- Viestejä
- 2 819
Trollaillaanpa nyt vielä vähän loppiaisaatonaaton kunniaksi.
Eli Basket.fi:n asiantuntijaraadin ennakkoa mukaillen Korisliigan midseason awardsit. Kommentteja ja kontribuutioita kaivataan kaikilta kynnelle kykeneviltä.
Kotimainen MVP – Antto Nikkarinen, Kouvot
Tärkein ensin: olen ehdottomasti sitä mieltä, että MVP-palkinnosta kisaavan pelaajan on oltava voittavan joukkueen, tai edes pudotuspeliviivan yläpuolella olevan joukkueen, pelaaja. Tästä syystä esimerkiksi Haanpää on pois laskuista listallani.
Pidän kotimaisen MVP:n kriteerinä kotimaista pelaajaa, jonka poissaolo eniten kirpaisisi omaa joukkuettaan, ja tästä syystä valinta on helppo. Nikkarinen on kehittynyt hienoisesti joka kaudella, pelaa ilta toisensa jälkeen jenkkipointteja vastaan ja on parhaimmillaan jopa joukkueensa go to -guy.
Bubbling under: Ilkka Vuori (Karhu) Matti Nuutinen (Bisons)
Ulkomainen MVP – Matt Gibson, LrNMKY
Kuten Flink runoili Basket.fi:ssa, vanhat synnit ovat Namikan onni. Gibson saapui Suomeen aikaisin, omaksui ”Redeem”-asenteen ja on pelannut jopa paljon parempaa koripalloa kuin kaudella 2009/10, joka ei sekään ollut täysin kelvoton. Käsittämätön monipuolisuus, voitontahto ja kylmäpäisyys sekä voittajan mentaliteetti.
Bubbling under: Jason Conley (LrNMKY) Jonte Flowers (Kataja) Martin Zeno (Bisons) Damon Williams (Pyrintö)
Paras puolustaja – Antti Niskanen, LrNMKY
Tuovi on ollut koko lailla velho saamaan ryhmästään kaiken tarvittavan ja jopa vähän enemmän irti. Jumppa on istutettu etenkin puolustuspäässä rooliin, jossa hän saa käyttää liikkuvuuttaan, fyysisyyttään ja aktiivisuuttaan koko potentiaalistaan hyödykseen. Uskallan arvioida, että ilman Niskasta Lappee päästäisi 6-8 pistettä enemmän matsia kohden.
Bubbling under: Ilkka Vuori (Karhu) Eero Lehtinen (Vilpas) Ville Mäkäläinen (Bisons) Clifton Jones (LrNMKY)
Kehittynein pelaaja – Sami Ikävalko, FoKoPo
Jos ”kehittyneimmän pelaajan” kriteeri on se, kuka on kehittynyt eniten edellisen liigakautensa ja tämän välillä, on Ikävalko ylivoimainen voittaja. Totta kai tätä selittää se, että Ikävalko on pelannut kaksi kautta divarissa kovalla vastuulla ja hurjin tehoin, ja kasvanut KTP:n koirankopista FoKoPon aloitusrooliin. Ikävalko on aina kaivattava kotimainen profiilipelaaja niin tehoiltaan kuin persoonaltaankin, ja olisi kelpo vaihtomies myös liigan kärkikuusikkoon.
Bubbling under: Juho Lehtoranta (Kataja) Jussi Eskola (Karhu) Ilari Seppälä (Kouvot) Mikael Herbert (Korihait) VilleGalle Arenas (Korihait) Markus Molenius (FoKoPo)
Paras kuudes mies – Petri Virtanen, Kataja
Kukkii jo toisena perättäisenä vuonna ”wanhan” miehen roolissaan kuudentena miehenä. Jo viime kaudella Pete ja Kataja hyötyivät siitä, ettei Katajan menestys ollut 50-prosenttisesti Virtasen harteilla. Nyt Pete tuo Katajalle välitöntä heittovoimaa ja pelivarmuutta vaihdosta ja paikkaa Johnell Smithin heikkouksia.
Bubbling under: Kimmo Muurinen (Bisons) Ville Mäkäläinen (Bisons) Jukka Matinen (KTP) Jussi Eskola (Karhu) Ilari Seppälä (Kouvot)
Vuoden tulokas – Jussi Turja, Lapua
Kun katselin muita potentiaalisia kandidaatteja, tippuivat ehdokkaat listalta yksi kerrallaan: Niko Mattila pelasi viime kaudella 24 ottelua, Joonas Lehtoranta 27. Mikael Herbert on ollut liigassa jo kolmen kauden ajan ja pelannut 41 peliä. Viltsu Kopio pelasi pari vuotta sitten Hongassa 43 liigapeliä.
Näin ollen ainoat ehdokkaat olivat Jussi Turja, Vesa-Pekka Laine, Julius Pehkonen ja Marcel Liukko. Näistä Turja on ylivoimainen. Entinen maajoukkuepelaaja, joka on vääntänyt dirreä korkein minuutein ja pärjää liigassakin hyökkäyspäässä aika hyvin. Puolivuotinen jenkeissä on tuonut myös vähän aseita puolustuspäähän.
Vuoden valmentaja – Lassi Tuovi, LrNMKY
Katsotaanpa nyt tuota kokoonpanoa: parhaista päivistään merkittävästi hidastunut roolipelaajasentteri (Clif Jones), viimeiset kaksi vuotta sairastuvalla ollut 2/3-paikkojen tweener (Jumppa Niskanen), kaksi vuotta pelaamatta ollut jenkkitakamies (Gibson), keskenkuntoisena kaupunkiin saapunut jenkki (Conley), kaksi omaa kasvattia jotka tekivät viime kaudella kahteen pekkaan 5,7 pinnaa matsia kohden (Kankaanpää & Tapio), keskitason divarijoukkueen nopean hyökkäyksen kärki (Viertola) = tällä kokoonpanolla 10 voittoa 19 matsista on Phil Jackson -luokan esitys.
Lassi crewnsa kanssa on näyttänyt, että korista pelataan kuitenkin jossain ihan muualla kuin paperilla. Valmentaja on evaluoinut porukkansa vahvuudet ja heikkoudet ja pelannut samalla äärimmäisen taktista JA helppoa koripalloa. Tuohon vielä Riihelä Jonesin viereen ja Sten kymmenen minuutin mieheksi takalinjoille, niin puolivälierissä tulee yhdelle ennakkosuosikeista hiki ja vilu yhtä aikaa.
Bubbling under: Jukka Toijala (Kataja) Ville Tuominen (Pyrintö)
Eli Basket.fi:n asiantuntijaraadin ennakkoa mukaillen Korisliigan midseason awardsit. Kommentteja ja kontribuutioita kaivataan kaikilta kynnelle kykeneviltä.
Kotimainen MVP – Antto Nikkarinen, Kouvot
Tärkein ensin: olen ehdottomasti sitä mieltä, että MVP-palkinnosta kisaavan pelaajan on oltava voittavan joukkueen, tai edes pudotuspeliviivan yläpuolella olevan joukkueen, pelaaja. Tästä syystä esimerkiksi Haanpää on pois laskuista listallani.
Pidän kotimaisen MVP:n kriteerinä kotimaista pelaajaa, jonka poissaolo eniten kirpaisisi omaa joukkuettaan, ja tästä syystä valinta on helppo. Nikkarinen on kehittynyt hienoisesti joka kaudella, pelaa ilta toisensa jälkeen jenkkipointteja vastaan ja on parhaimmillaan jopa joukkueensa go to -guy.
Bubbling under: Ilkka Vuori (Karhu) Matti Nuutinen (Bisons)
Ulkomainen MVP – Matt Gibson, LrNMKY
Kuten Flink runoili Basket.fi:ssa, vanhat synnit ovat Namikan onni. Gibson saapui Suomeen aikaisin, omaksui ”Redeem”-asenteen ja on pelannut jopa paljon parempaa koripalloa kuin kaudella 2009/10, joka ei sekään ollut täysin kelvoton. Käsittämätön monipuolisuus, voitontahto ja kylmäpäisyys sekä voittajan mentaliteetti.
Bubbling under: Jason Conley (LrNMKY) Jonte Flowers (Kataja) Martin Zeno (Bisons) Damon Williams (Pyrintö)
Paras puolustaja – Antti Niskanen, LrNMKY
Tuovi on ollut koko lailla velho saamaan ryhmästään kaiken tarvittavan ja jopa vähän enemmän irti. Jumppa on istutettu etenkin puolustuspäässä rooliin, jossa hän saa käyttää liikkuvuuttaan, fyysisyyttään ja aktiivisuuttaan koko potentiaalistaan hyödykseen. Uskallan arvioida, että ilman Niskasta Lappee päästäisi 6-8 pistettä enemmän matsia kohden.
Bubbling under: Ilkka Vuori (Karhu) Eero Lehtinen (Vilpas) Ville Mäkäläinen (Bisons) Clifton Jones (LrNMKY)
Kehittynein pelaaja – Sami Ikävalko, FoKoPo
Jos ”kehittyneimmän pelaajan” kriteeri on se, kuka on kehittynyt eniten edellisen liigakautensa ja tämän välillä, on Ikävalko ylivoimainen voittaja. Totta kai tätä selittää se, että Ikävalko on pelannut kaksi kautta divarissa kovalla vastuulla ja hurjin tehoin, ja kasvanut KTP:n koirankopista FoKoPon aloitusrooliin. Ikävalko on aina kaivattava kotimainen profiilipelaaja niin tehoiltaan kuin persoonaltaankin, ja olisi kelpo vaihtomies myös liigan kärkikuusikkoon.
Bubbling under: Juho Lehtoranta (Kataja) Jussi Eskola (Karhu) Ilari Seppälä (Kouvot) Mikael Herbert (Korihait) VilleGalle Arenas (Korihait) Markus Molenius (FoKoPo)
Paras kuudes mies – Petri Virtanen, Kataja
Kukkii jo toisena perättäisenä vuonna ”wanhan” miehen roolissaan kuudentena miehenä. Jo viime kaudella Pete ja Kataja hyötyivät siitä, ettei Katajan menestys ollut 50-prosenttisesti Virtasen harteilla. Nyt Pete tuo Katajalle välitöntä heittovoimaa ja pelivarmuutta vaihdosta ja paikkaa Johnell Smithin heikkouksia.
Bubbling under: Kimmo Muurinen (Bisons) Ville Mäkäläinen (Bisons) Jukka Matinen (KTP) Jussi Eskola (Karhu) Ilari Seppälä (Kouvot)
Vuoden tulokas – Jussi Turja, Lapua
Kun katselin muita potentiaalisia kandidaatteja, tippuivat ehdokkaat listalta yksi kerrallaan: Niko Mattila pelasi viime kaudella 24 ottelua, Joonas Lehtoranta 27. Mikael Herbert on ollut liigassa jo kolmen kauden ajan ja pelannut 41 peliä. Viltsu Kopio pelasi pari vuotta sitten Hongassa 43 liigapeliä.
Näin ollen ainoat ehdokkaat olivat Jussi Turja, Vesa-Pekka Laine, Julius Pehkonen ja Marcel Liukko. Näistä Turja on ylivoimainen. Entinen maajoukkuepelaaja, joka on vääntänyt dirreä korkein minuutein ja pärjää liigassakin hyökkäyspäässä aika hyvin. Puolivuotinen jenkeissä on tuonut myös vähän aseita puolustuspäähän.
Vuoden valmentaja – Lassi Tuovi, LrNMKY
Katsotaanpa nyt tuota kokoonpanoa: parhaista päivistään merkittävästi hidastunut roolipelaajasentteri (Clif Jones), viimeiset kaksi vuotta sairastuvalla ollut 2/3-paikkojen tweener (Jumppa Niskanen), kaksi vuotta pelaamatta ollut jenkkitakamies (Gibson), keskenkuntoisena kaupunkiin saapunut jenkki (Conley), kaksi omaa kasvattia jotka tekivät viime kaudella kahteen pekkaan 5,7 pinnaa matsia kohden (Kankaanpää & Tapio), keskitason divarijoukkueen nopean hyökkäyksen kärki (Viertola) = tällä kokoonpanolla 10 voittoa 19 matsista on Phil Jackson -luokan esitys.
Lassi crewnsa kanssa on näyttänyt, että korista pelataan kuitenkin jossain ihan muualla kuin paperilla. Valmentaja on evaluoinut porukkansa vahvuudet ja heikkoudet ja pelannut samalla äärimmäisen taktista JA helppoa koripalloa. Tuohon vielä Riihelä Jonesin viereen ja Sten kymmenen minuutin mieheksi takalinjoille, niin puolivälierissä tulee yhdelle ennakkosuosikeista hiki ja vilu yhtä aikaa.
Bubbling under: Jukka Toijala (Kataja) Ville Tuominen (Pyrintö)