ja vältä rankaisemasta yli-innokkuutta.
Koripallopeli koostuu yksittäisistä kamppailutilanteista. Mitään ei saa antaa ilmaiseksi ja aina pitäisi taistella loppuun asti. Oikeanlaisen tunnetilan säilyttäminen puolustuksessa on tärkeää.
Valmentaja, joka käyttää sanontaa "älä koskaan riko hyppyheittäjää" niin itse asiassa sanoo minun tulkintani mukaan "koripallossa tarvitsee taistella ainoastaan hetkittäin". Tällainen valmentaja opettaa huomaamattaan, että ottelun aikana on hyväksyttävää pitää pieniä pausseja.
Esimerkkejä levähdystauoista pelaajan ollessa kentällä ja pelin ollessa käynnissä:
Vietetään kentällä sekunnin kestäviä mikropausseja, virkistytään kahvitauolla tai ollaan horroksessa lounastauolla. Rennoimmat tyypit lähtevät kesken ottelun lomalle ja ottavat jopa kengät pois jalasta sekä istahtavat aurinkotuoliin kentän laidalle huilaamaan. Huom! Vaihtopenkillä pitää aktiivisesti tarkkailla vastustajaa ja muita kentän tapahtumia.
Mitä on heiton häirintä?
1) Häirinnän tavoitteena on vaikeuttaa heittoa, koska muuten häirintä on turhaa.
2) Tavoitteena on saada heittäjä luopumaan heitosta.
3) Yritetään saada heittäjää muuttamaan heittonsa kaarta.
4) Sotketaan heiton ajoitusta yritetään saada suorituksesta normaalia hätäisempi.
Miten heiton häirintätilanteet tulisi lukea?
1) Ennakoi vastustajaa ja häiritse heittäjää terävästi.
2) Pakota vastustaja tekemään ratkaisu, jota se ei halua tehdä.
3) Venytä vastustajan harkinta-aikaa eli aiheuta epäröintiä.
4) Käytä oikeanlaista elekieltä (ole vakuuttava).
5) Ole yllättävä.
6) Tavoiteltu heiton häiriintyminen voidaan saavuttaa jo pelkällä päättäväisellä lähestymisellä.
7) Häirintää ei tarvitse aina viedä edes loppuun asti, jos heittäjä alkaa epäröimään jo lähestymisvaiheessa.
8) Virhetilanne on huomioitava.
Passiivinen malli. Yleisin ajattelutapa on seuraavanlainen:
1) Heiton häiritsijän tulee nostaa toinen käsi ylös.
2) Heiton häirinnän aikana ei saisi hypätä ilmaan.
Miten estää heiton häiritsijöitä hyppäämästä ilmaan?
1) Yli-innokas puolustaja penkitetään, jos pelaaja sortuu hyppäämään torjuakseen hyppyheiton.
Miksi heiton häirinnän yhteydessä ilmaan hyppääminen on haitallista?
1) Virheen saamista pitää välttää (Koripallossa on sanonta: "Never foul the jump shooter").
2) Hyppäämällä heiton häirinnässä pelaat itse ulos tilanteesta, jolloin heittäjä on vapaa ajamaan korille.
3) Hypyn jälkeen heiton häiritsijän levypalloasema on huono.
Minun on äärimmäisen vaikea hyväksyä edellä mainittuja perusteluja. Kutsun edellä mainittua heiton häirintämallia passiiviseksi heiton häirinnäksi. Eräs ystävistäni arvostelee kärkevästi "passiivista heiton häirintää" kuvaamalla sitä sanonnalla "nostetaanpa kädet ilmaan antautumisen merkiksi".
Kerron nyt oman eriävän mielipiteeni. Passiivisuus johtaa näennäiseen puolustamiseen. Toteutetaan näennäisesti valmentajan toiveita eikä tilanteissa taistella loppuun asti.
Vältetään virhettä ja lähestytään varovasti heittäjää. Heittäjän ei tarvitse välittää heiton häiritsijästä, jos häiritsijän suoritus on aina samanlainen passiivinen "morjens". Verrataan tilannetta linja-auton pysäyttämiseen pysäkille. Kumpi on vakuuttavampaa bussin juokseminen kiinni samalla käsiä heiluttaen vai pelkkä maltillinen käden ojennus riittävällä hajuraolla?
Heiton häirinnän laatuun vaikuttaa pelataanko junnujen vai aikuisten pelejä. Urheilullisella heiton häiritsijällä on paremmat mahdollisuudet jopa torjua heitto kuin tavallisella pelaajalla. Huonoa heittäjää ei kannata liian suurella riskillä häiritä. Huippuhyvän heittäjän heitto pyritään taas estämään hinnalla millä hyvänsä. Heiton häiritsijän virhevaikeudet voivat myös johtaa passiivisen mallin käyttämiseen.
Aktiivinen malli. Eräs vaihtoehtoinen ajattelutapa on seuraavanlainen:
Minkälainen heiton häirintämalli pitäisi opettaa junioreille?
1) Pienet lapset haluavat leikkiä eikä niille voi vielä opettaa heiton häirintää.
2) Vanhemmille junnuille pitäisi kuitenkin alusta pitäen opettaa oikea tapa.
3) Liian yksiselitteinen passiivinen malli voi olla jopa haitallinen.
4) Kokeile, erehdy ja opi (pitää oppia lukemaan tilanteita oikein, jotta ajoitukset saa kohdalleen).
5) Taistele ja pelaa tilanteet loppuun asti.
6) Kannusta ja vältä rankaisemasta yli-innokkuutta.
Koripallopeli koostuu yksittäisistä kamppailutilanteista. Mitään ei saa antaa ilmaiseksi ja aina pitäisi taistella loppuun asti. Oikeanlaisen tunnetilan säilyttäminen puolustuksessa on tärkeää.
Valmentaja, joka käyttää sanontaa "älä koskaan riko hyppyheittäjää" niin itse asiassa sanoo minun tulkintani mukaan "koripallossa tarvitsee taistella ainoastaan hetkittäin". Tällainen valmentaja opettaa huomaamattaan, että ottelun aikana on hyväksyttävää pitää pieniä pausseja.
Esimerkkejä levähdystauoista pelaajan ollessa kentällä ja pelin ollessa käynnissä:
Vietetään kentällä sekunnin kestäviä mikropausseja, virkistytään kahvitauolla tai ollaan horroksessa lounastauolla. Rennoimmat tyypit lähtevät kesken ottelun lomalle ja ottavat jopa kengät pois jalasta sekä istahtavat aurinkotuoliin kentän laidalle huilaamaan. Huom! Vaihtopenkillä pitää aktiivisesti tarkkailla vastustajaa ja muita kentän tapahtumia.
Mitä on heiton häirintä?
1) Häirinnän tavoitteena on vaikeuttaa heittoa, koska muuten häirintä on turhaa.
2) Tavoitteena on saada heittäjä luopumaan heitosta.
3) Yritetään saada heittäjää muuttamaan heittonsa kaarta.
4) Sotketaan heiton ajoitusta yritetään saada suorituksesta normaalia hätäisempi.
Miten heiton häirintätilanteet tulisi lukea?
1) Ennakoi vastustajaa ja häiritse heittäjää terävästi.
2) Pakota vastustaja tekemään ratkaisu, jota se ei halua tehdä.
3) Venytä vastustajan harkinta-aikaa eli aiheuta epäröintiä.
4) Käytä oikeanlaista elekieltä (ole vakuuttava).
5) Ole yllättävä.
6) Tavoiteltu heiton häiriintyminen voidaan saavuttaa jo pelkällä päättäväisellä lähestymisellä.
7) Häirintää ei tarvitse aina viedä edes loppuun asti, jos heittäjä alkaa epäröimään jo lähestymisvaiheessa.
8) Virhetilanne on huomioitava.