Vs: Honka-KTP
Viihdyttävä peli ja loppua kohden mukana oli sopivasti myös sitä kuuluisaa tunnetta.
KTP aloitti hurjasti, mutta Honka tuli nopeasti peliin mukaan erittäin kovalla puolustuksella. Pari kertaa onnistuneesti suoritettu puolen kentän träppi sai kotkalaiset melkoisen sekaisin. Kotijoukkue pelasi melkein koko ottelun paikkaa, jossa korinalusta tukittiin täysin, mutta samalla takamiesten (heittäjien) leikkauksia seurattiin. Puolustus oli läpi ottelun hyvin aggressiivista, eikä KTP saanut oikeastaan yhtään helppoa koria eikä paljon vapaita heittopaikkojakaan, etenkin Ilmosta otettiin tiukasti.
Scott pelasi ensimmäisen puolikkaan jälleen aivan hurmiossa vetäen sisään hulppeita heittoja ja pitäen Honkaa pystyssä, mutta toisella puoliajalla mies hävisi kuvasta. Monte oli melko pienessä roolissa, vaikka esimerkiksi Ilmosen puolustamana olisi todennäköisesti voinut helpostikin ottaa enemmän ajoja. Perkins pelasi kovalla itseluottamuksella ja teki koreja joka puolelta kenttää. Suomalaisten rooli jäikin melko vähäiseksi, kun Matisen poissaolon lisäksi tuntui Muurinenkin olleen tilastoihin merkityistä minuuteista huolimatta jossain aivan muualla kuin pelikentällä. Menetykset, helat ja kaikenlainen sekoilu jäi päällimmäisenä mieleen, vaikka puolustuspäässä pelasikin välillä näyttävästi. Pete Heinonenkin oli jälleen melkoisen jäässä, mutta onneksi Antto Nikkarinen kiitti Pavia luottamuksesta ja pelasi huikeasti. Ratkaisuhetket kentällä, eikä omaan silmään näkynyt yhden yhtä huonoa suoritusta, vaan oli sen sijaan todella pallovarma ja teki fiksuja ratkaisuja. Räjäytti kotiyleisön ensimmäisen kerran kunnolla, kun Williams yritti kalastaa hyökkääjän virhettä ja kaatui, ja nakkasi kolmosen pohjaan.
KTP pelasi ajoittain todella hyvin, mutta paikka tuntui olevan silti liian tuntematon puolustusmuoto. Nanski osui kaukaa mutta oli pallon kanssa hieman epävarma, Mäkäläinen taisteli jälleen mutta ei päässyt näyttämään parhaita puoliaan. Smith ja Vinson olivat välillä tehokkaita, mutta korin läheisyyteen ei saatu pelattua palloa lähes lainkaan, ja etenkin Vinson tuntui turhautuneelta loppupuolella, kun ei päässyt edes pelaamaan. Williams oli ekalla puoliskolla melko hukassa, tuntui yrittäneen pelata viisaasti, mutta tulos oli lähempänä löysää kuin rauhallista. Toiselle puoliajalle mies tuli selvästi voittamaan ja teki kovia kuppeja, mutta ei lopussa enää pystynyt kääntämään peliä.
Kaiken kaikkiaan pelistä saa ottaa ainakin osittain sulan hattuunsa Coach P, joka vei Sopasta jos ei nyt aivan sata-nolla, niin ainakin 3-1. Tuomarit tekivät paljon virheitä, mutta kyllä kentällä oli vaikeita tilanteitakin. Akeem ja Kimmo heittivät kunnolla kermaa kakun päälle ja Williams kävi välillä kuumana, onneksi lapanen kuitenkin pysyi raitapaidoilla käsissä. Kotkalaisfanit, joista yksi jos toinenkin oli perjantai-illan kunniaksi käynyt kulman takana naukkailemassa omaa eliksiiriään, pitivät mukavasti ääntä ja muutenkin fiilis oli ihan hyvä.
Jatkonäkymät ovat siinä mielessä mielenkiintoiset, että Honka voitosta huolimatta tulee olemaan vaikeuksissa tulevissa peleissä, ja toisaalta KTP on pelin loksahtaessa kohdalleen pelottava vastustaja.