Vs: Kataja - Kauhajoen Karhu la 1.12. klo 14.00 Joensuu Areena
Tässä ei ehdi pitkää stooria pelistä kirjoittaa. Muutamia asioita vain.
Karhu oli kyllä alussa ja lähes puoliaikaan asti ihan mukavasti pelissä mukana. Varsinkin Mäkkovan piti kolkeillaan karhun ihan tuntumassa.
Puoliajan jälken sitten eroa alkoi tulla ja Kataja meni menojaan.
Pitkästä aikaa Katajan pelistä paistoi iloisuus ja yritteliäisyys. Tietenkään Karhu ei ole paras mittari, mitä puolustamiseen tulee, mutta tsemppi tuntui olevan kaikilla kotijoukkueesta kohdallaan. Eritoten muutaman vaisun pelin jälkeen Vesalan Ville oli löytänyt aivan uuden tason puolustuspelaamiseen, mikä poiki myös onnistumisia hyökkäyspäähän. Yksi parhaista peleistä, mitä olen Villeltä nähnyt.
Myös Kinttu oli hyvässä vireessä ja ikävä kyllä, kun laikkia ei voi palkita lahjoilla ja tähdillä, niin Kinttu jäi nyt ilman, vaikka olikin erittäin ratkaisevasa roolissa.
Pläkki oli myös nyt, kun vastustajat eivät olleet ihan korstoja, niin voimakas korien alla. Eritoten riistot jäivät hyvin mieleen.
Hinnant hoiti oman tonttinsa ihan hyvin, mutta vieläkin jäin odottamaan enemmän omia ratkaisuja. Hyvä peli silti.
Muitakaan ei voi kovin pahasti kotijoukkueesta tuomita. Johan 30 pinnan voittokin sen osoittaa.
Taitaa se kuitenkin Karhun sijoitus tässä vaiheessa olla ihan oikea, sillä kovin herkästi selkäranka murtui ja peli hävisi käsistä.
Ei tässä silti kannata niitä kuuluisia olkaimia alkaa paukutella, sillä vaikka sijoitus näennäisesti paranikin, niin putoamispeikkokaan ei ole kaukana ja nyt saatiin hyvitystä korinaluskahinoissa. Paljon on muita joukkueita tulossa vastaan, jotka eivät anna niin helposti ajella korille, saatika ottaa hyökkäs- ja puolustuslevypalloja.
Toivotaan, että Pappari ymmärtää viimeinkin, että Sonkajärvi on myös ihan pelikelpoinen kaveri. Montaa kaveria ei Suomestä löydy, joka liikkuu sillä nopeudella.
Myös Hintsalaa voisi peluuttaa enemmän. Kyllä se itseluottamus siitä kasvaa.
Nyt kaljalle!
