- Viestejä
- 5 556
Ensinnäkin pahoittelut kaikille, jotka meikäläisen korisliigaennakkoa ovat odotelleet. Sairastelujen takia kirjoittelu jäi pahasti torsoksi ja jouduin karsimaan rajusti ennakon pituudesta. Koska liigajoukkueista on oikeastaan sanottu jo monessakin paikassa kaikki oleellinen, niin keskityn nyt lähinnä ilmiöihin ja yksittäisiin pelaajiin.
Topikolmonen
Mestaruusjahti. Pantteri-pokaalin tavoittelijoita on tulevalla kaudella historiallisen paljon. Pyrintö on puolustavana mestarina edelleen yksi suosikeista. Bisonsilla on ylivoimaisesti liigan kovin materiaali, mutta joukkue ei selviä 70 ottelun runkosarjasta ehjin nahoin. Karhulla on seurahistoriansa vahvin joukkue – ja peräsimessä kaikkialla menestynyt Toiviainen. Kouvot Kaunistolla höystettynä on ilman muuta mestarisuosikki. Tämän nelikon ulkopuoleltakin löytyy haastajia, sillä KTP on loukkaantumisista huolimatta arvaamaton, Katajan tulevaa kautta voisi kuvailla mantralla ”addition by substraction”, sillä seura on päässyt eroon useasta riippakivestä ja lähtee kauteen pitkästä aikaa freesillä ilmeellä. Seagullsia tai Namika Lahteakaan ei sovi unohtaa, sillä molempien joukkueiden materiaalit riittävät nappisuorituksilla puolivälieriä pidemmälle.
Korisleague pass. Korisliiga siirtyy kertaheitolla 2010-luvulle, kun Korisliigan oman league passin myötä kuka tahansa voi katsoa minkä tahansa matsin suorana lähetyksenä. Päätös siirtyä liigan omaan televisiointipalveluun on erittäin oikea. Koriskansaa kiduttaneita urheilukanavia ja urhoteeveitä ei tule ikävä. Erityisen nannaa uudistus tekee vedonlyöjille sekä pienten paikkakuntien korisdiggareille.
Hellsingin uusi tuleminen. Lajin uskottavuuden kannalta on elintärkeää, että pääsarjassa pelaa ainakin yksi joukkue pääkaupungista. Seagullsin liigapaikka edesauttaa paitsi painoarvoa mediassa myös nuorten pelaajien kehittymistä. Parikymppisille pääkaupunkiseurojen suurlupauksille ykkösdivari ei ole oikea paikka.
Flopikolmonen
Ottelumäärä. Korisliigassa pelataan edelleen järjetön määrä otteluita. Vaikka pelaajat valittelevat liiallisesta rasituksesta, valmentajat valittelevat sitä, etteivät ehdi harjoitella ja europeleissä edustavat joukkueet ovat vellit punteissa, niin siitä huolimatta sarjaohjelmaan ei haluta kajota. Ehkä muutokseen tarvitaan Teemu Rannikon rasitusmurtuma tai Bisonsin lahjoittama luovutusvoitto pelaajapulan takia. Ehkä sitten joku sikariportaassakin ymmärtää, ettei puoliammattilaissarjassa voida pelata neljääkymmentä runkosarjakierrosta.
Case Suonio vs. Namika Lahti. Roope Suonion ja kasvattajaseura Namika Lahden välinen kärhämöinti on jättänyt ikävän maun monen lahtelaisen suuhun. Kovin moni ei ehkä muista sitä, että kaksikon välillä on ollut säröjä jo kerran aikaisemminkin. Suonio valitteli ennen alkuperäistä lopettamispäätöstään seuran haluttomuutta lähettää häntä magneettikuvauksiin pitkäaikaisten lonkkavaivojen takia. Tilanne on melko huolestuttava, jos pelaajan ja seuran välisiä asioita pitää julkisuudessa puida. On ilmiselvää, että seuran puolelta asiat voitaisiin hoitaa paremmin.
Surkeat jenkkivahvistukset. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tulevaan liigakauteen lähdetään poikkeuksellisen heikkojen jenkkien tahdittamana. Osa koripallon kehitysmaasarjoja kiertäneistä kavereista on suomikoriksen ystävien suureksi riemuksi kyyditetty takaisin lentokentälle, mutta todellisia huippuvahvistuksia ei sarjassa ole kuin muutamia. Kuvaavin esimerkki jenkkipannukakusta on puolustavan mestarin Pyrinnön puuhastelu. Joukkueelle on rahdattu vahvistuksia Briteistä ja Virosta. Sarjoista, joiden suuntaan ei aikaisemmin ole edes vilkuiltu.
Topikolmonen
Mestaruusjahti. Pantteri-pokaalin tavoittelijoita on tulevalla kaudella historiallisen paljon. Pyrintö on puolustavana mestarina edelleen yksi suosikeista. Bisonsilla on ylivoimaisesti liigan kovin materiaali, mutta joukkue ei selviä 70 ottelun runkosarjasta ehjin nahoin. Karhulla on seurahistoriansa vahvin joukkue – ja peräsimessä kaikkialla menestynyt Toiviainen. Kouvot Kaunistolla höystettynä on ilman muuta mestarisuosikki. Tämän nelikon ulkopuoleltakin löytyy haastajia, sillä KTP on loukkaantumisista huolimatta arvaamaton, Katajan tulevaa kautta voisi kuvailla mantralla ”addition by substraction”, sillä seura on päässyt eroon useasta riippakivestä ja lähtee kauteen pitkästä aikaa freesillä ilmeellä. Seagullsia tai Namika Lahteakaan ei sovi unohtaa, sillä molempien joukkueiden materiaalit riittävät nappisuorituksilla puolivälieriä pidemmälle.
Korisleague pass. Korisliiga siirtyy kertaheitolla 2010-luvulle, kun Korisliigan oman league passin myötä kuka tahansa voi katsoa minkä tahansa matsin suorana lähetyksenä. Päätös siirtyä liigan omaan televisiointipalveluun on erittäin oikea. Koriskansaa kiduttaneita urheilukanavia ja urhoteeveitä ei tule ikävä. Erityisen nannaa uudistus tekee vedonlyöjille sekä pienten paikkakuntien korisdiggareille.
Hellsingin uusi tuleminen. Lajin uskottavuuden kannalta on elintärkeää, että pääsarjassa pelaa ainakin yksi joukkue pääkaupungista. Seagullsin liigapaikka edesauttaa paitsi painoarvoa mediassa myös nuorten pelaajien kehittymistä. Parikymppisille pääkaupunkiseurojen suurlupauksille ykkösdivari ei ole oikea paikka.
Flopikolmonen
Ottelumäärä. Korisliigassa pelataan edelleen järjetön määrä otteluita. Vaikka pelaajat valittelevat liiallisesta rasituksesta, valmentajat valittelevat sitä, etteivät ehdi harjoitella ja europeleissä edustavat joukkueet ovat vellit punteissa, niin siitä huolimatta sarjaohjelmaan ei haluta kajota. Ehkä muutokseen tarvitaan Teemu Rannikon rasitusmurtuma tai Bisonsin lahjoittama luovutusvoitto pelaajapulan takia. Ehkä sitten joku sikariportaassakin ymmärtää, ettei puoliammattilaissarjassa voida pelata neljääkymmentä runkosarjakierrosta.
Case Suonio vs. Namika Lahti. Roope Suonion ja kasvattajaseura Namika Lahden välinen kärhämöinti on jättänyt ikävän maun monen lahtelaisen suuhun. Kovin moni ei ehkä muista sitä, että kaksikon välillä on ollut säröjä jo kerran aikaisemminkin. Suonio valitteli ennen alkuperäistä lopettamispäätöstään seuran haluttomuutta lähettää häntä magneettikuvauksiin pitkäaikaisten lonkkavaivojen takia. Tilanne on melko huolestuttava, jos pelaajan ja seuran välisiä asioita pitää julkisuudessa puida. On ilmiselvää, että seuran puolelta asiat voitaisiin hoitaa paremmin.
Surkeat jenkkivahvistukset. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tulevaan liigakauteen lähdetään poikkeuksellisen heikkojen jenkkien tahdittamana. Osa koripallon kehitysmaasarjoja kiertäneistä kavereista on suomikoriksen ystävien suureksi riemuksi kyyditetty takaisin lentokentälle, mutta todellisia huippuvahvistuksia ei sarjassa ole kuin muutamia. Kuvaavin esimerkki jenkkipannukakusta on puolustavan mestarin Pyrinnön puuhastelu. Joukkueelle on rahdattu vahvistuksia Briteistä ja Virosta. Sarjoista, joiden suuntaan ei aikaisemmin ole edes vilkuiltu.