Pekka H. sanoi:
.. joten totuutta ei kannata lähteä muuttelemaan, eikä etenkään valehtelemaan, olkoon tilaisuus sitten markkinahenkinen tai sopimusneuvottelu. Sopimusneuvottelutilanteissa, taas astuvat voimaan pätemättömyysperusteet, jos olet väärää tietoa saanut oikeana.
Eli kyllä kaiken tiedon virtaa laki säätelee, melko tarkasti ja varsin yksiselitteisestikin.
Foorumi ei ehkä ole oikea, mutta toimikoon kirjanpitokeskustelu keppihevosena varsinaiseen aiheeseen.
Koska työn puolesta toimin ympäristössä missä myös talous ja talouteen liittyvä lainsäädäntö ohjaa varsinaista tekemistä on kirjanpidon ja sisäisen laskentatoimen työn tulokset ja tekemisen puitteet ovat tuttuja. En voi kehua tuntevani APM:ää tai lautakunnan lausuntojen sisältöä, mutta...
- Olen samaa mieltä, että valehteleminen tai totuuden muuntaminen ei kannata. Varsinkan pitkällä juoksulla.
- Markkinoinnissa on kysymys mahdollisimman kirkkaan kilven esittelystä. Jos kysyjä ei osaa kysyä sitä tietoa, joka esittäisi yrityksen (tai koripalloseuran) heikkoja kohtia niin kannattaako sitä paljastaa. Jos esityksen muotoa ei mitenkään rajoiteta, olemme varmaan yhtä mieltä siitä että kannattaa tuoda esille vain ne positiiviset asiat.
Esimerkki: Keskustellaan yhteistyöstä nyt ja tulevaisuudessa, maksuliikenne perustuu tehtyihin suorituksiin. Jos vastapuolella ei ole puhtaita talousihmisiä kuuntelemassa, niin luvuista yleensä kiinnostaa vain liikevaihto. Tämähän kertoo nopeasti toiminnan laajuudesta, ei mitenkään laadusta. Joka tapauksessa puhutaan menneisyydestä (niinkuin kirjanpidossa aina) eli yksittäisiä ihmisiä ei detaljit kiinnosta jollei ammatillisen osaamisen kautta ole kiinnostusta. Halutaan vain saada vakuuttava esitys siitä, että puitteet on kunnossa. Väittäisin että keskisuuri teollisuus (lv 10-100M€) selvittää puitteita 99-prosenttisesti ulkoistettuna palveluna (esim. asiakastieto) ja silloinkin selvitetään lähinnä maksuvalmiutta.
- Tiedon virtaa säätelee laki, kirjanpidon osalta totta. Liiketoiminnan harjoittamisessa tarvittavan päätöksenteon taustalla olevasta tiedosta tämä on yleensä vain murto-osa.
Varsinainen aihe:
- Millaisia talousselvityksiä liitto on seuroilta vaatinut? Millaisia vastineita se on saanut?
Jos ei kysymyksiä ole tarkasti määritelty, voivat seurat vastata käytännössä mitä haluavat. "Tyydyttävä vastaus" on vielä enemmän katsojan silmäsä kuin kauneus.
Pahoin pelkään, että monessa seurassa talouden hoito on ns. "kädestä-suuhun" tasolla. Kauhu-Skenaario:
- Kauden budjetti = edellisten vuosien toteuman perusteella arvattu vakiobudjetti joka kaivetaan esille aina kesäkuussa
- Suunnitelmallisuus puuttuu. Kustannusseuranta ja kassavirtojen arviointi olematonta. Ohjattavuutta ei ole. Ei välttämättä ole edes tietoa onko varaa tuoda uutta jenkkiä, kun se jo odottelee lentokentällä.
- Budjetti ei ohjaa toimintaa vaan tarpeet. Rahoitus sitten järjestetään "jotenkin"
- Seuran vahvat miehet (valmentaja ja se johtokunnan mies joka istuu aina penkin takana) määräävät toimenpiteistä. Rahastonhoitaja kuulee näistä jälkikäteen.
- Ensisijainen rahoituslähde paniikkitilanteissa on se seuraa aina tukenut pikkufirma (esim. jonka kassasta maksetaan uusien jenkkien lentoliput -> ei näy kuluissa -> ei näy seuraavan kauden budjetissa)
- Pelaajien palkkioita maksellaan kotipeliputkien yhteydessä
- Kotimaisten pelaajien palkkioista valtaosa koostuu verottomista korvauksista (päivärahat + ateria- ja kilometrikorvaukset). Perusteet tehdään paperilla vastaamaan kauden alussa sovittua summaa.
- "Seuraa lähellä oleva taho" järjestää tarvittaessa halpaa vierasta pääomaa yhdistykselle joka kauden päätteeksi jos se pikkufirma ei suostu kauden tappiota kuittaamaan. Käytännössä vain korot hoidetaan kerran vuodessa (sarjakauden aikana 31.12, kun kassavirtaa on). Hallituksessa istuvat eivät välttämättä hahmota olevansa näistä lainoista vastuussa (hallituksen keskipituus 189cm, kaikki kovia pelimiehiä aikoinaan). Lainoja ei välttämättä ole kirjattu kilpailutoimintaa harjoittavalle yhdistykselle vaan "X:n koripalloilun tuki ry:lle, jonka hallitus on sama kuin edellisen -> kilpailutoimintaa harjoittava seura on velaton.
Summa summarum: En näkisi pahana että joukkueet olisivat osakeyhtiöitä. Suunnitelmallisuus poistaisi monta riskiä. Talouden lainalaisuudet pätevät myös urheilussa, kun aletaan käsittelemään rahaa. Kenenkään etu ei ole säännöllinen yli varojen eläminen.
(Täytyy nostaa hattua jääkiekon päättäjille, että ovat uskaltaneet viime vuosikymmenen aikana ajaneet toiminnan siihen kuosiin että myös talouden realiteetit on huomioitava.)