Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

[King James]

Se on totta. Suurimmat siirtohulinat on nyt koettu, joten on aika suunnata katseet tulevan kauden voimasuhteisiin. Tässä otsikossa on tarkoitus pohtia Itäisen Konferenssin voimasuhteita tulevalla kaudella. Edessä on todella mielenkiintoinen kausi, nimittäin niin paljon myllerrystä Idän jengeissä on kesän aikana tapahtunut. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti Miamin tasaiseen haastajakaartiin sekä viime kaudet pudotuspelien ulkopuolelta ponnistaneisiin rebuildingia tehneisiin joukkueisiin.

Toivon mukaan joku Lännen asioista paremmin perillä oleva tekee vastaavanlaisen katsauksen NBA:n toisesta puolikkaasta. Ja keskustelua toki toivomme aktiiviseksi + omia ennakoita saa puskea eetteriin syksyn edetessä jokainen halukas.

Eastern Conference Preview 2012-2013 ​

We Already Won

Miami Heat

Merkittävät siirrot sisään: Ray Allen, Rashard Lewis

Merkittävät siirrot ulos: Ei ketään

Rich getting richer. Mestaruuden viime kaudella näytöstyyliin voittanut Miami Heat lähtee tulevaan kauteen suurempana Itäisen Konferenssin ennakkosuosikkina kuin koskaan. Kukaan merkittävä pelaaja ei jättänyt joukkuetta, ja sisään ovesta astui tuleva NBA Hall Of Famer Ray Allen. Penkkiä laajenettiin myös Rashard Lewisin verran, joten joukkueen aikaisemmin parjausta osakseen saanut second unit on kertaheitolla liigan huipputasoa. Chris Bosh ja Dwyane Wade jättivät välistä Lontoon olympialaiset ja keskittyivät parantelemaan vammojaan.

Erik Spoelstra jatkaa valmentajana, joten suurempia muutoksia viime kauden palettiin tuskin on tulossa. Mielenkiintoista on nähdä kuinka paljon vallankumouksellista small ball-viritelmää nähdään runkosarjan aikana, sekä Ray Allenin sisäänajo joukkueen hyökkäyspeliin. Olisin äärimmäisen yllättynyt, jos Miami ei voita 60 peliä ja vie Idän paalupaikkaa nimiinsä. Sija 1.

Ja lopuksi vielä pakollinen LeBron-video:

LEBRON DISCOVERS THE SECRET TO SUCCESS...

Kivikovat haastajat

Boston Celtics

Sisään: Jeff Green, Jared Sullinger, Jason Terry, Courtney Lee

Ulos: Ray Allen, Greg Stiemsma

Liian vähän on puhuttu Bostonin uusitusta joukkueesta. Joukkue menetti merkittävistä pelaajista ainoastaan Ray Allenin, jolla oli muutenkin vaikeaa Rajon Rondon saatua alfauroksen paikan joukkueessa. Jason Terry ja Courtney Lee tuovat riittävästi laatua takakentälle yhdessä paljon kehuja saaneen nuoren Avery Bradleyn kanssa. Jeff Green on kuin uusi pelaaja joukkueen laituriosastolle ja rookie Jared Sullinger voi olla valmis auttamaan joukkuetta jo ensimmäisellä kaudellaan.

Celtics on Doc Riversin johdolla jälleen varmasti todella jäätävä pudotuspelijoukkue, ja hankkii itselleen runkosarjasta kotiedun. Sen verran pakka on kuitenkin mennyt uusiksi, ettei Miamin haastamiseen ainakaan runkosarjassa paukut riitä + Garnett/Pierce tarvitsevat tuoreet jalat pudotuspeleihin. Isojen miesten uupelo arveluttaa myös menestysmahdollisuuksien osalta. Sijoille 2. – 4.

Indiana Pacers

Sisään: DJ Augustin, Gerald Green, Ian Mahinmi

Ulos: Darren Collison

Viime kauden komeettajoukkue toimi maltillisesti, mutta viisaasti kesän siirtomarkkinoilla. Hibbertin hinta kävi lopulta aika suolaiseksi, mutta oli pakkoteko joukkueen johtoportaalta. Lisäksi omasta mielestäni yksi kesän parhaista siirroista oli hankkiutua eroon Darren Collisonista, ja hankkia tilalle paremmin joukkueen pelisysteemiin sopiva DJ Augustin. Henkilökohtaisesti olen DJ:n fani, ja uskon hänen pystyvän haastamaan George Hillin tosissaan joukkueen ykköspointin paikasta. Gerald Green ja Ian Mahinmi eivät ole erityisen merkittäviä hankintoja, mutta parantavat joukkueen penkkiä omilla vahvuuksillaan. Myös Finidi Georgen kehittymistä pelaajana on mielenkiintoista seurata.

Pacers on kova kotijoukkue, ikävä vastustaja ja ensi kaudella ensimmäistä kertaa vuosiin joukkue, jolta odotetaan menestystä. Sijoille 2. – 4.

Jalka vahvasti oven välissä

Philadelphia 76ers

Sisään: Andrew Bynum, Nick Young, Dorell Wright, Jason Richardson, Kwame Brown

Ulos: Andre Iguodala, Elton Brand, Lou Williams

Philly just re-loaded! Iggyn menettäminen kirpaisee varmasti, mutta jos tilalle tulee All Stars –tason sentteri ja holsterista löytyy Evan Turnerin kaltainen lupaus, jää lautaselle paljon enemmän tartarpihviä kuin sitä poistuu kukkaruukun alle. 76ers pääsi eroon myös yksipuolisesta scooraajasta nimeltään Louis ja amnestoi Elton Brandin läskin perseen. Pure winning! Takamies-laituriosastoa laitettiin myös uusiksi, ja Young-Wright-Richardson tuo ainakin omaan silmään mukavaa laajuutta pelaajamateriaaliin.

Jos Bynumista on astumaan johtotähden isoihin saappaisiin pään keston puolesta, on Philadelphia ensi kaudella todella ikävä joukkue vastustajille. Ehdoton ykkössuosikki neljännen kotietupaikan ottajaksi. Sijoille 3. – 6.

Brooklyn Nets

Sisään: Joe Johnson, Mirza Teletovic, CJ Watson, Jerry Stackhouse

Ulos: Gerald Green, Anthony Morrow

Nets vaihtoi kaupunkia, hankki yhden NBA:n parhaista shooting guardeista sekä uusi penkkinsä aika lailla kokonaisuudessaan. Joukkueen aloitusviisikko D.Williams-J.Johnson-G.Wallace-K.Humphries-B.Lopez on mielestäni kaikin puolin koko NBA:n parhaasta päästä. Lopezia voi jälleen tällä kaudella pitää käytännössä uutena pelaajana, ja hänen kunnossa pysymisensä on joukkueelle varmasti tärkeä asia. Myös Mirza Teletovicin sopeutuminen rapakon takana pelattavaan peliin olisi iso apu joukkueelle. Netsin penkkiä ei voi haukkua erinomaiseksi, mutta Avery Johnsonilla on käsissään riittävät palikat uskottavan pudotuspelijoukkueen rakentamiseksi.

Nets parantaa kauden mittaan joukkueen hitsautuessa paremmin yhteen. 50 voiton pintaan ja taistelua kotiedusta. Sijoille 4. – 7.

New York Knicks

Sisään: Raymond Felton, Jason Kidd, Marcus Camby

Ulos: Landry Fields, Jeremy Lin, Mike Bibby

This time we can go all the way. Knicks harjoitti pientä tuuletusta kokoonpanon osalta, mutta ei mitään ihmeellistä. Linsanity lakkautettiin Melon pyynnöstä ja tilalle hankittiin Stat&Melon isolaatiopallon kannalta sopivampi pointti Läski-Raimon muodossa. Kidd ja Camby tuovat ”uskottavuutta” veteraaniosastolle, mutta ovat lähinnä roolipelaajia tässä joukkueessa. Joukkueesta huokuu epäsynergia, ja vaikka pelkästään nimilistalla tulee se 40 voittoa, niin kotiedusta Knicks todennäköisesti saa vain haaveilla.

Woodsonin ensimmäinen täysi kausi peräsimessä, viime kauden rekordi taisi olla 18-6. Mielenkiintoista nähdä miltä peli tulee näyttämään. Povaan Melolle isoa kautta ja runkosarjasijoitusta kotiedun tuntumasta. Sijoille 4. – 7.

Limbossa

Chicago Bulls

Sisään: Kirk Hinrich, Nate Robinson, Marco Belinelli

Ulos: CJ Watson, John Lucas III, Omer Asik, Kyle Korver, Ronnie Brewer

Bulls on hienoisessa limbossa tällä hetkellä Derrick Rosen loukkaannuttua. Joukkueen identiteetti on hieman hakusessa, ja vastuunkantajat ovat kaikki hienoisia kysymysmerkkejä tulevalla kaudella. Boozerin sopimuksen arvo vituttaa kaikkia vesipojasta manageriportaaseen, Noahilla on loukkaantumishuolia ja Deng uhrasi tärkeää toipumisaikaa Lontoon olympialaisissa pelaamiseen. Myös penkki on mennyt aika lailla uusiksi, joten mielenkiintoista nähdä minkälainen jengi sieltä kentälle astelee.

Rosen menetys on iso takaisku Bullsille, mutta ainakin viime kaudella joukkue todisti pystyvänsä tekemään tulosta ilman ykkösmiestään. Pudotuspelien jokerikortti, jos Rose täydessä tikissä. Sijoille 5. – 8.

Milwaukee Bucks

Sisään: Samuel Dalembert

Ulos: Carlos Delfino

Bucks ei ole koripalloa seuraavan fundamentalistiosaston suosiossa johtuen takakentän kaksikostaan Ellis-Jennings. Minä henkilökohtaisesti näen lasin olevan puoliksi täynnä, ei päinvastoin, kun näiden pelaajien taitotasoa verrataan liigan muihin takakenttiin. Samanlaista hyökkäystalenttia löytyy harvalta joukkueelta, ja koirakouluvalmentaja Skiles saa nämä kaverit joko lentoon tai rysähtää päin tuplatorneja yrittäessään. Kokoonpano noin muuten on aika lailla muuttumaton, Bogutin poissaoloa yritetään paikata Dalembert-Udoh kaksikolla, ja omalla listallani annan Buckseille marginaalisen edun viimeisen pudotuspelipaikan tavoittelemisessa.

Joukkue on pysynyt hyvin kasassa ja tappelee varmasti kynsin hampain paikasta pudotuspeleissä. Motivaatio lienee parempi kuin monella muulla joukkueella, joita lotteryn puolelle vajoaminen ei välttämättä haittaa. Sijoille 7. – 10.

Atlanta Hawks

Sisään: Lou Williams, Devin Harris, Kyle Korver, Anthony Morrow

Ulos: Marvin Williams, Joe Johnson

Kuinka paljon Atlanta Hawks oikeasti huononi Joe Johnsonin lähdön myötä? Kyseessä on kiistattomasti yksi NBA:n parhaista takamiehistä, mutta mikään varsinaisesti dominoiva pelaaja ei ole kysymyksessä. Atlanta vahvisti takamiesosastoaan huomattavasti kesän hankinnoillaan, eikä Marvin Williamsin lähtökään mikään iso tikki ole. Nähtäväksi jää mikä uuden GM Danny Ferryn ajatus joukkueen rakentamisesta on. Jotenkin loogiselta tuntuisi, että rebuild modeen oltaisiin menossa, joka tarkoittaisi luonnollisesti lihoiksi laittamista ja tankkaamista.

Periaatteessa potentiaalia on pudotuspelijengien keskikastiin, mutta aavistellaan tähän rakoon suurempia ravisteluita pelaajamateriaalin osalta. Sijoille 7. – 10.

Taiteltavan tuolin kanssa hyviä liikkeitä tekevät

Toronto Raptors S: Jonas Valanciunas, Kyle Lowry, Landry Fields, John Lucas III U: Gary Forbes

Cleveland Cavaliers S: Dion Waiters, Tyler Zeller, CJ Miles U: Antawn Jamison

Washington Wizards S: Emeka Okafor, Nene, Bradley Beal, Trevor Ariza, U: Andray Blatche

Detroit Pistons S: Corey Maggette, Andre Drummond U: Ben Gordon

Näitä joukkueita on omissa papereissani mahdotonta rankata toistensa edelle tai taakse. Samoissa voittomäärissä pyöriviä jengejä, joiden suunta on ollut maltillisesti ylöspäin pari viime kautta. Jos puhtaasti hankintoja katsotaan, niin Wizards lienee realistisin betti tekemään harppaus viimeiselle pudotuspelipaikalle Idässä. Nenen kunto kauden aikana on kuitenkin suuri kysymysmerkki, joten emme kuuluta asiaa kirkossa vielä tässä vaiheessa. Toronto paransi joukkueensa takakenttää aika selväksi, ja jos Bargnani pysyy kunnossa, on heilläkin mahdollisuutensa. Valanciunasin komeettamainen rookiekausi auttaisi myös, mutta ainakaan olympialaisten perusteella mies ei ole vielä tarpeeksi valmis pelimies.

Cavs on porukan kolmas tasavahva joukkue ja pudotuspelipaikka on mahdollisuuksien rajoissa heillekin. Tästä iso kiitos liigan parhaiden pointtien joukkoon heti nousseelle Kyrie Irvingille, jolta odotan jättikautta. Cavs jatkoi pelisuunnitelmalleen uskollisesti joukkueen rakentamista draftista. Nähtäväksi jää kuinka paljon Waiters tai Zeller voi auttaa ohiolaisjoukkuetta ensimmäisellä kaudellaan isossa liigassa.

Detroit on loppuviimein omissa papereissani tämän sakin heikoin ilmestys. Vain niukasti tosin, mutta pudotuspeleihin Pistonsista ei ole. Maggette ei ole apu ja Drummond ei taida NBA-tasolla pelata vielä aikoihin. Monroen ja Knightin kehityksen varassa on se, pysyykö Pistons muiden nousukkaiden vauhdissa tulevalla kaudella.

Sijat 8. – 13. (paitsi Pistons, jolle 9. – 13.)

Identiteetti hakusessa

Orlando Magic

Sisään: Arron Afflalo, Gustavo Ayon, Josh McBob, Nikola Vucevic, Al Harrington

Ulos: Dwight Howard, Jason Richardson

Joku voi nähdä Orlandon tilanteessa jotain positiivisempaakin, mutta omaan silmääni Howardin vastineena saadut pelaajat kertovat kaikesta muusta paitsi halusta voittaa lyhyellä tähtäimellä. Afflaloa lukuun ottamatta kukaan pelaaja ei ole joko valmis tai motivoitunut auttamaan joukkuetta pärjäämään. Uusi tulokasvalmentaja Jacque Vaughn saa puuhastella rauhassa uransa alkupuolella vailla voittamisen painetta.

Mitä vähemmän voittoja, sitä parempi ajatellaan Magicin toimistossa. Sijat 14. – 15.

Charlotte Bobcats

Sisään: Ben Gordon, Brendan Haywood, Michael Kidd-Gilchrist, Ramon Sessions

Ulos: DJ Augustin, Corey Maggette

Bobcats teki kesän aikana selkeitä peliliikkeitä tarkoituksenaan jäntevöittää pelaajamateriaaliaan siinä määrin, ettei viime kauden mahalasku toistuisi. Pelkästään uskottavuuden vuoksi tämä oli erittäin hyvä ratkaisu. En silti näe tämän joukkueen edes haaveilevan pudotuspeleistä tässä vaiheessa. Kemba Walker, Bismarck Byombo ja muut nuoret pelaajat jatkavat kehittymistään. Sessions, Haywood ja Gordon tuovat lisää veteraanikokemusta + muutaman voiton mukanaan.

Tiukkaa tekee haastaa Itäisen Konferenssin nousukkaat paremmista sijoituksista. Sijoille 14. – 15.

Kaiken kaikkieen mielenkiintoinen kausi edessä Idässä. Miami tietenkin suuri suosikki, mutta takana lymyilee joukkueen epäonnistumista odottamassa oman arvioini mukaan 6 potentiaalista NBA-finalistia, jos Miami jotenkin saa kautensa puppeloitua.

 

[KK22]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Se on totta. Itä ei kiinnosta tänäkään vuonna pätkääkään. Jostain syystä idässä ei ole mitään seksikästä. Idän ykkösjoukkekin on vain kokoelma luusereita, jotka eivät ole koskaan pärjänneeet yksilöinä vaan ovat aina tarvinneet ympärilleen joukkueen, jotta menestyisivät.

Onneksi idän joukkueet pelaavat suurimman osan peleistään omassa konferenssissan eivätkä sotke NBA:n oikeasti kovatasoisen lännen pelejä. Lännessä on tänäkin vuonna parhaat yksilöt sekä takamiehissä että sisäpelaajissa, ja lännen joukkueet ovat aivan omassa luokassaan itään verrattuna.

Parsasta,mitä Stern voisi tehdä, olisi lopettaa koko itäinen konferenssi.

Jos nyt lähetään siitä niin ei se sun Duncaniskaa mitää ole yksin voittanut vaan on tarvinnut siihen David Robinsonia, Manua ja Horry pisti aika räppejä kolmosia 2005 finaaleissa. 2007 mestaruutta ei olisi tuskin saatu ilma Parkeria.

 

[Miumau]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Jos nyt lähetään siitä niin ei se sun Duncaniskaa mitää ole yksin voittanut vaan on tarvinnut siihen David Robinsonia, Manua ja Horry pisti aika räppejä kolmosia 2005 finaaleissa. 2007 mestaruutta ei olisi tuskin saatu ilma Parkeria.

Se on totta. Koripallo on joukkuepeli, vaikka jotkut lajia tuntemattomat jauhavatkin yksilöistä.

Vaikka alkuperäinen kirjoitukseni kuullostaisikin provoamiselta, se ei sitä kuitenkaan ole. En oikeasti ole koskaan ollut kiinnostunut idän joukkueista,ja olen aina puhunut puolustuspelaamisen joukkuekoripallon puolesta ja kannattanut seuroja, jotka niitä arvoja parhaiten toteuttavat: 90-luvulla Utah Jazz ja 2000-luvulla San Antonio Spurs.

Joukkueiden voittoprosentit puhuvat katsomukseni puolesta.

Ja tänä päivänä myös Susijengi menestyy juuri puolustamisen ja joukkuepelin ansiosta, ei yksilöiden, vaikka Koponen kova onkin.

Yksinkertaista, mutta totta.

 

[King James]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Hyvin on kyllä Team Koponen pärjännyt. One Man Team, ei voi muuta sanoa. Ilman Koposta Suomi ei menisi edes EM-kisoihin. Yksittäisen yksilön merkitys menestyvälle koripallojoukkueelle on huikea.

 

[käyttäjätunnus]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Hyvin on kyllä Team Koponen pärjännyt. One Man Team, ei voi muuta sanoa. Ilman Koposta Suomi ei menisi edes EM-kisoihin. Yksittäisen yksilön merkitys menestyvälle koripallojoukkueelle on huikea.

Totta, jos Koponen otettaisiin joukkueesta pois, eikä ketään tulisi tilalle, olisi Suomi hävinnyt Albaniallekin. Yritä siinä nyt pärjätä pelaamalla suurin osa ottelusta neljällä viittä vastaan...

Viiden yksittäisen yksilön merkitys kulloinkin kentällä olevalle viisikolle on huikea!

 

[Hillomunkki]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

On kyllä jumaliste peräreiästä, että kun joku tekee varsin mallikkaan topiikin avauksen niin ekana heitetään lapiollinen niskaan ihan muista aiheista.

Hieno kirjoitus ja aika pitkälti samaa mieltä. Torontosta on sellanen (hyvä)kutina, että pleijarit kutsuu. Barney tuntuu löytäneen oman paikkansa liigassa ja Calderonilta on luvassa hyvä kausi. Jos Valanciunasista saadaan edes kohtuullinen kausi irti näyttäisi hyvältä. Harmi vaan, että sijat 7-8 on ehdoton maksimi tällä rosterilla poislukien Jonaksen kehittyminen TOP5 sentteriksi kahessa kaudessa.

 

[finnmatic]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

En oikeasti ole koskaan ollut kiinnostunut idän joukkueista,

Ole hyvä, äläkä sitten lue ketjua, jonka otsikkokin jo kertoo, ettei täällä ole mitään Sinua kiinnostavaa.

 

[hamahakkimies]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Eiköhän lopeteta turhat p@$kan jauhannat ja siirrytä pikkuhiljaa itse asiaan.



Näkisin Itäisen konferenssin tulevan kauden tilanteen jokseenkin seuraavana:

Miami on hallitseva mestari ja lähes ilmaisten veteraanihankintojen myötä entistä useampia parsekeja muita Idän jengejä edellä. Jos joukkueen tärkeimmät batmanit pysyvät kunnossa, ei muilla Idän jengeillä pitäisi olla mitään mahkuja Heatin haastamiseen. (Vielä kun joukkue kirjaisi Darkon täydentääkseen 2003 draftin kärkivaraustensa gutarisuoran.)

Indiana yritti urheasti haastaa Miamia viime keväänä, mutta ei pystynyt lopulta pelaamaan omaa peliään sarjan loppuun asti. Koko joukkueen tulevaisuus lepää Hibbertin jatkuvan kehityksen varassa. Valitettavasti nykyisillä puolustussäännöillä senttereiden on vaikeata dominoida korin alustaa hyökkäyksessä, mikä tylsyttää joukkueen syömähampaan viimestään "paras seitsemästä"-ottelusarjassa Miamia vastaan. Hibbertin eduksi on kuitenkin laskettava se, että hän ei vaikuta tyypiltä, jonka harjoitteluinto lopahtaisi maksimisoppariin (ellei sitten kauhean treenaamisen tavoite ollut juurikin sen yhden maksimisopparin kirjaaminen).

Boston veti viime kaudella kolmivuotissuunnitelman viidettä vuotta eivätkä uudet hankinnat juuri vakuuta ("JET:ille tosin paljon peukkuja!"). Kuitenkin Allenin menettäminen Miamiin jätättää joukkueen entistä kauemmas Idän kärjestä.

Brooklyn on toistaiseksi aikamoinen sekametelisoppa, jonka ensimmäinen kausi mennee yhteistä säveltä hakiessa. Myönnettäköön, että Deron Williamsin kaltainen pointti kasaa joukkueen hyvin yhteen, mutta tästäkään huolimatta en jaksa uskoa joukkueeseen, jonka isot miehet ovat Kris Humphreys ja Brook Lopez.

Philadelphiaan en usko edes vähää alusta, sillä lapsellisesta Andrew Bynumista ei todellakaan ole kantamaan omaa joukkuettaan.

New Yorkin kokoonpano on Tyson Chandleria lukuunottamatta "oikeaa puolustuskorista arvostavalle konnossöörille" aikamoista yökkäilyä. Joukkuen ydin on altis loukkaantumisille ja vaikka kaikki kaverit olisivat ruodussa joukkueen kemia ei ole sopusoinnussa.

Ilman Derrick Rosea tuleva kausi on Bullsille välikausi (häipyneistä pelaajista huolimatta). Atlanta dumppasi Joe Johnsonin ja Marvin Williamsin eikä suuntamerkki mielestäni osoita ainakaan ylöspäin. Lisäksi: "Bucks ei ole koripalloa seuraavan fundamentalistiosaston suosiossa johtuen takakentän kaksikostaan Ellis-Jennings".

Muut joukkueet eivät ole relevantteja haastajia edes päästäkseen pudotuspeleihin. Näiden joukkueiden jälleenrakennuksen vaiheita voisi hahmotella seuraavasti:

Täysin nollassa (kuvittele kämppää teinien käsistä karanneiden kotibileiden jälkeen): Orlando, Charlotte

Ensimmäinen askel otettu (pahimmat p@$kat siivottu vanhempien sängyltä ja osa vessan kort$uista on ehkä löytynyt): Washington, Cleveland

Toinen askel otettu (siivoaminen vielä täysin kesken, mutta ainakin on pulloja, jotka voidaan viedä kauppaan; jonkun pitäisi etsiä sängylle p@$kantanut faija jostain): Detroit, Toronto

Seuraaviin bileisiin (ts. oikeasti hyvään joukkueeseen) tarvitaan tässä mallissa noin 7-8 askelta/vuotta.



Kovasti negatiiivissävytteiseltä tämäkin kirjoitus taitaa näyttää, mutta syytän siitä matalaa verensokeria ja sitä, että olen todella pahantuulinen nälkäisenä.

 

[Mokeski]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Boston veti viime kaudella kolmivuotissuunnitelman viidettä vuotta eivätkä uudet hankinnat juuri vakuuta ("JET:ille tosin paljon peukkuja!"). Kuitenkin Allenin menettäminen Miamiin jätättää joukkueen entistä kauemmas Idän kärjestä.

Tässä asiassa täytyy olla vähän eri linjoilla. Viime kaudella suurimmat lovet olivat Paul Piercen takana kolmospaikalla (varsinkin kun Mickeal Pietruksen pudotuspeleissä heittämistä tiiliskivistä olisi voinut rakentaa oikein tunnelmallisen tiilikartanon). Vaihtopenkillä ei muutenkaan ollut suurempaa korintekouhkaa - ei sisällä eikä ulkona.

Näitä koloja tukkimaan hankittiin siis Jeff Green (toki ihan pirusti liian kalliilla, mutta kuitenkin), Jason Terry sekä draftissa aivan liian alas pudonnut Jared Sullinger, joka voi olla jo tulokaskaudellaan ihan mielenkiintoinen skoraava isomies. Vielä kun puolustuksessa ajoittain pieneksi ja hitaaksi jäävän Terryn rinnalle saatiin kirjattua puolustuksen stopperi Courtney Lee, en pitäisi Celticisin hankitoja minään ihan heikkoina.

Lisäksi pitää muistaa, että kovasti hehkutettu Avery Bradley ei paljoa viime pudotuspeleissä pelannut, mutta Miami vyörytettiin silti kuilun partaalle. Ray Allenin menetys ei myöskään kirpaise mitenkään äärettömän paljoa, sen verran heikko/loukkaantunut Allen jo keväällä oli.

Ylipäätään vertaamalla Celticsin syvyyskarttaa Miami-sarjan ja ensi kauden välillä, nähdään, että joukkueen koostumus on nykyään huomattavasti terveemmän näköinen:

Rondo/Dooling
Allen/Daniels
Pierce/Pietrus/Sasha Pavlovic (!)
Bass
Garnett/Stiemsma

Rondo/Terry
Bradley/Lee
Pierce/Green
Bass/Sullinger
Garnett/Melo/Wilcox

 

[King James]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

...

Jep, jep. Ja Dallas olisi Idässä Top3 ensi kaudella ja Lännen jengeistä 14 menisi pleijareihin Idässä.

 

[hamahakkimies]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Tässä asiassa täytyy olla vähän eri linjoilla. Viime kaudella suurimmat lovet olivat Paul Piercen takana kolmospaikalla (varsinkin kun Mickeal Pietruksen pudotuspeleissä heittämistä tiiliskivistä olisi voinut rakentaa oikein tunnelmallisen tiilikartanon). Vaihtopenkillä ei muutenkaan ollut suurempaa korintekouhkaa - ei sisällä eikä ulkona.

No niin, nyt on vähän murua rinnan alla ja voidaan katsoa Bostonia uusin lasein.

Näitä koloja tukkimaan hankittiin siis Jeff Green (toki ihan pirusti liian kalliilla, mutta kuitenkin), Jason Terry sekä draftissa aivan liian alas pudonnut Jared Sullinger, joka voi olla jo tulokaskaudellaan ihan mielenkiintoinen skoraava isomies. Vielä kun puolustuksessa ajoittain pieneksi ja hitaaksi jäävän Terryn rinnalle saatiin kirjattua puolustuksen stopperi Courtney Lee, en pitäisi Celticisin hankitoja minään ihan heikkoina.

Eikö Jeff Green hankittu jo kaudella 2010-11? Muistaakseni kauden 2010-11 loppu oli aika heikkoa suorittamista Bostonissa ja kaveri missasi koko viime kauden sydänvian vuoksi. Näin ollen Green on tulevalla kaudella enemmänkin kysymysmerkki kuin vastaus.

Sullinger saattaa olla hyvä, mutta harvemmin pudotuspelijoukkueiden menestystä rakennetaan 21. varausten varaan.

Terry on hyvä tekemään omaa juttuaan ja tuo varmasti pisteitä penkiltä ja loputonta itseluottamusta.

Lisäksi pitää muistaa, että kovasti hehkutettu Avery Bradley ei paljoa viime pudotuspeleissä pelannut, mutta Miami vyörytettiin silti kuilun partaalle. Ray Allenin menetys ei myöskään kirpaise mitenkään äärettömän paljoa, sen verran heikko/loukkaantunut Allen jo keväällä oli.

Bradley puuttui tosiaan loppupleijareista ja luultavasti palaa olkapäävammastaan entistä olkavampana. Plussaa tulee siis tästä.

Mitä Allenin menetykseen tulee, luulenpa, että tulevissa pleijareissa Boston toivoisi Jesus Shuttlesworthin olevan vihreissä kuin vastustajan väreissä.

Ylipäätään vertaamalla Celticsin syvyyskarttaa Miami-sarjan ja ensi kauden välillä, nähdään, että joukkueen koostumus on nykyään huomattavasti terveemmän näköinen:

Rondo/Dooling
Allen/Daniels
Pierce/Pietrus/Sasha Pavlovic (!)
Bass
Garnett/Stiemsma

Rondo
Bradley/Terry/Lee
Pierce/Green
Bass/Sullinger
Garnett/Melo/Wilcox

Bradley täyttänee aloitus-SG:n tontin oikein kivasti, mutta Terryä ei voi missään nimessä peluuttaa varapointtina; pallonkäsittely on heikkoa ja pelinrakentaminen suorastaan surkeaa. JET on mikroaaltouuni, ei pelintekijä!

Oleellisinta tässäkin analyysissä on se, että (Allenin nuorennusleikkaamisesta huolimatta) Pierce ja Garnett ovat vuoden kokeneempia, mikä ei enää tässä vaiheessa uraa ole myönteinen uutinen.

Lopputulema: Pakko myöntää, että alkuperäinen nolla-ajassa tuottamani arvio Bostonin luisusta oli ennenaikainen. Tästä huolimatta kyseessä ei ole varteenotettava haastaja Miamille.

Jep, jep. Ja Dallas olisi Idässä Top3 ensi kaudella ja Lännen jengeistä 14 menisi pleijareihin Idässä.

Missä näin väitettiin?

Jos joku rustaa vastaavan topikin Lännestä, voin kyllä moittia nekin joukkueet.

[Off-topic]

Dallas saa tulevalla kaudella uurastaa täydet 82 matsiaa päästäkseen pleijareihin.

Ja mitä 14 Lännen joukkueeseen Idän pleijareissa tulee (olettaen, että joukkueet siis siellä pelaisivat): tämä on matemaattinen mahdottomuus, sillä pudotuspeleihin mahtuu vain kahdeksan joukkuetta.

Tosissaan arvioituna luulisin, että ainakin kahdeksalla Lännen joukkueella olisi saumat päästä Idän pleijareihin.

 

[Mokeski]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Eikö Jeff Green hankittu jo kaudella 2010-11? Muistaakseni kauden 2010-11 loppu oli aika heikkoa suorittamista Bostonissa ja kaveri missasi koko viime kauden sydänvian vuoksi. Näin ollen Green on tulevalla kaudella enemmänkin kysymysmerkki kuin vastaus.

Näinhän se on, että hankittiin jo keväällä 2011. Teoriassa Green kuitenkin heivattiin sydänvian ilmennyttyä, ja oli vapaaherra tänä kesänä. Vertailua tehtiin lähinnä viime kauden joukkueeseen, johon Green on siis lisäys. Varmasti pirullinen kysymysmerkki, mutta huonoimmassakin tapauksessa parempi kuin viimekaudella Piercen takana minuutteja vetänyt kaksipäinen hirviö Pietrus-Pavlovic.

Mitä Allenin menetykseen tulee, luulenpa, että tulevissa pleijareissa Boston toivoisi Jesus Shuttlesworthin olevan vihreissä kuin vastustajan väreissä.

Tässä ei sinänsä ole mitään kovin yllättävää - kukapa ei haluaisi kaikkien aikojen kolmenpisteen heittäjää joukkueeseensa? Silti väitän, että Bradley ja Terry ovat molemmat yksilöinäkin parempia kuin nyky-Jesus. Ja Jos Allen pelaa jatkossakin yhtä kehnosti kuin viime keväänä, voidaan kohta täysin vakavissa mielin alkaa virittelemään keskustelua otsikolla "Courtney vs. RAy".

Bradley täyttänee aloitus-SG:n tontin oikein kivasti, mutta Terryä ei voi missään nimessä peluuttaa varapointtina; pallonkäsittely on heikkoa ja pelinrakentaminen suorastaan surkeaa. JET on mikroaaltouuni, ei pelintekijä!

Mjoo. Samaa mieltä siitä, että JET on enemmän kakkonen kuin pointti, mutta eipä siellä paljon muitakaan optioita ole varapointin paikalle. Käsittäkseni Bradleyssa on hieman pelintekijän vikaa, joten ehkäpä näitä kahta yritetään saada osumaan parketille samoihin aikoihin...?

Oleellisinta tässäkin analyysissä on se, että (Allenin nuorennusleikkaamisesta huolimatta) Pierce ja Garnett ovat vuoden kokeneempia, mikä ei enää tässä vaiheessa uraa ole myönteinen uutinen.

Kun näitä koubien, garnettien, nashien ja duncaneiden menoa on viime vuosina katsellut, olen ainakin itse tullut siihen päätelmään, etten linjaa tämän kaliiberin jannuja "liian vanhoiksi", ennen kuin ne pyörät oikeasti tippuvat pois. Esimerkiksi Garnett pelasi männä kaudella yhden parhaista kausistaan vuosiin. Pierce oli heikko joo, ja häneen Bostonin mahdollinen menestys tulee jatkossakin kulminoitumaan. Touko-kesäkuussa LeBron käveli vähän turhan helposti yli.

Loppuun todettakoon vielä, että omissa salaisissa kansioissani Boston on edelleen Miamin ykköshaastaja itäisessä konferensissa. Indiana tulee sitten seuraavana, mutta joukkue, jota johtaa Danny Granger on räpistä korinalustastaan huolimatta vähän turhan heikoissa asetelmissa starbojen osalta.

 

[Dreier]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Pakko paikata kj:n huolimattomuusvirheitä, Bullsillakin täytyy kuitenkin olla 13 miestä rosterissa. Mainitsematta jäi uudet naamat Nazr Mohammed, Vladimir Radmanovic ja rookie Marquis Teague. Pois lähti myös kansansuosikki Scalabrine. Johtopäätöksistä olen kyllä pitkälti samaa mieltä, paitsi että 100% varmuudella Rose ei ole 100% kunnossa vielä pleijareissa.

En kyllä näkisi Bucksin millään lailla vahvistuneen viime vuodesta, jolloin joukkue oli melko paska. Uskonkin, että Wizards ja ehkä Cavs menevät edelle. Atlanta puolestaan ei heikentynyt yhtään syöpäkääryleen lähdettyä, pikemminkin päinvastoin. Vielä kun pääsisivät Smithistä eroon. Kilpailu on kuitenkin aikaisempaa kovempaa, mikä voi vaikeuttaa joukkueen pääsyä kahdeksan parhaan joukkoon.

Philly on kiinnostava tapaus ja voi mennä mihin suuntaan tahansa.

 

[King James]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Pakko paikata kj:n huolimattomuusvirheitä, Bullsillakin täytyy kuitenkin olla 13 miestä rosterissa. Mainitsematta jäi uudet naamat Nazr Mohammed, Vladimir Radmanovic ja rookie Marquis Teague. Pois lähti myös kansansuosikki Scalabrine.

Laitoin vain mielestäni merkittävimmät siirrot esille.

Teague ei ole ensi kaudella merkittävä pelaaja, ei sinne muuten kahta PG:tä olisi hankittu eteen.

Mohammed ei merkittävä tekijä enää tässä vaiheessa uraansa. Radmanin olisi ehkä voinut lisätä.

Scalabrine olisi toki pitänyt huumorimielessä lisätä lähtijöihin.

 

[käyttäjätunnus]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

[quote author=Mokeski]
Näinhän se on, että hankittiin jo keväällä 2011. Teoriassa Green kuitenkin heivattiin sydänvian ilmennyttyä, ja oli vapaaherra tänä kesänä. Vertailua tehtiin lähinnä viime kauden joukkueeseen, johon Green on siis lisäys. Varmasti pirullinen kysymysmerkki, mutta huonoimmassakin tapauksessa parempi kuin viimekaudella Piercen takana minuutteja vetänyt kaksipäinen hirviö Pietrus-Pavlovic.
[/quote]

Sopimuksen koosta ja kestosta päätellen, Boston uskoo Greenin toipuvan entiseen kuntoonsa. Kolmospaikka on Piercen takana ollut melkoista sutta ja sekundaa, joten eiköhän Green ole siihen parannus. Ja jos kaverista vain jotain saadaan irti, on hänellä jotain mitä Bostonilta on aiemmin puuttunut: kokoa puolustaa LeBronia ja Durantia.

[quote author=Mokeski]
Tässä ei sinänsä ole mitään kovin yllättävää - kukapa ei haluaisi kaikkien aikojen kolmenpisteen heittäjää joukkueeseensa? Silti väitän, että Bradley ja Terry ovat molemmat yksilöinäkin parempia kuin nyky-Jesus. Ja Jos Allen pelaa jatkossakin yhtä kehnosti kuin viime keväänä, voidaan kohta täysin vakavissa mielin alkaa virittelemään keskustelua otsikolla "Courtney vs. RAy".
[/quote]

Jos viime kautta tarkastellaan, niin oikea vertailu on rampa Rayl Allen vs. terve Avery Bradley, JET ja Courtney Lee. Leveyttä ja urheilullisuutta on ainakin rutkasti enemmän ja tuskin tehoissakaan hävitään. Lisäksi vältytään siltä jokakeväiseltä ilmiöltä, jossa 37-vuotias Ray Allen joutuu juoksemaan Waden, Koben ja kumppaneiden perässä ottelusta toiseen.

[quote author=Mokeski]
Mjoo. Samaa mieltä siitä, että JET on enemmän kakkonen kuin pointti, mutta eipä siellä paljon muitakaan optioita ole varapointin paikalle. Käsittäkseni Bradleyssa on hieman pelintekijän vikaa, joten ehkäpä näitä kahta yritetään saada osumaan parketille samoihin aikoihin...?
[/quote]

Eiköhän kakkospointin paikalla hääri veteraani, kaliiberia Keyon Dooling. Avery Bradley pelasi yliopistossa pointtina, vaikka onkin enemmän kotonaan kakkospaikalla. Takamieskaksikolla Bradley-JET tultaneen kuitenkin toimeen ainakin lyhyitä aikoja, kun vielä Piercekin on hyvä pallonkäsittelijä.

Jutun juuri on joka tapauksessa se, että Rondon roolia ei pysty kuitenkaan täyttämään yhdellä pelaajalla, joten resursseja ei kannata uhrata kovin paljoa varamieheen. Rondon uskon ottavan vakuuttavasti askeleen eteenpäin, kun joukkueen avaimet on ojennettu hänelle näin virallisestikin.

[quote author=Mokeski]
Kun näitä koubien, garnettien, nashien ja duncaneiden menoa on viime vuosina katsellut, olen ainakin itse tullut siihen päätelmään, etten linjaa tämän kaliiberin jannuja "liian vanhoiksi", ennen kuin ne pyörät oikeasti tippuvat pois. Esimerkiksi Garnett pelasi männä kaudella yhden parhaista kausistaan vuosiin. Pierce oli heikko joo, ja häneen Bostonin mahdollinen menestys tulee jatkossakin kulminoitumaan. Touko-kesäkuussa LeBron käveli vähän turhan helposti yli.
[/quote]

Samoilla linjoilla. Lisäksi Pierce kärsi kevään vaikeista polvivaivoista, joten miehen pitäisi olla tulevalla kaudella ainakin terveempi. Garnett näyttäisi sopeutuneen hyvin "vanhan miehen peliin", joten en usko ainakaan jyrkkään tason laskuun.

Summa summarum, Boston on vahvistunut viime kaudesta Ray Allenin lähdöstä huolimatta. Mutta kuinka paljon? Se jää nähtäväksi.

[quote author=Mokeski]
Loppuun todettakoon vielä, että omissa salaisissa kansioissani Boston on edelleen Miamin ykköshaastaja itäisessä konferensissa. Indiana tulee sitten seuraavana, mutta joukkue, jota johtaa Danny Granger on räpistä korinalustastaan huolimatta vähän turhan heikoissa asetelmissa starbojen osalta.
[/quote]

Samaa mieltä jälleen. Miami on ehdoton ykkössuosikki ja Boston ainoa vakavasti otettava haastaja. Indiana on idän kolmosjoukkue, mutta ei kaada Bostonia tai Miamia pudotuspelisarjassa ilman merkittäviä loukkaantumisia.

Sen jälkeen tulee ehkä Brooklyn, pitkälti Deron Williamsin ansiosta, ja Philadelphia, JOS Bynum nousee pelilliseksi johtohahmoksi. Jos taas ei, niin pudotuspelitkin saattavat jäädä haaveeksi. Pudotuspelipaikoissa on kiinni myös New York, joka on iso pelillinen kysymysmerkki, ja välivuotta viettävä Chicago.

Kahdeksaskin pudotuspelijoukkue konferenssista väistämättä tulee löytymään, ja siitä kunniasta taistelee kolmikko Milwaukee (Jennings ja Ellis, baby!), Atlanta (todella kapea etukenttä) ja Toronto (voi esittää pirteitä otteita, jos Ross ja Valanciunas osoittautuvat pelimiehiksi). Kyrie Irving tuskin saa vielä kannettua Clevelandia pudotuspeleihin asti, eikä Washingtonin hankinnat vakuuta.

Orlando, Charlotte ja Detroit tulevat kamppailemaan tasaväkisesti Sacramenton kanssa liigan heikoimman joukkueen tittelistä, Orlandon lähtiessä kauteen suosikin paikallta. Itse asiassa, näistä neljästä joukkueesta ei saisi koottua edes viisikollista pelaajia, jotka saisivat minut suuremmin innostumaan.

 

[jukkka]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Avery Bradley pelasi yliopistossa pointtina,

Pieni korjaus. Pelasi pääasiassa shooting guardia (taisi nimellisesti aloittaa pointtina muutaman matsin kun oikea pointti Dogus Balbay oli loukkaantunut), mutta kuului kategoriaan pelaajat joiden uskotaan pystyvän vaihtamaan pelipaikkaansa NBA:han siirryttyään. Draft keskusteluissa siis lämästiin profiiliin paikaksi PG.

Tuolla ainoalla Texas- kaudellaan Bradleyn onnistumiset hyökkääyspäässä tulivat lähinnä hypäreistä ja nopeista. 1-1 ja 2-2 tilanteet eivät sujuneet. Puolustus, asenne ja fysiikka olivat ne Bradleyn ominaisuudet jotka tuolloin vakuuttivat eniten.

 

[käyttäjätunnus]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Pieni korjaus. Pelasi pääasiassa shooting guardia (taisi nimellisesti aloittaa pointtina muutaman matsin kun oikea pointti Dogus Balbay oli loukkaantunut), mutta kuului kategoriaan pelaajat joiden uskotaan pystyvän vaihtamaan pelipaikkaansa NBA:han siirryttyään. Draft keskusteluissa siis lämästiin profiiliin paikaksi PG.

Tuolla ainoalla Texas- kaudellaan Bradleyn onnistumiset hyökkääyspäässä tulivat lähinnä hypäreistä ja nopeista. 1-1 ja 2-2 tilanteet eivät sujuneet. Puolustus, asenne ja fysiikka olivat ne Bradleyn ominaisuudet jotka tuolloin vakuuttivat eniten.

Hyvä huomio!

Boston taisi tosiaankin varata kaverin pointtina, mutta puhkesi kukkaan vasta kun siirrettiin kakkospaikalle. Tästä syntyi sitten sellainen muistikuva, että olisi pelannut Texasissa pointtina. Minään pelinrakentajana en toki Bradleyta pidä, mutta sen verran pätevänä kuitenkin, että saa pallon puolen kentän yli nolaamatta itseään täydellisesti.

Minulla on muutenkin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia erotaa toisistaan Texasin takamiesten (TJ Ford, Boobie Gibson, D.J. Augustin, Avery Bradley) yliopistourat. Ei sillä, että se olisi mikään selitys...

 

[Mokeski]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Orlando, Charlotte ja Detroit tulevat kamppailemaan tasaväkisesti Sacramenton kanssa liigan heikoimman joukkueen tittelistä, Orlandon lähtiessä kauteen suosikin paikallta. Itse asiassa, näistä neljästä joukkueesta ei saisi koottua edes viisikollista pelaajia, jotka saisivat minut suuremmin innostumaan.

Hmm. Pitihän se nyt miettiä se näiden joukkueiden yhdistetty viisikko. Päädyin tälläiseen:

Evans
Afflalo
Kidd-Gilchrist
Monroe
Cousins

Nuoruutta ja intoa tuossa ainakin olisi, ja suoraan sanottuna olisin edes pikkaisen innostunut, jos joku joukkue tuollaisen lineupin kentälle rysäyttäisi. Toki Tyreke Evans ei ole mikään maata mullistava pelintekijä, kaukana siitä, mutta näkisin että tälläisen viisikon peli voisi perustuakin Monroe-Cousins ison kaksikon ympärille, joista molemmat ovat varsin osaavia syöttäjiä isoiksi pelaajiksi. Korkean työmoraalin Afflalo ja Kidd-Gilchrist saattaisivat vähän pystyä hallitsemaan Kings-kaksikon perseilyäkin.

Tärkeää spekulointia sinänsä.

 

[käyttäjätunnus]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Hmm. Pitihän se nyt miettiä se näiden joukkueiden yhdistetty viisikko. Päädyin tälläiseen:

Evans
Afflalo
Kidd-Gilchrist
Monroe
Cousins

Nuoruutta ja intoa tuossa ainakin olisi, ja suoraan sanottuna olisin edes pikkaisen innostunut, jos joku joukkue tuollaisen lineupin kentälle rysäyttäisi. Toki Tyreke Evans ei ole mikään maata mullistava pelintekijä, kaukana siitä, mutta näkisin että tälläisen viisikon peli voisi perustuakin Monroe-Cousins ison kaksikon ympärille, joista molemmat ovat varsin osaavia syöttäjiä isoiksi pelaajiksi. Korkean työmoraalin Afflalo ja Kidd-Gilchrist saattaisivat vähän pystyä hallitsemaan Kings-kaksikon perseilyäkin.

Tärkeää spekulointia sinänsä.

Minä pääsin laskuissani kahteen: MKG ja Monroe.

Sen jälkeen tulee muutama 'iso ehkä', kuten Thomas Robinson, Cousins, Stuckey, Kemba ja Brandon Knight. Ja siihen päälle vielä 'ihan kivoja' roolipelaajia, kuten Afflalo, J.J. Redick, Jerebko, Big Baby ja Marcus Thornton.

Olisiko tuo 12 pelaajan unelmajoukkue edes pudotuspelikamaa?

 

[Dreier]

Vs: Itäisen Konferenssin Ennakko 2012-2013 - Beasting In The East?

Laitoin vain mielestäni merkittävimmät siirrot esille.

Niin no, kakkossentterinä Mohammed tulee pelaamaan valtaosan niistä minuuteista jotka Noah istuu penkillä, ja kun Noah loukkaantuu, Mohammed on aloituksessa. Joukkueen menestymisen, tai siis floppaamisen, kannalta aika merkittävä siirto mielestäni, juurikin siksi että Mohammed on parhaat päivänsä nähnyt. Radmanovic on sitä vastoin ehkä vähemmän merkittävä, koska hänen pelipaikallaan ovat jo Boozer ja Gibson, tosin joukkueessa on nyt niin tolkuttoman vähän heittovoimaa että Rad-man voi saada minuuttejakin. Saihan Korverkin, vaikkei hänkään osannut puolustaa.

Teague ei toki ole millään lailla merkittävä ensi kaudella.

E: Palatakseni pääasiaan: en usko, että kukaan idässä haastaa Miamia ensi kaudella, kasassa on pelottavan kova porukka, varsinkin jos Wade ja Bosh saadaan kuntoon. Länsi voi olla Thundereineen ja Lakerseineen astetta mielenkiintoisempi. Tässä vaiheessa en ala veikkailla, kuka näistä kolmesta on mestari.