Vs: Kataja VS Karhu pe 25.1. klo 18:30 Joensuu Areena
Pelistä:
Kotijoukkue aloitti kyllä hyvin ja nimenomaan heittopli kulki, mutta kyllähän sen näki heti alusta, ettei ihan huippuvireessä oltu. ja ei tietysti voida ollakaan, kun vasta on taas kotiuduttu rasittavalta ulkomaanreissulta.
Sale siis pitkästä aikaa pelissä ja aloittikin ihan suorastaan mukiinmenevästi, vaikka alkoikin hiipumaan loppua kohti. Kokonaisarvosana hyvä. Salea tarvitaan vielä kovasti.
Kotijoukkue alkoi kuitenkin jäykistyä toisella jaksolla ja viimeistään kolmannen jakson alku näytti jo välillä aivan katastrofaaliselta. Kanervo latasi ensin kaikki kolme kolmesta kolkista juuri ja juuri ohi ja vastustaja taas onnistui lähes kaikessa hyökkäyspäässä.
Ja vaikka Seppä lopulta tilastollisesti hyvän pelin pelasikin, niin liian paljon yksin pomputtelua ja siten pelin pysähtymistä. Toki yksinyrittäjyys tänään palkittiin myös onnistumisina. Ja etenkin hienoina riistoina.
Kotijoukkueen sankarina olikin lopulta Kolemanni, joka hyvillä hyökkäysonnistumisillaan lopullisesti söi vastustajan evään paperineen päivineen. Kova kaveri läheltä ja kaukaa. Puolustuspäässä ei vielä, jos sitten koskaan, kuitenkaan mikään aivan huippu. Tuolla pituudella ja urheilullisuudella pitäisi edes puolustuslevypalloja ottaa huomattavasti enemmän.
Levypallopelistä pitääkin ihan erikseen ruikuttaa, sillä surkeaahan se kotijoukkueelta oli. Varsinkin annettiin vieraille aivan liikaa hyökkäyslevypalloja, joista toisella ja jopa kolmannella yrittämällä sitten pussittivat. Pitkä miinus siitä.
Aika tasaista massaa oltiin, niin lopulta lämmettiin sen verran, että rutiinilla peli kuiternkin hoidettiin kotiin. Kiitos kuitenkin, että otson kolkkiralli alkoi hiipumaan. Välillä se olikin mitä mainiointa.
Vastustajista pitää mainita erityisesti Skamo, joka on kuin uudestisyntynyt alkukauden vaisuudestaan. Itseluottamuspelihän koris on ja se on tullut Eldar-pojalle näköjään takaisin.
Ego-Eskola latoi muutaman tosi kovan kolkin, kuten myös Ojalan Matias. Liian helposti kyllä Matiakselle heittopaikat annettiin ja sai rauhassa viritellä varmistinta pois päältä.
Karhun jenkulat olivat jotenkin kaikki vaisunoloisia ja etenkin Watti. Hän ajoi itsensä tuon tuostakin askeliin ja muutenkin tikkaria vietiin Sepän toimesta käsista usein.
Pitkällehän peli oli tasaista ja vasta viimeinen jakso toi sen " normaalin " kotivoiton.
Ei siis kotijoukkueelta mikään historiankirjoihin merkitsemisen arvoinen taistelu, mutta voitto kuitenkin. Väsyneenä ja osittain jäykin jaloin, mutta kaikki lasketaan.
Palkittiin Skamo ja Seppä. Mikään suuri vääryys ei olisi ollut kyllä Kole Mannisenkaan palkitseminen. Oli kuitenkin peliä oikeasti ratkaistaessa Katajan paras.