- Viestejä
- 150
Runkosarja kun on nyt pelattu ja pleijaritkin kun alkavat vasta loppuviikosta (ja kun mm. katajan pojat jo kovasti uutta joukkuettaan kasaavat) niin laitetaanpa koukuksi aivokudokseen ihmisille seuraavanlainen spekulaatio. All-stars ottelua kun ei varsinaisesti maassamme tälle vuodelle järjestetä, niin udellaanpa tässä muodossa - kuluneen kauden perusteella minkälaisen joukkueen toivoisit ideaalisti kasattavan kotipitäjääsi ensikaudelle ja mielellään myös miksi?
Oma valintani alla on hyvin suomalaisvoittoinen. Jos joku toinen haluaa siteerata amerikanapuja (tms.) lempileikkikavereikseen, siitä vain, kunhan muistaa, että tarkoitus tosiaan kasata tähtisikermä, jonka edes teoriassa voisi nähdä ensikaudella parketilla, eli herrasmiessopimus huomioonottaen.
MV:n Top-12 kokoonpano:
1. pelipaikka:
Petteri Koponen, Honka - Varteenotettava hyökkäysuhka pelipäällä ollessaan joukkueelle kuin joukkueelle. Tuntuisi myös usein täten pelipäällä olevan. Tuo nopeutta peliin. Aiheuttaa yksilönä SM-sarjan takamiehistä kenties eniten tunteita katsojille, sekä luovimmillaan selkeästi eniten harmaita hiuksia vastustajan puolustusmallin valinnalle. Joukkuepelin rakentamisessa häviää kuitenkin selkeästi vielä esim. Stenille kypsyydessä. Itse peluuttaisinkin Petskua enemmänkin shooting/penetrating guardina (tai tukevana pelinrakentajana) kuin varsinaisena päävastuullisena pelinrakentajana. Pysyisi hyökkäyspeli liikkuvampana silloinkin kun Petskulla huono/uppiniskainen päivä tai kun hänet vain otetaan kovaan puristukseen.
Juha Sten, Lrnmky - Joukkueen ensisijainen roottori. Esittänyt hyvin kypsiä otteita kauden vanhetessa ja kypsynyt lappeenrannan joukkuepelin kenties tärkeimmäksi yksittäiseksi pelaajaksi. Europeleissä takelteli vielä ja tuntui välillä ettei ihan resurssit riittäneet yksin peliä pyörittämään tuon tason prässäyksessä, mutta kauden vanhetessa myös huomattavasti parantanut otteitaan. Hankalaa löytää ketään joka joukkuehengen, yleisöystävällisyyden ja hyökkäyspelin toteuttamisen kannalta olisi pätevämpi ratkaisu. Puolustuskin on useimmiten ollut kiitettävää tasoa. Vielä kun Juppe turhat ylinäyttelemiset pienemmissä kontaktitilanteissa jättäisi pois.
Ilkka Vuori, Lahden Namika - Peliin siinä vaiheessa, kun vastustajan takamiehiä täytyisi härän raivolla stenin rinnalla puolustaa. Ilkka voisi ilmeisen menestyksekkäästi toimia myös toisen takamiehen parina peliärakentavana takamiehenä, kovemmissa koitoksissa en vielä välttämättä ihan yksin kannettavaa vastuuta pelinrakentamisesta antaisi (vrt. esim kuten Rannikolle voi antaa).
2. pelipaikka:
Tuomas Iisalo, Kouvot - Pelidynamiikkaa ja vauhtia parhaasta päästä. Tällä kaudella ottanut omakseen myös vastuullisemman roolin vastustajan puolustuksen tehokkaasta pilkkomisesta hyvän peliälyn oikein ajoitetuilla ratkaisuilla/rytminmuutoksilla jne. Kovassa joukkueessa mies paikallaan hämmentämässä vastustajan soppaa vaikka pallollinen rooli tämän kautisesta hieman pienenisikin.
Petri Virtanen, Lrnmky - Jatkuva heittouhka hyökkäyspäässä, ja osoittanut kaudella, että on kypsynyt/rauhoittunut hieman kauden edetessä joukkuepelille ystävällisempään suuntaan. Ei tosin ole lainkaan osaava pelintekijä, ei vain tunnu itse oikein aina tätä muistavan. Turhan usein sumppuun ja väkisin. Myös sisäänsyöttötaidot vaikuttavat välillä ilmeisen olemattomilta - mutta heittopäällä ollessaan on kuitenkin mies, joka voi ratkaista ottelun jo ennen puoliaikaa käymättä käytännössä 8 metriä lähempänä vastustajan koria.
3. pelipaikka:
Timo Heinonen, Topo - Loppukausi ollut hakemista, mutta alkusarjan meriiteillä ei voi jättää valitsematta. Puolustuksessa voi tulla ongelmia kokoluokassaan nopeampia / kimmoisampia virkaveljiä vastaan, mutta "kuumana" ollessaan osoittanut ottavansa ratkaisut sellaisella mentaliteetilla sekä läheltä että kaukaa että mahdoton jättää kokoonpanotoiveista.
Pasi Riihelä, Lrnmky - Loppukausi aivan liekeissä. Alkukausi välillä katastrofaalista, mutta pelasi liki 40 mins/peli kuitenkin. Luottamus tuntuisi kantavan nyt hedelmää. Europeleissä osoitti, että virhealttius poislukien, pystyy vielä hyvin taistelemaan puolustuspäässäkin menossa mukana. Voisi Matisen kanssa vuorotella joukkueen sharp-shooterin paikalla 3p kaaren takana.
Jukka Matinen, Honka - Ei nyt ihan ihmeitä ole esittänyt loukkaantumisiltaan, mutta ne mitä on pelannut ollut usein suoritusvarma noin 20 pistettä ottelussa. Vaatii hyökkäykseen avukseen osaavan pelimoottorina toimivan takamiehen ja kovempiin vääntöihin puolustukseen tuekseen isomman & fyysisemmän korinaluspelaajan, mutta muutoin point-shooterina yksinkertaisen korvaamaton tällä hetkellä korisliigassa.
4. pelipaikka:
Kimmo Muurinen, Honka - Alkukausi oli yksiselitteisen jäätävää suorittamista, ennen kuin hongan paketti alkoi rakoilemaan totaalisesti sekoiluksi ja tuntui turhauttavan Kimmon pelifiiliksen samalla. Loppukausi mennyt loukkaantumisiin jne., mutta alkukaudella haastoi joukkueita hongan riveissä lähes yksinään, tsemppasi puolustuksessa ja hyökkäyksessä upotti pallon koriin mistä halusi kun oli tahtoa tehdä. Juppe Sten ylläpitämään joukkuehenkeä niin Kimmollakin säilyy pelimotivaatiot.
Jussi Kumpulainen, Korihait - Takuuvarmaa suorittamista ja kovien paikkojen ratkaisija. Ei tosin fysiikaltaan ja monipuolisuudeltaan ihan Muurisen tasoa molempien ollessa parhaimmillaan, mutta kiistaton valttikortti nykyisellä pelitasolla joukkueelle kuin joukkueelle varioidessaan korinaluspelaamisen ja kolmenpisteen kaaren välillä.
5. pelipaikka:
Aki Ulander, Lrnmky - "Timo" Turunen ei osaa miestä oikein peluuttaa/roolittaa ja kausi mennyt ilmeisen osittain luokkaantumisia parannellessa, mutta silti ratkaissut useita otteluita Lappeelle panoksellaan puolustuksen keskustassa. Isomies jonka Matinen, Muurinen ja Kumpulainen ehdottomasti tarvitsisivat selustaansa joukkuepuolustuksen tehon maksimoimiseksi. Ehdoton voimavara joka joukkueelle, vaikka heitto tuntuman puutteessa (?) välillä lipsunutkin. Eurocupin levyritilaston kolmostila oikeuttanee myös valinnan.
All-rounderiksi:
Ville Mäkäläinen, Lahden Namika - Saisi mielestäni pelata luovaa ja liikkuvaa yleispeliä niin kuin vain parhaaksi näkee. Vaikea sitoa mihinkään tiettyyn pelipaikkaan tuntematta, että rajoittaisi pelivalintoja turhaan. Saisi Iisalon & Koposen tyyliin pelata mahdollisimman liikkuvaa pallollista peliä ja ruokkia muita vapaisiin ratkaisupaikkoihin.
Valmennuskaksikoksi: Kaminen, Topo & Toijala, Kouvot. Tarpeeksi pelinäkemystä ja teknistä osaamista ammentamaan ko. miehityksestä monipuolisimmat ja tehokkaimmat mahdolliset sovellukset ulos. Valmentajia, jotka myös osaltaan kohottavat joukkueidensa yhtenäisyyttä ja tekemisen halua, sekä uskaltavat käyttää laajaa rotaatiota.
Sponsorien- & varainhankkijaksi: Mika Turunen, uhallakin, Eurocup-projektin toteutumisen pätevöittämänä.
Kulttuuriattaseaksi: Aleksi Valavuori - Luontaisia taipumuksia poliittistensuhteiden solmimiseen ja mediakohujen synnyttämiseen kun näkyy olevan.
Jokerikortti loukkaantumisiin: Ville Vesala, Kataja - Asenteella ja uskaltamalla onnistua pääsee vielä pitkälle.
Tämä joukkue minulle kiitos niin voidaan kaikenmaailman vahvistukset unohtaa ja haetaan ULEB:ilta poikkeuslisenssi osallistua kovempiiin Eurosarjoihin ja katellaan mihin rahkeet oikeasti suomipojilla riittävät. Tai sitten voidaan unohtaa detmanit & möttölät jne ulkomaanavut myös ja lätkäistään joukkueelle samantien maajoukkuestatuskin kylkeen. Luulenpa, että ko. kokoonpanolla voisi jopa menestystä tulla suomen ulkopuolellakin. Voisi myös kuvitella, että ko. joukkueessa olisi mukava pelata, tsempata ja ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, kun joukkueen sisäinen ilmapiiri olisi siihen kannustava valmentajia myöten. Keskenään vanhoja pelikavereitakin olisi paljon eikä kukaan varmasti nousisi kovin herkästi peliä dominoimaan tähdeksi ylitse muiden (ts. joukkuepelin kustannuksella). Ihan noin koripalloliittoon päättäjille vinkiksi.
Oma valintani alla on hyvin suomalaisvoittoinen. Jos joku toinen haluaa siteerata amerikanapuja (tms.) lempileikkikavereikseen, siitä vain, kunhan muistaa, että tarkoitus tosiaan kasata tähtisikermä, jonka edes teoriassa voisi nähdä ensikaudella parketilla, eli herrasmiessopimus huomioonottaen.
MV:n Top-12 kokoonpano:
1. pelipaikka:
Petteri Koponen, Honka - Varteenotettava hyökkäysuhka pelipäällä ollessaan joukkueelle kuin joukkueelle. Tuntuisi myös usein täten pelipäällä olevan. Tuo nopeutta peliin. Aiheuttaa yksilönä SM-sarjan takamiehistä kenties eniten tunteita katsojille, sekä luovimmillaan selkeästi eniten harmaita hiuksia vastustajan puolustusmallin valinnalle. Joukkuepelin rakentamisessa häviää kuitenkin selkeästi vielä esim. Stenille kypsyydessä. Itse peluuttaisinkin Petskua enemmänkin shooting/penetrating guardina (tai tukevana pelinrakentajana) kuin varsinaisena päävastuullisena pelinrakentajana. Pysyisi hyökkäyspeli liikkuvampana silloinkin kun Petskulla huono/uppiniskainen päivä tai kun hänet vain otetaan kovaan puristukseen.
Juha Sten, Lrnmky - Joukkueen ensisijainen roottori. Esittänyt hyvin kypsiä otteita kauden vanhetessa ja kypsynyt lappeenrannan joukkuepelin kenties tärkeimmäksi yksittäiseksi pelaajaksi. Europeleissä takelteli vielä ja tuntui välillä ettei ihan resurssit riittäneet yksin peliä pyörittämään tuon tason prässäyksessä, mutta kauden vanhetessa myös huomattavasti parantanut otteitaan. Hankalaa löytää ketään joka joukkuehengen, yleisöystävällisyyden ja hyökkäyspelin toteuttamisen kannalta olisi pätevämpi ratkaisu. Puolustuskin on useimmiten ollut kiitettävää tasoa. Vielä kun Juppe turhat ylinäyttelemiset pienemmissä kontaktitilanteissa jättäisi pois.
Ilkka Vuori, Lahden Namika - Peliin siinä vaiheessa, kun vastustajan takamiehiä täytyisi härän raivolla stenin rinnalla puolustaa. Ilkka voisi ilmeisen menestyksekkäästi toimia myös toisen takamiehen parina peliärakentavana takamiehenä, kovemmissa koitoksissa en vielä välttämättä ihan yksin kannettavaa vastuuta pelinrakentamisesta antaisi (vrt. esim kuten Rannikolle voi antaa).
2. pelipaikka:
Tuomas Iisalo, Kouvot - Pelidynamiikkaa ja vauhtia parhaasta päästä. Tällä kaudella ottanut omakseen myös vastuullisemman roolin vastustajan puolustuksen tehokkaasta pilkkomisesta hyvän peliälyn oikein ajoitetuilla ratkaisuilla/rytminmuutoksilla jne. Kovassa joukkueessa mies paikallaan hämmentämässä vastustajan soppaa vaikka pallollinen rooli tämän kautisesta hieman pienenisikin.
Petri Virtanen, Lrnmky - Jatkuva heittouhka hyökkäyspäässä, ja osoittanut kaudella, että on kypsynyt/rauhoittunut hieman kauden edetessä joukkuepelille ystävällisempään suuntaan. Ei tosin ole lainkaan osaava pelintekijä, ei vain tunnu itse oikein aina tätä muistavan. Turhan usein sumppuun ja väkisin. Myös sisäänsyöttötaidot vaikuttavat välillä ilmeisen olemattomilta - mutta heittopäällä ollessaan on kuitenkin mies, joka voi ratkaista ottelun jo ennen puoliaikaa käymättä käytännössä 8 metriä lähempänä vastustajan koria.
3. pelipaikka:
Timo Heinonen, Topo - Loppukausi ollut hakemista, mutta alkusarjan meriiteillä ei voi jättää valitsematta. Puolustuksessa voi tulla ongelmia kokoluokassaan nopeampia / kimmoisampia virkaveljiä vastaan, mutta "kuumana" ollessaan osoittanut ottavansa ratkaisut sellaisella mentaliteetilla sekä läheltä että kaukaa että mahdoton jättää kokoonpanotoiveista.
Pasi Riihelä, Lrnmky - Loppukausi aivan liekeissä. Alkukausi välillä katastrofaalista, mutta pelasi liki 40 mins/peli kuitenkin. Luottamus tuntuisi kantavan nyt hedelmää. Europeleissä osoitti, että virhealttius poislukien, pystyy vielä hyvin taistelemaan puolustuspäässäkin menossa mukana. Voisi Matisen kanssa vuorotella joukkueen sharp-shooterin paikalla 3p kaaren takana.
Jukka Matinen, Honka - Ei nyt ihan ihmeitä ole esittänyt loukkaantumisiltaan, mutta ne mitä on pelannut ollut usein suoritusvarma noin 20 pistettä ottelussa. Vaatii hyökkäykseen avukseen osaavan pelimoottorina toimivan takamiehen ja kovempiin vääntöihin puolustukseen tuekseen isomman & fyysisemmän korinaluspelaajan, mutta muutoin point-shooterina yksinkertaisen korvaamaton tällä hetkellä korisliigassa.
4. pelipaikka:
Kimmo Muurinen, Honka - Alkukausi oli yksiselitteisen jäätävää suorittamista, ennen kuin hongan paketti alkoi rakoilemaan totaalisesti sekoiluksi ja tuntui turhauttavan Kimmon pelifiiliksen samalla. Loppukausi mennyt loukkaantumisiin jne., mutta alkukaudella haastoi joukkueita hongan riveissä lähes yksinään, tsemppasi puolustuksessa ja hyökkäyksessä upotti pallon koriin mistä halusi kun oli tahtoa tehdä. Juppe Sten ylläpitämään joukkuehenkeä niin Kimmollakin säilyy pelimotivaatiot.
Jussi Kumpulainen, Korihait - Takuuvarmaa suorittamista ja kovien paikkojen ratkaisija. Ei tosin fysiikaltaan ja monipuolisuudeltaan ihan Muurisen tasoa molempien ollessa parhaimmillaan, mutta kiistaton valttikortti nykyisellä pelitasolla joukkueelle kuin joukkueelle varioidessaan korinaluspelaamisen ja kolmenpisteen kaaren välillä.
5. pelipaikka:
Aki Ulander, Lrnmky - "Timo" Turunen ei osaa miestä oikein peluuttaa/roolittaa ja kausi mennyt ilmeisen osittain luokkaantumisia parannellessa, mutta silti ratkaissut useita otteluita Lappeelle panoksellaan puolustuksen keskustassa. Isomies jonka Matinen, Muurinen ja Kumpulainen ehdottomasti tarvitsisivat selustaansa joukkuepuolustuksen tehon maksimoimiseksi. Ehdoton voimavara joka joukkueelle, vaikka heitto tuntuman puutteessa (?) välillä lipsunutkin. Eurocupin levyritilaston kolmostila oikeuttanee myös valinnan.
All-rounderiksi:
Ville Mäkäläinen, Lahden Namika - Saisi mielestäni pelata luovaa ja liikkuvaa yleispeliä niin kuin vain parhaaksi näkee. Vaikea sitoa mihinkään tiettyyn pelipaikkaan tuntematta, että rajoittaisi pelivalintoja turhaan. Saisi Iisalon & Koposen tyyliin pelata mahdollisimman liikkuvaa pallollista peliä ja ruokkia muita vapaisiin ratkaisupaikkoihin.
Valmennuskaksikoksi: Kaminen, Topo & Toijala, Kouvot. Tarpeeksi pelinäkemystä ja teknistä osaamista ammentamaan ko. miehityksestä monipuolisimmat ja tehokkaimmat mahdolliset sovellukset ulos. Valmentajia, jotka myös osaltaan kohottavat joukkueidensa yhtenäisyyttä ja tekemisen halua, sekä uskaltavat käyttää laajaa rotaatiota.
Sponsorien- & varainhankkijaksi: Mika Turunen, uhallakin, Eurocup-projektin toteutumisen pätevöittämänä.
Kulttuuriattaseaksi: Aleksi Valavuori - Luontaisia taipumuksia poliittistensuhteiden solmimiseen ja mediakohujen synnyttämiseen kun näkyy olevan.
Jokerikortti loukkaantumisiin: Ville Vesala, Kataja - Asenteella ja uskaltamalla onnistua pääsee vielä pitkälle.
Tämä joukkue minulle kiitos niin voidaan kaikenmaailman vahvistukset unohtaa ja haetaan ULEB:ilta poikkeuslisenssi osallistua kovempiiin Eurosarjoihin ja katellaan mihin rahkeet oikeasti suomipojilla riittävät. Tai sitten voidaan unohtaa detmanit & möttölät jne ulkomaanavut myös ja lätkäistään joukkueelle samantien maajoukkuestatuskin kylkeen. Luulenpa, että ko. kokoonpanolla voisi jopa menestystä tulla suomen ulkopuolellakin. Voisi myös kuvitella, että ko. joukkueessa olisi mukava pelata, tsempata ja ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen, kun joukkueen sisäinen ilmapiiri olisi siihen kannustava valmentajia myöten. Keskenään vanhoja pelikavereitakin olisi paljon eikä kukaan varmasti nousisi kovin herkästi peliä dominoimaan tähdeksi ylitse muiden (ts. joukkuepelin kustannuksella). Ihan noin koripalloliittoon päättäjille vinkiksi.