Vs: Miesten EM-karsinta - Sudet näyttää epäilijöille!
Aika ja energia eivät aina anna myöten perusteellun vastauksen kirjoittamiseen, joten Mielipidevaikuttajalle pahoittelut siitä, etten ole aiemmin vastannut täkyyn. Tässä kuitenkin joitain yrityksiä vastata pointteihisi.
Myönnän, että kirjoitukseni menevät hippusen verran idealismin puolelle. Keittiöpsykologiallakin voin sanoa, että kyse on vastareaktiosta. En missään nimessä tahdo kieltää keskustelua tai kritiikkiä, mutta mielestäni perusteeton kritiikki on aivan yhtä turhaa kuin perusteeton kehuminen. Toteamukset kuten "Petsku vaan plärää", "Hanno on löysä", "Tuukka sählää" ja "Petellä ei ole käyttöä" kaipaavat aina avaamista. Muutamat täällä pystyvät siihen, mutta toiset tuntuvat vain sylkäisevän ensireaktionsa näppäimistön kautta näytölle ja katoavan sen jälkeen eetteristä hautomaan ajatuksiaan. En siis väitä, että sinä kuulut tähän kategoriaan - tekstisi kuuluvat ehdottomasti kp.comin eliittiin.
Kun Suomea vertaa joukkueena Serbiaan, Bulgariaan ja miksei täytemiehistöllä pelaavaan Italiaankin, on havaittavissa, että muilla mailla on tuoda kentälle enemmän pelaajia, joilla on kokemusta korkeimman tason eurooppalaisesta koripallosta. Hävityistä matseista kotiavaus Bulgariaa vastaan sekä Belgradin murskajaiset olivat täysin Suomen ulottumattomissa, mutta kokeneemmalla miehistöllä molemmat Italia-ottelut sekä vierasottelu Bulgariassa olisivat olleet (helpostikin) käännettävissä. Tällä hetkellä pelaavasta miehistöstä lähinnä Hannolla on tarpeeksi rutiinia säilyttää suoritustasonsa tärkeillä minuuteilla. Kimmo pelaa tällä hetkellä sellaisella asenteella, että hänellekin tuntuu olevan aivan sama, onko vastassa USA vai Luxemburg, tulosta syntyy kuitenkin. Väläyttelijöitä löytyy - Matinen, Shawn, Petsku, Pete - mutta tasaisuus uupuu.
Kokemuksen myötä kertyvän varmuuden kautta tärkeiden otteluiden loppuhetket kääntyvät hiljalleen Suomelle muutenkin kuin momentumien kautta. Samalla joukkueen kohtaloksi koituvien mustien hetkien (0-16 vieraspelissä Bulgariassa, 3-26 Serbia-ottelussa) todennäköisyys tippuu, koska kentälle löytyy aina viisikko, joka pystyy tuomaan varmuutta peliin joukkueen haparoidessa.
En ole seurannut koripalloa aktiivisesti montaa vuotta ja hetkittäin tuntuu siltä, että Ateenan EM-kisat '95 olivat eilen. Mielestäni Suomella on kuitenkin tällä hetkellä koossa paras maajoukkueensa. Ateenan kisoissa muutama suomalaispelaaja (Klinga, Pehkonen, Markkanen, Kuisma) oli parhaimmillaan, mutta väitän, että vm '08 maajoukkue pystyisi puolustuksellaan lyömään 20 pisteen kaulan '95 -joukkueeseen. Vaikka Möttölä ja Matinen alkavat olla sen ikäisiä taattoja, että maajoukkueympyröistä väistyminen noussee parin vuoden sisällä ajankohtaiseksi, tulevaisuudessa on paljon odotettavaa. Otetaan vaikka esimerkiksi kaksikko Koponen-Lee, tai miksei nelikko Koponen-Lee-Haanpää-Koivisto. Neljä potentiaalista kansainvälisen huipputason pelimiestä, joille avautuu mahdollisuus pelata Euroopan huippuja vastaan jo parikymppisestä lähtien. Mitenkään Korisliigaa väheksymättä, se on aivan eri asia kuin sahata Uudestakaupunki-Helsinki-Joensuu-väliä mestikamatsien merkeissä.
Vuodatus jatkuu: Moni täällä on huomioinut sen, että Suomelta puuttuu varsinainen sisäuhka. Se näkyi selkeästi etenkin Italia-ottelussa, jossa Italian joukkuepuolustus pystyi eliminoimaan Möttölän täysin ja pallo saatiin kolmen sekunnin alueelle koko ottelun aikana vain muutaman kerran. Jollen aivan väärin laskenut, "points in the paint"-kokonaissaldo taisi olla kymmenen pistettä. Suomelle on tulossa todella tehokas iso mies Gerald Lee Jr.:n muodossa - ainakin kesän 2007 nuorisomaajoukkuematsit näyttivät Junnun kehittyneen aidoksi low post -sentteriksi, joka pystyy tasaisen kehityksen jatkuessa jopa puskemaan tiensä parhaassa tapauksessa NBA-rotaatioon. Uhkakuva on se, että Junnu jää korin alle yksin. Siksi on elintärkeää, että nyt juniorimaajoukkueissa pelaavat isot miehet Petri Heinosesta Harri Keskitaloon ja Samuli Vanttajasta Mikael Sandbergiin löytävät oikean harjoittelu- ja pelituntuman. Esimerkiksi Sandbergin nostaminen maajoukkueen harjoitusrinkiin voisi olla monesta puupäinen veto, mutta muistaakseni Aki Ulander nostettiin niin ikään MJ-harjoituksiin 18-vuotiaana kehityssentterinä, joka pelasi SM-sarjassa kolme minuuttia ottelua kohden. Kukaan ei voi kieltää, etteikö Akilla olisi nyt paikkaansa maajoukkueessa. Aki on tehnyt oikeita asioita, vaikka se maalinteko avopaikasta voi yhä olla vaikeaa.
Junnu Leen ohessa mielenkiintoista on nähdä, miten 1992-syntyneiden pitkät pelaajat kehittyvät miehiksi. On harvinaista, että yhdessä ikäluokassa on niin monta lahjakasta pitkää miestä. Mm. Robin Nordman, Kilian Cato ja Markus Molenius ovat Suomi-korikselle potentiaalinen voimavara, jonka ei saa antaa valua hukkaan. Paljon mainostetusta 1986-ikäluokasta ei lopulta noussut kuin pari kansallisen tason eliittipelaajaa, vaikka moni ehti unelmoida Jari Vanttajan ja Joonas Suotamon noususta maajoukkueen tähdiksi vuoteen 2010 mennessä.
Asiasta ananakseen:
Maajoukkueella on yksi matsi jäljellä. Vastassa on kokenut mutta kapea joukkue, joka yrittää ottaa joukkuepuolustukseltaan vastustajan vauhdin pois. Kuulostaako tutulta - Romania, Italia? Suomen ensimmäiset 15 minuuttia vierasottelussa Unkarissa olivat yhtä mustaa jaksoa, mutta pelituntuman löydettäessä Unkari oli täysin vastaantulija. Tyypilliseen tapaan lauantainen matsi ei ole helppo ja paineet ovat Suomen harteilla, mutta kuten HD sanoi, omalle tasolle päästessään Suomi tulee voittamaan Unkarin. Toivotaan, että Unkari kaatuu, emmekä joudu hikoilemaan veitsi kurkulla putoamista vastaan kesän '09 maaotteluissa. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin joukkueen nousta B-divisioonasta A-divisioonaan.
Täällä on spekuloitu paljon Möttölän kohtalosta ja huhupuheet ovat vieneet Hannoa ainakin neljään kotimaiseen seuraan. Toivon, että voiton myötä se tärkein eli Hannon peliuran jatko varmistuu. Unkarin voittamalla Suomi pystyy edelleen venymään EM-kisoihin asti, vaikka se vaatisi kesällä 2009 täydellistä onnistumista. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta: vuoden kokeneemmalla Petskulla ja terveellä Rannikolla Suomi voi hyvinkin kuulua jatkokarsinnan ennakkosuosikkeihin. Noissa matseissa tarvitaan Hannoa. Jos ja kun Junnu Lee saadaan takaisin maajoukkueen mukaan, Hannon kaltaisen kokeneen ison miehen läsnäolo on myös suotavaa. Alan olla jo siinä iässä, jossa voin rehellisesti sanoa nuorten miesten kaipaavan sekä taputuksia olalle että piiskaa persauksille, eikä tulevaa NBA-sentteriä voi kukaan auttaa paremmin kuin entinen NBA-sentteri.
HEJA FINLAND!
Suomellakin siis (säälittävän pieni) mahdollisuus päästä vielä kisoihin! ;D Nyt kun kaatuu Unkari ja jatkopeleissä sellasta samanlaista tappomeininkiä kuin Suomi-Serbia -pelissä niin onhan sekin mahdollista!