Vs: Koponen Himkissä 2013-2014
Rikotaanpa pitkä kp.com-hiljaisuus parilla sanalla Pjotr Demianovits Koponenovitsin nykytilanteesta.
Olin EM-kisoissa paikan päällä alkusarjan ajan ja tiirailin silmä kovana myös Ljubljanan jatkosarjapelit töllöttimen välityksellä, joten perusajatukseni Kopterin urakehityksestä perustuvat samaan lähdeaineistoon kuin muillakin tämän palstan aktiiveilla.
Pieti Poikola sai koripalloyleisön paikoin raivoihinsa korostamalla telkkarissa jatkuvasti Petterin merkitystä Susijengin kokonaissuoritukselle, mutta mielestäni Pietin valitsema kulma oli oikea. Jos Pertti Perustuulari lukee Koposen haastattelun Ilta-Sanomista ja klikkaa Yleltä Suomi-Italia-pelin päälle katsoakseen koripalloa ekaa kertaa elämänsä aikana, hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että ”tuohan on ihan surkea”.
Pietillä oli kuitenkin riittävästi taustatietoutta tuodakseen alati ilmi, että Suomen ylivoimaisesti parhaana hyökkäyspelaajana sekä käytännössä ainoana korilleajajana Petteri sai matsi toisensa jälkeen vastaansa vastustajan vi…nettomaisimman pakin.
Lisäksi ihan joka joukkueella Ruotsia lukuun ottamatta oli potentiaalia varjostaa Petskua koko kentällä 35+ minuuttia joka pelissä 2-3 pelaajan pakittajarotaatiolla. Väitän Pietin tavoin, että yksikään toinen pelaaja kisoissa ei joutunut pelaamaan difua vastaan, jossa hän olisi joutunut pallottomana pari metriä kolmosviivan takana pelaamaan käsi naamalla pallon ollessa low postissa. Ei mikään ihme, jos välillä turhautti.
Petskun peliä oli myös helppo kritisoida leipomiseksi, kun ärhäkän 1-1-pakin lisäksi joka ikinen apupuolustaja oli valmis tukkimaan tilan Petskun ajaessa korille. Hannon loukkaantumisen jälkeen joukkueessa ei ollut isoa pick and pop-heittäjää, ja kun kokonaisesitykseen lisätään jo mainitsemani toisen jatkuvan ajouhan muodostavan pelaajan puute, tähtäin kiilui joka matsissa Petskussa. Se on pelaajalle aika epäkiitollinen tilanne.
NBA:ta ajatellen - kyllä, nostan sen nyt taas kuvioon - Petterin 1-1-difu, pelinlukutaito ja kyky luoda itselleen heittopaikka vaparin kulmalle ja sitä kauemmas ovat riihikuivaa myös ison veen takana.
Olen enemmistön kanssa ihan samaa mieltä siitä, että suht lyhytkätisenä pelaajana Petskulla on vielä opittavaa floatereissa/kontaktin luomisessa ajojen päätteeksi - etenkin, koska NBA:n isot miehet ovat vieläkin korostetummin 215-senttisiä ajokoiria kuin Euroopassa ja Ajincat ym. kumppanit saivat Petskun peruslayupit pyyhkäistyä aika helposti katsomoon.
Tässäkin on kääntöpuolensa: Petskullakin olisi eittämättä enemmän varmuutta ajoissaan, jos Susijengissä olisi yksi selkeä ”korin yllä” pelaava iso mies, joka muodostaisi jatkuvan donkkiuhkan. Nyt Petsku tietää ajaessaan, että Bourousis, Asik tai Gasol tulee nimenomaan, vain ja ainoastaan häntä kohti, ja se vaikuttaa taatusti alitajuisesti suoritusvarmuuteen. Lee ja Kotti pelasivat hyvät kisat, mutta kummatkin ovat parhaimmillaan luodessaan ottamastaan tilasta oman ratkaisunsa.
Himkin kauden alkua olen seurannut pää syvällä puskassa. Joukkueen takakentän kokoamisessa ei ole ollut yksinkertaisesti mitään järkeä. Petsku on yksinkertaisesti parempi pallollinen pelaaja kuin Green tai Popovic, mutta Kurtinaitis peluuttaa vanhana sosialidemokraattina Petskua yhä 60% ajasta poissa pallosta.
Mitä pahemmin Himki kyntää alkukaudella, sitä enemmän ääripäät korostuvat - jos Kurtinaitis potkitaan pois, luoja tietää mikä vanhan liiton rautakansleri saapuu hautaamaan skoraavana pointina tunnetun suomalaisen penkille. Toisaalta tässä on Petskulle tilannetta kääntää katse pois Kurtinaitisista ja ottaa itselleen johtajan paikka teoillaan.
Tätä en pidä mahdottomana, koska mitä enemmän Petskulle on tullut ikää mittariin, sitä enemmän hänessä on korostunut ”pelaan paremmin vihaisena”-luonteenpiirre - vrt. kesän 2012 Suomi-Sveitsi-matsin loppu, Euroliigan Fenerbahce-Himki-MVP-peli sekä EM-kisojen Kreikka-peli.
Nähdäkseni Petskulla on eurokentillä ”do or die”-tyyppinen etsikkokausi. Calathesmainen ulostulo Eurocupissa nostaisi osakkeita Mavericksia ajatellen. Vaikka Petskulla on satakymmenprosenttisesti valmiudet Eurocupin top 5-tason pelaajaksi, muuttuvia tekijöitä on niin paljon, ettei kaikki ole kiinni hänestä. Ratkaisut omiin käsiin voivat haudata miehen penkille, toisaalta Kurtinaitisin systeemin nieleminen saattaisi tuottaa harmaan 8p/2lev/2sy-kauden ja Himkille korkeintaan jatkosarjapaikan.
Olisi kiva kuulla erityisesti vanhan Mustanaamio-kerhoystäväni Rööriksen kommentit aiheesta. Muukin keskustelu on tervetullutta.
