- Viestejä
- 2 819
On ollut sen verran pitkä päivä, että nyt en yksinkertaisesti löydä energiaa raapustaa matsista pidempää reportaasia.
Ensimmäisellä neljänneksellä näytti siltä, että KTP veisi silkan latautumisensa turvin matsin kevyesti. Vieraat veivät ekan puolitoistaminuuttisen kuuden riiston päätteeksi 6-0, ja muutamia minuutteja myöhemmin tilanne oli 19-9. Honka pääsi Kimmo Muurisen tahdittaman 10-0-jaksonsa päätteeksi peliin mukaan, jonka jälkeen johtoasemat vaihtelivat puolin ja toisin.
Kotkan kaikki kaikessa oli Andre Foreman, jonka kääntöheitoille ei löytynyt pysäyttäjää, vaikka Honka yritti vuoroin Matisen, Cummingsin ja Williamsin voimin. Jerald Fields oli niin ikään pelote molemmissa päissä. KTP oli tehnyt kotiläksynsä sulkien Monte Cummingsin ja Matt Williamsin lähes täysin hyökkäyspäässä, mutta ratkaisijoita löytyi muualta. Muurinen ja Hickey tekivät varmaa duunia korin alla, Matinen osui kauempaa.
Matsi alkoi hiljalleen kääntyä Hongalle viimeisellä neljänneksellä. KTP tuhri Toni Ilmosen johdolla jopa täysin vapaat heittopaikat – Ilmosen kuudesta kolmen pisteen heittoyrityksestä ei uponnut yhtään. Honka ei ollut pelitilanteista sen parempi, mutta pääsi vapaaheittojen turvin kasvattamaan johdon ensimmäistä kertaa yli heittoetäisyyden. Foreman sai viidennen virheensä viisi minuuttia ennen loppua, ja Honka nousi hetkessä 77-70-johtoon.
Kotkan aikalisän jälkeen Honka meni täysin lukkoon. Jermaine Spivey heitti kaksi perättäistä kolmosta ja kierähti akrobaatin elkein layupin sisään. KTP:n noustua 77-78 johtoon otti Pavicevic aikalisän.
Matsin loppu olikin poikkeuksellinen. Hongan kirkkaimmaksi tähdeksi nousi Petteri Koponen, joka nakutti yhdeksän pistettä viimeisellä kolmeminuuttisella. KTP sinnitteli Spiveyn ja Jari Vekkilän kolmosilla tuntumassa, mutta Jukka Matisen kolmonen 40 sekuntia ennen loppua katkaisi selkärangan. Kotkan parhaana palkittiin Andre Foreman, Hongalta Matinen pokkasi kolme IS-tähteä ja Koponen yhden.
Lyhyesti analysoituna ihmettelen kovin, miten KTP:n tasoinen joukkue on saanut 53 pistettä turpaan Katajalta. Ingram oli KTP:n amerikkalaisista tänään heikko lenkki, mutta Foreman, Fields ja Spivey osoittivat olevansa pelimiehiä, jotka uurastavat asenteella. Spivey ei ollut se ”puhdas” pelinrakentaja, jota KTP olisi ehkä kaivannut, mutta selvä parannus Thomasiin silti. Ilmosen itseluottamuksen katoamista ihmettelen siinä, missä muutkin. Vekkilä oli pirteällä päällä.
Diggailen Ailuksen tavasta peluuttaa junioreita. Vaikka Koponen veikin matsin lopulla Lehtorantaa, junnujen täytyy saada tulikasteensa varhain. Erityisesti mieleen tulevat ToPo- ja Kouvot-matsit, joissa Michael Pounds ja Mikko-Petteri Järvinen saivat käsiinsä viime hetken ratkaisut kokeneempien kavereiden edestä. Vaikka heitot eivät uponneet, en usko Reiskan katuvan ratkaisujaan. Jonain päivänä Pounds, Järvinen tai Lehtoranta voittaa matsin viime hetken heitolla, ja itseluottamus kasvaa onnistumisten myötä.
Olen ehkä alkanut tuudittautua Hongan kovuuteen siten, että 13 voittoa viimeisestä 12 ottelusta kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Entistä enemmän varaa optimismiin löytyi tänään, kun Monten ja Mattin huonommasta illasta huolimatta vastuunkantajia löytyi. Hickeyltä tuli pari hölmöä kaukoheittoa, mutta vastapainoksi Big Phil esitti hyvin varmoja ja tasapainoisia otteita korin alla. Erityisesti difussa Phil oli elementissään – ne kaksi torjuntaa eivät jääneet keneltäkään huomaamatta. Muurinen on petrannut itsensä pelikuntoon, Matinen oli tuttuun tapaan hyvä ja Koponen osoitti kypsyytensä ratkaisuhetkillä. Skamokin merkitsi viisiminuuttiseensa kolme ribaa ja syötön.
Vaikka Tarmo-matsin kaltaisia murskajaisia on kannattajan näkökulmasta mukava katsella, Honka tarvitsee playoffseja silmälläpitäen juuri näitä tasaisempia matseja. Viime kaudella Honka nappasi voittonsa näytöstyyliin, mutta hävisi tiukat ottelut aina parilla pisteellä. Kauden edetessä loppua kohti näitä tiukkoja, fyysisiä matseja tulee aina vain enemmän, ja silloin joukkueen on syytä olla valmis.
KTP palannee voittokantaan perjantaina Tarmoa vastaan. Hongalla on lauantaina edessä vaikea vierasmatsi Lahtea vastaan, jossa päästään jälleen fyysisen pelin tunnelmaan. Hyvä niin. Kun Honka vieraili viimeksi Lahdessa, Namika johti 3. neljänneksen jälkeen 69-51, jonka jälkeen Honka nousi jatkoajalla voittoon Petteri Koposen 28 pisteen ja 10 syötön turvin. Play it again, Sam?
Kyselin matsin jälkeen Foremanilta, kauanko meillä on vielä mahdollisuus ihastella miehen edesottamuksia Suomen korisparketeilla. Vastaus oli nöyrä: ”As long as somebody wants me.” Voipi olla, että Forre nakkaa tossut naulaan vasta ensi vuosikymmenen puolella, sillä tänään ikinuori 37-vuotias oli kentän paras pelaaja.
Ensimmäisellä neljänneksellä näytti siltä, että KTP veisi silkan latautumisensa turvin matsin kevyesti. Vieraat veivät ekan puolitoistaminuuttisen kuuden riiston päätteeksi 6-0, ja muutamia minuutteja myöhemmin tilanne oli 19-9. Honka pääsi Kimmo Muurisen tahdittaman 10-0-jaksonsa päätteeksi peliin mukaan, jonka jälkeen johtoasemat vaihtelivat puolin ja toisin.
Kotkan kaikki kaikessa oli Andre Foreman, jonka kääntöheitoille ei löytynyt pysäyttäjää, vaikka Honka yritti vuoroin Matisen, Cummingsin ja Williamsin voimin. Jerald Fields oli niin ikään pelote molemmissa päissä. KTP oli tehnyt kotiläksynsä sulkien Monte Cummingsin ja Matt Williamsin lähes täysin hyökkäyspäässä, mutta ratkaisijoita löytyi muualta. Muurinen ja Hickey tekivät varmaa duunia korin alla, Matinen osui kauempaa.
Matsi alkoi hiljalleen kääntyä Hongalle viimeisellä neljänneksellä. KTP tuhri Toni Ilmosen johdolla jopa täysin vapaat heittopaikat – Ilmosen kuudesta kolmen pisteen heittoyrityksestä ei uponnut yhtään. Honka ei ollut pelitilanteista sen parempi, mutta pääsi vapaaheittojen turvin kasvattamaan johdon ensimmäistä kertaa yli heittoetäisyyden. Foreman sai viidennen virheensä viisi minuuttia ennen loppua, ja Honka nousi hetkessä 77-70-johtoon.
Kotkan aikalisän jälkeen Honka meni täysin lukkoon. Jermaine Spivey heitti kaksi perättäistä kolmosta ja kierähti akrobaatin elkein layupin sisään. KTP:n noustua 77-78 johtoon otti Pavicevic aikalisän.
Matsin loppu olikin poikkeuksellinen. Hongan kirkkaimmaksi tähdeksi nousi Petteri Koponen, joka nakutti yhdeksän pistettä viimeisellä kolmeminuuttisella. KTP sinnitteli Spiveyn ja Jari Vekkilän kolmosilla tuntumassa, mutta Jukka Matisen kolmonen 40 sekuntia ennen loppua katkaisi selkärangan. Kotkan parhaana palkittiin Andre Foreman, Hongalta Matinen pokkasi kolme IS-tähteä ja Koponen yhden.
Lyhyesti analysoituna ihmettelen kovin, miten KTP:n tasoinen joukkue on saanut 53 pistettä turpaan Katajalta. Ingram oli KTP:n amerikkalaisista tänään heikko lenkki, mutta Foreman, Fields ja Spivey osoittivat olevansa pelimiehiä, jotka uurastavat asenteella. Spivey ei ollut se ”puhdas” pelinrakentaja, jota KTP olisi ehkä kaivannut, mutta selvä parannus Thomasiin silti. Ilmosen itseluottamuksen katoamista ihmettelen siinä, missä muutkin. Vekkilä oli pirteällä päällä.
Diggailen Ailuksen tavasta peluuttaa junioreita. Vaikka Koponen veikin matsin lopulla Lehtorantaa, junnujen täytyy saada tulikasteensa varhain. Erityisesti mieleen tulevat ToPo- ja Kouvot-matsit, joissa Michael Pounds ja Mikko-Petteri Järvinen saivat käsiinsä viime hetken ratkaisut kokeneempien kavereiden edestä. Vaikka heitot eivät uponneet, en usko Reiskan katuvan ratkaisujaan. Jonain päivänä Pounds, Järvinen tai Lehtoranta voittaa matsin viime hetken heitolla, ja itseluottamus kasvaa onnistumisten myötä.
Olen ehkä alkanut tuudittautua Hongan kovuuteen siten, että 13 voittoa viimeisestä 12 ottelusta kuulostaa itsestäänselvyydeltä. Entistä enemmän varaa optimismiin löytyi tänään, kun Monten ja Mattin huonommasta illasta huolimatta vastuunkantajia löytyi. Hickeyltä tuli pari hölmöä kaukoheittoa, mutta vastapainoksi Big Phil esitti hyvin varmoja ja tasapainoisia otteita korin alla. Erityisesti difussa Phil oli elementissään – ne kaksi torjuntaa eivät jääneet keneltäkään huomaamatta. Muurinen on petrannut itsensä pelikuntoon, Matinen oli tuttuun tapaan hyvä ja Koponen osoitti kypsyytensä ratkaisuhetkillä. Skamokin merkitsi viisiminuuttiseensa kolme ribaa ja syötön.
Vaikka Tarmo-matsin kaltaisia murskajaisia on kannattajan näkökulmasta mukava katsella, Honka tarvitsee playoffseja silmälläpitäen juuri näitä tasaisempia matseja. Viime kaudella Honka nappasi voittonsa näytöstyyliin, mutta hävisi tiukat ottelut aina parilla pisteellä. Kauden edetessä loppua kohti näitä tiukkoja, fyysisiä matseja tulee aina vain enemmän, ja silloin joukkueen on syytä olla valmis.
KTP palannee voittokantaan perjantaina Tarmoa vastaan. Hongalla on lauantaina edessä vaikea vierasmatsi Lahtea vastaan, jossa päästään jälleen fyysisen pelin tunnelmaan. Hyvä niin. Kun Honka vieraili viimeksi Lahdessa, Namika johti 3. neljänneksen jälkeen 69-51, jonka jälkeen Honka nousi jatkoajalla voittoon Petteri Koposen 28 pisteen ja 10 syötön turvin. Play it again, Sam?
Kyselin matsin jälkeen Foremanilta, kauanko meillä on vielä mahdollisuus ihastella miehen edesottamuksia Suomen korisparketeilla. Vastaus oli nöyrä: ”As long as somebody wants me.” Voipi olla, että Forre nakkaa tossut naulaan vasta ensi vuosikymmenen puolella, sillä tänään ikinuori 37-vuotias oli kentän paras pelaaja.