Minkälainen valmentaja kullekin ikäkaudelle?

[Vieras 100]

Nyt kun koripallokausi on lähestymässä loppuaan ja niin kysyisin, Minkälaisia valmentajan ominaisuuksia kullakin ikäkaudelle pitäisi olla, etenkin nuorten puolella?

Yleensähän lähtökohtana on ollut se, että otetaan se, mitä on saatavilla ja tyydytään siihen. Mielestäni siinä vähän unohdetaan tärkein asia, eli nuoret ja missä fyysisen ja henkisen kehityksen vaiheessa kukin on ko. hetkellä.

Ajatuksia ja kiitoksia etukäteen.

 

[Vahinkoja sattuu]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Sivusin aihetta Mallia Liettuasta topiikissa. Mutta oman kokemuksen myötä voin sanoa, että oikeanlaista valmentajaa ei ole olemassakaan. On vain hyviä ja parempia vaihtoehtoja. Valmentajien ominaisuuksia joista on iloa eri ikäluokissa mikrot: into - sydän mukana positiivisuus - saa myös pelaajat innostumaan, tieto - osaa opettaa perusteet joita tarvitaan koko peliuran ajan, halu - motivoitunut olemaan aina paikalla, ajoissa ja valmiina. Kärsivällisyys - kyky nähdä pidemmälle kuin seuraavaan peliin. Minit lisää tietoa - fyysinen harjoittelu alkaa kokemus - joukkueelle pitää luoda 1. pelitapa C lisää tietoa - pelitapa vaihtuu/syventyy vuorovaikutustaidot - kommunikointi pelaajien ja vanhempien kanssa monipuolistuu (vaikeutuu) B jun persoonallisuus - pelitapa kehittyy, valmentajan pitää uskaltaa astua ulos normeista ja opettaa sitä korista mitä joukkue tarvitsee. lisää tietoa - henkilökohtaiset taktiset valinnat, yleisimmät taktiset mallit, fyysinen harjoittelu sosiaaliset taidot - ryhmäytyminen A jun auktoriteetti - korkeamman armosta tai kokemuksen tuomana nuoren ohjaaminen ei ole helppoa auktoriteetitta sosiaaliset taidot - motivointi, tavoitteellisuus lisää tietoa - oma filosofia selkeä ja erot joukkueen filosofiaan joukkueen mukaiset into - samaa leipää kuin mikroissa halu - aina paikalla, ajoissa ja valmiina positiivisuus - ei omaa huonoa päivää mukaan harjoituksiin. Eli nämä ominaisuudet ainakin pitäisi löytyä, sitten ei muuta kuin valmentajakauppaan sovittamaan sopivaa valkkua.

 

[Vieras 100]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Toit hyviä asioita esille. Mielestäni tuo halu ja into ovat tärkeitä, koska niitä ei opita millään valmennuskurssilla, vaan sen pitää tulla omasta halusta kehittää ja ohjata nuoria oikeaan suuntaan. Sitä pitää olla läpi eri ikäkausien. Valmentajien käyttäytymistä kentän laidalla seuraten, olen huomannut, että päämääriin voidaan päästä monella tavalla - pelaajamateriaalilla on tietysti oma merkityksensä. Nuorempien valmentamisessa esimerkillä on oma merkityksensä ja mitä taitavammin sen tekee, sen paremmin esimerkki tarttuu nuoriin. Toisaalta monesti tuodaan esille se tosio, että nuorien valmentamisessa painotetaan oikein tekemistä. Miksi kuitenkin useasti nuorimmat joukkueet - tosin poikkeuksiakin löytyy - saavat seuran vähiten valmennettuja valmentajia? Tai sitten kokeneemmat-ehkäpä jo tietyn iän saavuttaneet - ovat niin jäykkiä, etteivät enää osaa näyttää tekniikkaa oikein esimerkin kautta, mikä kuitenkin on tärkeä osa opetustapahtumaa. Tässähän nuorempien apuvalmentajien rooli korostuu, jos siihen heille annetaan mahdollisuus.

Toit myös Mallia Liettuassa -keskusteluputkessa hyvin esille sen, että pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Samahan pätee koulumaailmassa. Mitä pidempiä opettaja-oppilassuhteet ovat, sitä turvatummat lähtökohdat opetukselle luodaan eikä oppilaan tarvitse kokea muutoksia koulun alkutaipaleilla. Onko koripallossa mahdollisuus tällaiseen yltäkylläisyyteen?

 

[Varjopuolia]

Vs: Minkälainen valmentaja kullekin ikäkaudelle?

Entä miten selvitä sen kanssa että drop-outia tapahtuu niin paljon? Pistät paljon vaivaa johonkin kaveriin, joka on lahjakkaan oloinen, käy harjoituksissa ja oppii uutta. Näin voi jatkua vuosia. Sitten yks vuosi kaveri ilmoittaa että keskittyykin johonkin toiseen lajiin, koska pitää valita ajan puutteen takia vain yksi laji...

 

[Vahinkoja sattuu]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Nuoreen sijoitettu aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä. Muutama vuosi taaksepäin joukkueessamme oli 2:n lajin harrastaja, joka valitsi toisen lajin. Poika oli viimeisten joukossa putoamassa koriksen mj harjoitteluringistä. Valitsi futiksen ja pääsi suurseuran organisaatioon eteläeurooppaan. Vaikka en kyseisessä lajissa herraa valmentanut, tunsin kuitenkin ylpeyttä siitä, että olin ollut mukana opettamassa urheilijan ajatusmaailmaa ja toimintatapoja, sekä auttamassa fyysisellä puolella kehittymisessä. On hyvä käydä katsomassa millainen henki ja tekemiskulttuuri 2:n lajin harrastajan toisessa lajissa on ja pitää mielessä se, ettei yksikään joukkue ole selvinnyt ilman drop outia, muuttoja tai seurasiirtoja. "Jokainen joukkueessa on tärkeä, mutta kukaan ei ole korvaamaton"

 

[Vieras 100]

Vs: Minkälainen valmentaja kullekin ikäkaudelle?

Olen samoilla linjoilla. Nuoriin sijoitettu aika ei mene koskaan hukkaan. Huonompiakin vaihtoehtoja on olemassa. Innokas ja innostava valmentaja voi tehdä parhaansa vain olemalla sellainen. Jokainen nuori joutuu elämässään tekemään päätöksiä - myös harrastusten suhteen. Jos vaihtoehtoina on kaksi eri lajia, niin tilanne on paljon parempi kuin, jos toinen vaihtoehto on kokonaan liikkumisen lopettaminen. Toki tässäkin löytyy taas poikkeuksia, missä yksilö voi olla jopa maailman huipulla kahdessakin lajissa. Carolina Klüft tulee ensimmäisenä mieleen. Hänen tapauksessaan kummatkin lajit (juoksu ja hyppääminen) tukivat toisiaan. Mutta miksi ei esim. koripallo ja jalkapallo voisi myös tukea toisiaan samaan tapaan?

Vähän eksyttiin valmentaja keskustelussa raiteilta, mutta hyvä näinkin. Mitä tulee tähän valmentaja asiaan, niin seuroilla lienee suuri vastuu miettiessään seuran roolia. Halutaanko kasvattaa hyviä yksilöitä tai yksinkertaisesti pitää nuoret pois kaduilta. Suurempien seurojan kokonaisvaltaiset valmennusohjelmat lienee yksi vastaus tähän. Voidaan antaa nuorille mahdollisuuksia yksilön taitojen perusteella valita itselleen sopivin joukkue. Pienemmissä seuroissa tällaiseen "yltäkylläisyyteen" ei ole varaa mm. rahan ja valmentajien puutteessa. Viime kädessähän seurat muotoivat sellaisiksi, kuin he itse haluavat. Jos seurasta löytyy puuhamiehiä tai -naisia, niin pienikin seura voi ponnistaa korkealle. Useammin käy kuitenkin niin, että nuori itse älyää (tai vanhempien painostuksesta) vaihtaa seuraa - näin ainakin isommilla paikkakunnilla.

Aikoinaan kilpaurheilussa sain avukseni yksilölajissa sekä laji-, että myös voima- ja nopeusvalmentajan erikseen. Tällaiseen ei taida olla oikein seuroillakaan varaa? Mutta koripalloa sivusta seuranneena lajivalmennuksen lisäksi näitä kahta jälkimmäistä ei saisi ylenkatsoa. Pienimmällä on paljon tekemistä pelkästään jo lajiomaisuuksien saralla, mutta myös koordinaatioharjoittelussa. Vanhemmilla näyttäisi tulevan voimaharjoittelun vähäisyys esille. Muita täällä keskusteluja seuranneena ei tarvitse mennä kuin keskieurooppaan, niin kyllä meidän suomalaiset huiputkin näyttävät aika kukkakepeiltä. Yritä siinä sitten pärjätä korinaluspelaamisessa.

 

[Vahinkoja sattuu]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Muutama ajatus edellisestä. 1Seuralinjaukset ovat rajoitteita eivät apuvälineitä. 2Joukkue voi sekä kilpailla, että pitää nuoret "kaidalla polulla". 3Yksilölajin fyysinen harjoittelu poikkeaa joukkuelajien vastaavasta, samoin kuin lajiharjoittelu. Joukkuelajit ovat pelejä, joissa monipuolisuus fysiikassa korostuu, kun taas yksilölajeissa on aina 1 tai 2 tärkeintä kehitettävää ominaisuutta. 4Lisäksi joukkueen harjoitteluun kuuluu yhdessä tekeminen, jolloin optimaalista fyysistä ohjelmaa on hyvin vaikea toteuttaa. Mitä kukkakeppeihin tulee, niin kyseessä on enemmän materiaali- ja väkiluku- kuin fyysinen harjoittelu ongelma. (myös pieniä vikkeliä suosiva suomalainen pelitapa sulkee "isoja" poikia pois).

 

[.C.]

Vs: Minkälainen valmentaja kullekin ikäkaudelle?

"yksilölajin fyysinen harjoittelu poikkeaa joukkuelajien vastaavasta, samoin kuin lajiharjoittelu. Joukkuelajit ovat pelejä, joissa monipuolisuus fysiikassa korostuu, kun taas yksilölajeissa on aina 1 tai 2 tärkeintä kehitettävää ominaisuutta."

No mitäs noita nyt on koripallossa? Peruskunto, joka on aivan varmasti tarpeellin jokaisen lajin edustajalle, suuri osa siitäkin työstä tehdään nuorena, kun lopullinen lajivalinta ei ole varma. Anaerobinen kestävyys eli ns. pelikunto, tuo nyt sisältyy myös lätkään ja moneen muuhun pallopeliin... Juokseminen(spurtit), hyppääminen. Siinä ne tärkeimmät taitavat olla. Ja koripallossa fyysisyydellä pärjää.

Esim. Koripalloilija fyysinen harjoittelu ei esimerkiksi eroa paljoa yleisurheilijan jolla lajeina Pituushyppy/korkeushyppy/100m. Toki se on selvää että ainakaan suomessa ei kovin monessa seurassa tehdä C, B-junnuissa yhtä paljoa fyysistä harjoittelua mitä voitaisi tehdä ja mitä esim. yleisuhreilussa tai muissa fyysisyyteen painottavissa lajeissa tehdään tuon ikäisenä. Toisaalta siksi suomalaiset pelaajat harvemmin ovat niitä fyysisimpiä tapauksia.

Mutta selväähän se on, että koripallossa nykypäivänä kohtuullisen kova fysiikka alkaa olemaan jo elinehto. Joka sarjatasolta(suomi, ulkomaat, Euroliiga, NBA) löytyy paljonkin taidollisesti heikkoja pelaajia, mutta mistään kovimmista sarjoista ei löydy fyysisesti heikkoja ja niiden määrä vähenee mitä kovemmalle tasolle siirrytään. Väittäisinkin että nykyään koripallossa fysiikka on selvästikkin yhtä tärkeä, kuin taidot, mutta valmentaminen ei ole sen mukaista.

 

[Vahinkoja sattuu]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Mainitsemiesi lisäksi: Liikkuvuus, voima (perus, räjähtävä, voimakestävyys), kehonhallinta & tasapaino, nopeuskestävyys (ilmeisesti anaerobinen kestävyys sisältää voima- ja nopeuskestävyyden). Kun yksilölajin tekniikka on hyvässä kunnossa voi yksilölajin urheilija keskittyä enemmän (esim. 60-80%harjoittelusta fys) fyysiseen harjoitteluun, kun taas koriksen hienomotoriset taidot ja lajin taktiset hienoudet vievät aikaa, joka on muutenkin rajallista. Fyysisen harjoittelun määrissä ollaan hyvällä Eurooppalaisella tasolla (ainakin meillä), laadusta en ole niin varma.

 

[manzu]

Vs: Minkälainen valmentaja kullekin ikäkaudelle?

Esim. Koripalloilija fyysinen harjoittelu ei esimerkiksi eroa paljoa yleisurheilijan jolla lajeina Pituushyppy/korkeushyppy/100m. Toki se on selvää että ainakaan suomessa ei kovin monessa seurassa tehdä C, B-junnuissa yhtä paljoa fyysistä harjoittelua mitä voitaisi tehdä ja mitä esim. yleisuhreilussa tai muissa fyysisyyteen painottavissa lajeissa tehdään tuon ikäisenä. Toisaalta siksi suomalaiset pelaajat harvemmin ovat niitä fyysisimpiä tapauksia.

Huipulla oleva koripalloilija tarvitsee kovan kymmenottelijan fysiikkaa. Varmasti ylävartalon lihakset eivät ole samanmoisia, koska koripallossa on liikkuminen kentällä ja pysähtymiset ja liikkeellelähdöt sekä suunnanmuutokset täysin eri luokkaa, kun suoraan juoksevilla yleisurheilijoilla. Koripallopelille tavanomaisia fyysisiä ominaisuuksia ovat lähtönopeus, liikenopeus, räjähtävä voima ja yleinen lihaskunto, esim. keskivartalonkunto. Lisäksi ketteryys, kestävyys ja valintareaktioaika. Koripallossa ja jalkapallossa tarvitaan myös eri tyyppistä askellusta kun yleisurheilussa. Nopeasta pienestä askeleesta on kaikella edellämainituissa suuri merkitys. On tärkeää pitää tasapaino hyvinkin keskellä ja hallita ylävartalonsa liikkeet.
Kovassa vauhdissa suoritettu heittoliike on yksi kovimpia urheilija suorituksia. Nopeaan fyysiseen pysähdykseen sisältyy hyvinkin pehmeä kädenliike, joka saattaa pallon sukkaan. Italialaisten tutkimusten mukaan lyö sydän jopa yli 200 lyöntiä minuutissa heittoliikkeen aikana. Jos jalkapalloilja liikkuu 5-10 km matsin aikana, pyrähdellen ja suuntaa vaihtaen, liikkuu koripallopelaaaja ottelun aikana nykyisen kaltaisessa tempopelissä 3- 6 km.

Dean Smith aikoinaan jo 70 luvulla käytti koko joukkuettaan, koska ei ollut inhimillistä ja hänen suosimalleen pelityylille suositeltavaa, että pelaajat liian aikaisin väsyivät kentällä.
Peruskunto rakennetan pikkuhiljaa juniorivuosien aikana ja mieluiten pelin omaisella liikunnalla. Rapakuntoisen on tietysti syytä aloittaa kävellen, ennenkuin uskaltaa ottaa yhtään juoksuaskelta. Koordinaation ja peliomaisten asentojen lihaskestävyys on syytä aloittaa heti, ettei yllättävät pituuskasvut vie meidän pitemmän päänpelaajia vääriin liikemalleihin suunnanvaihdoissa, hypyissä ja puolustusliikkeissä. Tässä tavalla vältymme myös ikäviltä vammoilta, sillä peli vie meitä hyvin helposti liian suuriin ja hätäisiin suorituksiin lihaskuntoomme nähden. Ensin jalat ja keskivartalon liikettä tukevat lihakset kuntoon.

Asiasta on muutamia tutkimuksia suoritettu myös Suomessa, Jyväskylässä. Maailmalta löytää enemmän.

 

[Vahinkoja sattuu]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Entäs Mantsu itse aihe eli ikäluokkavalmentajan ominaisuudet/ ikäluokkavalmentajan tarve. Onhan keskustelu jo omalta kohdaltakin sivuraiteilla, mutta mielelläni lukisin sanan/ pari ajatuksiasi myös noista jutuista. (kymmenottelija oli hyvä vertaus monipuolisuutensa puolesta).

 

[manzu]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Entäs Mantsu itse aihe eli ikäluokkavalmentajan ominaisuudet/ ikäluokkavalmentajan tarve. Onhan keskustelu jo omalta kohdaltakin sivuraiteilla, mutta mielelläni lukisin sanan/ pari ajatuksiasi myös noista jutuista. (kymmenottelija oli hyvä vertaus monipuolisuutensa puolesta).

Aivan, innostuin hieman sivuraiteille :, mut tärkeää on minkälaiset evään tulevaan tulevat suurpelaajat saavat. Ajatukseni on edetä pikkuhiljaa kohti 22 ikävuotta, niin että aina tulisi uutta ja täydellisiä :-* pelaajia alkaisi tipahdella siinä 20-22 ikävuoden huippeissa.

Miten saada kokemus ja leikinnällisyys yhtäaikaa pienjunnujen veturiksi. Innostuneisuus ja osaava tietoisuus ovat avain sanoja. Näkemys siitä mihin olemme heitä tyrkkäämässä.
Koripalloilullisestija liikunnallisesti on kaikki opetettava lähes oikein ja leikkimisen kautta.

1.Pelaaminen ja taito liikkua
2.Pelivälineen perushallintaa - ei liian suurta palloa alkutaipaleelle, kori mihin on helppo saada heitto oikein sisälle
3. Jos tarvitsee pelata niin tasaveroisia vastustajia vastaan - ihan hyvin tytöt ja pojat vastakkain aina mini-ikään asti ja miksein senkin jälkeen

Pelaamisen ja liikkumisen suhde ei missään vaiheessa saa pudota alle 60% harjoitusajasta.

Sitten vaan vuosikerrallan lisää koripalloilullista kamaa. Ehdottamasti ei paikkapuolustuksia, koko kentän miestä vapaasti ja kun johtaa yli 10 pistettä vasta ½ kentästä kiinni.
Screen, joka on aina leikkausten jatke tulee peliin B junnuiässä, ehkä C junnujen kakkosvaiheessa keväällä.
Molempien päiden(hyökkäys/puoliustus) liikkuminen on ehdottoman tärkeää. KATSOITTEHAN BARCELOONAN FUTISJOUKKUEEN TEKOJA.

Isä/äitivalmentajat yes, jos osaavat olla tasapuolisia omien vesojen kanssa. Mieluuten 3 hengen staffit, joilla kaikilla yhteinen ajatus, mut selkeät roolit.
Valmentajat noudatavat yhdessä valmentajien/valmennuspäällikön laatimaa ikäkausi ohjelmaa. On edelleen muistettava, että nuo vekarat eivät ole millään tavalla aikuisia vaikka kuinka kypsiltä mileipiteissään vaikuttavat.

Olisi hienoa, jos löytäisimme valmentajia/ohjaajia, jotka vaisivat/haluasivat ohjata vain mikro-/minipelaajia, ehä joskus C. B junnuissa astuvat kuvaan kilpailuttajat. Silloin haetaan kovia voittoja, mut vielä kovempi on A sarja kun pojatkin alkavat saada pientä karvan tynkää. B junnut on varsinainen ensimmäinen kilpasarja. Tytöt lopettavat fyysistä kasvuaa, pojilla jatkuu, jatkuu ja vain jatkuu tuo kasvaminen, niin henkisesti kuin ennenmuuta fyysisesti

Näille sitten oikeanmuotoisia kasvattajia

PIkkuhiljaa on mentävä ja pojissa vielä hiljempaa. Minä en edelleenkään ymmärrä mihin on kiire, sillä mehän tiedämme mihin kiire johtaa.

 

[.C.]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Mainitsemiesi lisäksi: Liikkuvuus, voima (perus, räjähtävä, voimakestävyys), kehonhallinta & tasapaino, nopeuskestävyys (ilmeisesti anaerobinen kestävyys sisältää voima- ja nopeuskestävyyden). Kun yksilölajin tekniikka on hyvässä kunnossa voi yksilölajin urheilija keskittyä enemmän (esim. 60-80%harjoittelusta fys) fyysiseen harjoitteluun, kun taas koriksen hienomotoriset taidot ja lajin taktiset hienoudet vievät aikaa, joka on muutenkin rajallista. Fyysisen harjoittelun määrissä ollaan hyvällä Eurooppalaisella tasolla (ainakin meillä), laadusta en ole niin varma.

Toisaalta kuinka rasittavaa keholle fyysiesti on esim. Pallonkäsittely harjoitteet, jos siis ei puhuta niistä joissa puolustaja on mukana. Jos ajatellaan vaikkapa että 15 ja sitä vanhempi jolla on hyvä pohja voi muutaman kuukauden varoajalla siirtyä harjoittelemaan n. 20-25h viikossa ( n.4½h/päivä) (siis VAIN jos pelaajan oma motivaatio riittää, mutta fyyisisesti tuo alkaa tuossa vaiheessa olemaan mahdollista) niin tuon voisi aika hyvin jakaa 50-50 joustaen kehitettävän asian ja yksilön mukaan. Suomessa pitäisi vain muistaa se, että yksilötaitoja/fysiikkaa ei voi kaikki treenata saman mallin mukaan. Siihen taas tarvittaisiin kokopäiväisiä juniori valmentajia, jotka voisivat suunnitella harjoittelun jokaisen pelaajan kanssa läpi ottaen huomioon pelaajan nykyiset ominaisuudet, motivaation ja muut seikat.

Suurin ongelma tuossa hieman vanhempien pelaajien valmentamisessa on, että kaikille lyödään joukkue harjoituksissa sama määrä harjoitusta erilaisille taidoille, ottamatta huomioon pelaajan pelipaikkoja, pelityyliä, vahvuuksia/heikkouksia, eikä anneta kunnollisia eväitä omatoimiseen harjoitteluun. Lähinnä ihmettelen, miksi kaikki harjoittelu tarvitsis tapahtua joukkueen kanssa. Kyllä luulisis että yli viisitoista vuotiaat osaavat valmentajan ohjeiden mukaan tehdä itse pallonkäsittelyä yms. yksilötaitoja tai käydä salilla, kun siellä on ensin opeteltu oikeat suoritustekniikat valmentajan kanssa.

Ja nuo ominaisuudet mitä laitoit...
Liikkuvuus-> Kuuluu tai pitäisi kuulua juoksu, sekä hyppy harjoitteisiin. Jos tahdotaan parantaa hyppäämistä vaikkapa niin silloin treenaamiseen pitäisi kuulua plyoja, punttia, venyttelyä, liikkuvuutta ainakin.
Voima -> Perus, ja räjähtävä ainakin sisältyvät sekä juoksu, että hyppy harjoitteluun, tuohon vielä lisäksi maksimivoima.

Mutta miksi siis koriksessa ei voitaisi keskittyä tuolla 60-80% fyysiseen, eivät kaikki, mutta tietyntyyppiset pelaajat voisivat aivan helposti. Ajatteleppa Dwight Howardia, keskittyi kouluaikana fysiikkaan, ei lajitaitoihin, mutta mikä tulos. Mites Russell Westbrook? Toki myös vastakkaisia vaihtoehtoja on, JJ Redick, Jose Calderon. Tässä toki nyt helposti tullee White-Black asetelma. Mutta valkoisistakin katsotaan vaikkapa Goran Dragicia, Blake Griffiniä tai mustista ... tähän joku ei fyysinen taidoilla pärjäävä musta ...

Mutta pointti siis se, että jos juokset kovaa(toki muttaen suuntaa nopeasti) ja hyppäät korkealle niin omaat jo hyvät edellytykset pelata lähes millä tahansa tasolla. Kaikki muu on plussaa.

Heitetäänpä vielä manzulle ja toki kaikille muille kysymys. Minkälainen valmennusryhmän rakenne eri ikäryhmille? Esim.
Alle 10v, 10-15, 15-20
Alle 10v:
Omasta mielestäni tähän riittäisi yksikin valmentaja tai mahdollisesti kaksi. Valmentajan täytyisi olla ennenkaikkea kasvattaja, joka osaisi opettaa pelaajille oikeanlaista asennetta ja pitää kuria, mutta saaden harjoittelun samalla olemaan leikinomaista johon kaikki pääsevät tasapuolisesti osallistumaan.
10-15:
Tämä on aika kriittinen ikä haarukka. Valmentajia saisi olla kolme helpostikkin. Yhden vastuulla pitäisi olla fysiikka, sillä muuten fyysiset ominaisuudet helposti laiminlyödään joka taas johtaa loukkantumisiin jne. Eli yksi joka huolehtisi pelaajien fysiikasta kaikinpuolin. Sen lisäksi vielä mahdollisesti ns. joukkue valmentaja ja taito valmentaja. Eli yksi jonka vastuu alueen olisi joukkueen pärjääminen, joukkueen kuviot yms. joukkuepeli ja yksi joka huolehtisi pelaajien henkilökohtaisista taidoista.
15-20:
Tänne myös 3 valmentajaa. Eli fysiikka-, joukkue-, taitovalmentaja. Vastuu opetettavista asioista voisi jakaa seuraavasti.
Fysiikka:Syöminen, Lepo(uni), Urheilijanelämäntavat yms., Fyysinen harjoittelu, Oikeat tekniikat, vammat ja niiden ehkäisy ja kuntoutus tai siinä auttaminen ja muu vastaava.
Joukkue:Katsoo joukkueen tarpeita, taktisen osaamisen opettaminen, yleisesti koripallon opettaminen joukkuepelinä, kuviot
Taitoallonkäsittely, heittäminen yms. taidot. Harhautusten käyttäminen 1v1 pelaaminen, pelinluku, oikeiden ratkaisuiden tekeminen.
Ja esim. puollustamista opettaisivat kaikki valmentajat. Fysiikkavalmentajan tehtävät olisi valmistaa pelaajille puollustamisen fyysiset edellytykset, taitovalmetaja katsoisi 1v1 puollustamista ja pärjäämistä omalle miehelle yms. kun taas joukkuevalmentaja kävisi puollustamista joukkueena, paikat yms. sideline defense jne.

Mitä mieltä muut?

 

[fake]

Vs:Minkälainen valmentaja kullekkin ikäluokalle?

Jos on valmentanut/ohjannut tai on aloittamassa valmentamaan <10v ja 10-15v lapsia. Mielestäni on erittäin tärkeätä, että ohjaajia/valmentajia on väh. kolme! Kokemukseni perusteella esim .1h harjoitus menee ns. "reisille"jos on vain yksi valmentaja.
Yleensä lapset ovat niin erilaisissa kehitysvaiheissa, niin taidolisesti kuin kasvullisesti. Itse jaan ns. pienryhmiin esim. pelinomaisissa harjoitteissa, samantasoiset pelaavat vastakkain. Tämä siitä syystä, että jokainen, oli taso mikä hyvänsä pääsee osalliseksi peliin> pääsee ottamaan vastuuta/ratkaisuja> eikä vain ne jotka ovat jo taidollisesti pitemmällä. Mielestäni tämä tyyli kehittää koko joukkuetta.

Kommentteja.












Toisaalta kuinka rasittavaa keholle fyysiesti on esim. Pallonkäsittely harjoitteet, jos siis ei puhuta niistä joissa puolustaja on mukana. Jos ajatellaan vaikkapa että 15 ja sitä vanhempi jolla on hyvä pohja voi muutaman kuukauden varoajalla siirtyä harjoittelemaan n. 20-25h viikossa ( n.4½h/päivä) (siis VAIN jos pelaajan oma motivaatio riittää, mutta fyyisisesti tuo alkaa tuossa vaiheessa olemaan mahdollista) niin tuon voisi aika hyvin jakaa 50-50 joustaen kehitettävän asian ja yksilön mukaan. Suomessa pitäisi vain muistaa se, että yksilötaitoja/fysiikkaa ei voi kaikki treenata saman mallin mukaan. Siihen taas tarvittaisiin kokopäiväisiä juniori valmentajia, jotka voisivat suunnitella harjoittelun jokaisen pelaajan kanssa läpi ottaen huomioon pelaajan nykyiset ominaisuudet, motivaation ja muut seikat.

Suurin ongelma tuossa hieman vanhempien pelaajien valmentamisessa on, että kaikille lyödään joukkue harjoituksissa sama määrä harjoitusta erilaisille taidoille, ottamatta huomioon pelaajan pelipaikkoja, pelityyliä, vahvuuksia/heikkouksia, eikä anneta kunnollisia eväitä omatoimiseen harjoitteluun. Lähinnä ihmettelen, miksi kaikki harjoittelu tarvitsis tapahtua joukkueen kanssa. Kyllä luulisis että yli viisitoista vuotiaat osaavat valmentajan ohjeiden mukaan tehdä itse pallonkäsittelyä yms. yksilötaitoja tai käydä salilla, kun siellä on ensin opeteltu oikeat suoritustekniikat valmentajan kanssa.

Ja nuo ominaisuudet mitä laitoit...
Liikkuvuus-> Kuuluu tai pitäisi kuulua juoksu, sekä hyppy harjoitteisiin. Jos tahdotaan parantaa hyppäämistä vaikkapa niin silloin treenaamiseen pitäisi kuulua plyoja, punttia, venyttelyä, liikkuvuutta ainakin.
Voima -> Perus, ja räjähtävä ainakin sisältyvät sekä juoksu, että hyppy harjoitteluun, tuohon vielä lisäksi maksimivoima.

Mutta miksi siis koriksessa ei voitaisi keskittyä tuolla 60-80% fyysiseen, eivät kaikki, mutta tietyntyyppiset pelaajat voisivat aivan helposti. Ajatteleppa Dwight Howardia, keskittyi kouluaikana fysiikkaan, ei lajitaitoihin, mutta mikä tulos. Mites Russell Westbrook? Toki myös vastakkaisia vaihtoehtoja on, JJ Redick, Jose Calderon. Tässä toki nyt helposti tullee White-Black asetelma. Mutta valkoisistakin katsotaan vaikkapa Goran Dragicia, Blake Griffiniä tai mustista ... tähän joku ei fyysinen taidoilla pärjäävä musta ...

Mutta pointti siis se, että jos juokset kovaa(toki muttaen suuntaa nopeasti) ja hyppäät korkealle niin omaat jo hyvät edellytykset pelata lähes millä tahansa tasolla. Kaikki muu on plussaa.

Heitetäänpä vielä manzulle ja toki kaikille muille kysymys. Minkälainen valmennusryhmän rakenne eri ikäryhmille? Esim.
Alle 10v, 10-15, 15-20
Alle 10v:
Omasta mielestäni tähän riittäisi yksikin valmentaja tai mahdollisesti kaksi. Valmentajan täytyisi olla ennenkaikkea kasvattaja, joka osaisi opettaa pelaajille oikeanlaista asennetta ja pitää kuria, mutta saaden harjoittelun samalla olemaan leikinomaista johon kaikki pääsevät tasapuolisesti osallistumaan.
10-15:
Tämä on aika kriittinen ikä haarukka. Valmentajia saisi olla kolme helpostikkin. Yhden vastuulla pitäisi olla fysiikka, sillä muuten fyysiset ominaisuudet helposti laiminlyödään joka taas johtaa loukkantumisiin jne. Eli yksi joka huolehtisi pelaajien fysiikasta kaikinpuolin. Sen lisäksi vielä mahdollisesti ns. joukkue valmentaja ja taito valmentaja. Eli yksi jonka vastuu alueen olisi joukkueen pärjääminen, joukkueen kuviot yms. joukkuepeli ja yksi joka huolehtisi pelaajien henkilökohtaisista taidoista.
15-20:
Tänne myös 3 valmentajaa. Eli fysiikka-, joukkue-, taitovalmentaja. Vastuu opetettavista asioista voisi jakaa seuraavasti.
Fysiikka:Syöminen, Lepo(uni), Urheilijanelämäntavat yms., Fyysinen harjoittelu, Oikeat tekniikat, vammat ja niiden ehkäisy ja kuntoutus tai siinä auttaminen ja muu vastaava.
Joukkue:Katsoo joukkueen tarpeita, taktisen osaamisen opettaminen, yleisesti koripallon opettaminen joukkuepelinä, kuviot
Taitoallonkäsittely, heittäminen yms. taidot. Harhautusten käyttäminen 1v1 pelaaminen, pelinluku, oikeiden ratkaisuiden tekeminen.
Ja esim. puollustamista opettaisivat kaikki valmentajat. Fysiikkavalmentajan tehtävät olisi valmistaa pelaajille puollustamisen fyysiset edellytykset, taitovalmetaja katsoisi 1v1 puollustamista ja pärjäämistä omalle miehelle yms. kun taas joukkuevalmentaja kävisi puollustamista joukkueena, paikat yms. sideline defense jne.

Mitä mieltä muut?

 

[Vahinkoja sattuu]

Vs:Minkälainen valmentaja kuhunkin ikäluokkaan?

Ihan kiva toi 3 täyspäivästä valmentajaa ja niiden roolitus. Tarkoittaako se, että normaalissa 10-15 pelaajan joukkueessa 3-5:n pelaajan vanhemmat maksavat 1:n coachin palkan.(kaikilla ei ole 3:a joukkueellista pelaajia). Ehkä 15 pelaajalla pärjätään 2:lla? Jos on 3:n valmentajaan mahdollisuus, niin silloin kai mennään valmentajien vahvuuksien mukaan, eli roolitus on hieman vapaampi ainakin "taito" ja "joukkue" valmentajan kohdalla. Mitä sitten Mantsun mainitsemaan kiireeseen tulee, niin pk-seudulla kiirettä aiheuttaa pakko olla kilpailukykyinen jo c-junnuissa, ettei pelaajat lähde "paremman" toiminnan perään muualle. Se aiheuttaa oikaisemista ja valmentajien vaihtuessa kiivaaseen tahtiin, jää asioita kokonaan opettamatta/huonolle hapelle. Hyvä, että aktiivisia kirjoittelijoita löytyy lisää niin loppuu noi mun monologit.

 

[.C.]

Vs:Minkälainen valmentaja kuhunkin ikäluokkaan?

Ihan kiva toi 3 täyspäivästä valmentajaa ja niiden roolitus. Tarkoittaako se, että normaalissa 10-15 pelaajan joukkueessa 3-5:n pelaajan vanhemmat maksavat 1:n coachin palkan.(kaikilla ei ole 3:a joukkueellista pelaajia). Ehkä 15 pelaajalla pärjätään 2:lla? Jos on 3:n valmentajaan mahdollisuus, niin silloin kai mennään valmentajien vahvuuksien mukaan, eli roolitus on hieman vapaampi ainakin "taito" ja "joukkue" valmentajan kohdalla. Mitä sitten Mantsun mainitsemaan kiireeseen tulee, niin pk-seudulla kiirettä aiheuttaa pakko olla kilpailukykyinen jo c-junnuissa, ettei pelaajat lähde "paremman" toiminnan perään muualle. Se aiheuttaa oikaisemista ja valmentajien vaihtuessa kiivaaseen tahtiin, jää asioita kokonaan opettamatta/huonolle hapelle. Hyvä, että aktiivisia kirjoittelijoita löytyy lisää niin loppuu noi mun monologit.

Tuo olisikin ihanne tilanne. Ja ihanne tilanteessa vanehmmat eivät maksaisi kaikkia valmentajien palkkoja yms. vaan seura ymmärtäisi itsekkin kasvattavansa omaa tulevaisuuttaan ja laittaisi rahaa myös junioreihin parempien suihkujen, kullattujen ovenkahvojen tms. sijaan, toki oikeastihhan sitä rahaa ei millään seuralla ylimääräistä ole ja kaikki tulot menee tuiki tarpeellisiin menoihin, mutta jos olisi...

Mites sitten tuo pelaajakato. Mielestäni jokainen seura voisi panostaa ainakin hieman koripallon ns. mainostamiseen lajina. Kouluille esittelyjä, kouluille katukoris turnauksia, ilmaislippuja otteluihin yms.

Ja kiirettä pk-seudulla tuskin voidaan realistisesti hillitä mitenkään. Toki olisi hienoa, jos joku seura päättäisi keskittyä enemmän pelaajiin, kuin tulostauluun.

Mites onko yhdelläkään seuralla omaa hallia suomessa? Mites jääkiekkoseuroilla?

 

[fake]

Vs:Minkälainen valmentaja kuhunkin ikäluokkaan?

Ihan kiva toi 3 täyspäivästä valmentajaa ja niiden roolitus. Tarkoittaako se, että normaalissa 10-15 pelaajan joukkueessa 3-5:n pelaajan vanhemmat maksavat 1:n coachin palkan.(kaikilla ei ole 3:a joukkueellista pelaajia). Ehkä 15 pelaajalla pärjätään 2:lla? Jos on 3:n valmentajaan mahdollisuus, niin silloin kai mennään valmentajien vahvuuksien mukaan, eli roolitus on hieman vapaampi ainakin "taito" ja "joukkue" valmentajan kohdalla. Mitä sitten Mantsun mainitsemaan kiireeseen tulee, niin pk-seudulla kiirettä aiheuttaa pakko olla kilpailukykyinen jo c-junnuissa, ettei pelaajat lähde "paremman" toiminnan perään muualle. Se aiheuttaa oikaisemista ja valmentajien vaihtuessa kiivaaseen tahtiin, jää asioita kokonaan opettamatta/huonolle hapelle. Hyvä, että aktiivisia kirjoittelijoita löytyy lisää niin loppuu noi mun monologit.

Sori tää mun kirjoitus, se tuli kehä 3 ulkopuolelta ns .maalta ja meillä ei ole kuin kork. 12 pelaajaa= kaikki halukkaat!
Jotain on keksittävä, kun on nämä peluutus säännöt jne. eli täytyy saada joukkue "tasaisemmaksi". Mutta tämä ei tarkoita ns. että on pakko.
Ja vielä, meillä ei valmentajille makseta mitään!

Lisää kommenteja!

 

[.C.]

Vs: Minkälainen valmentaja kullekin ikäkaudelle?

Kuinka olette yrittäneet saada lisää pelaajia. Helposti lapset valitsevat joko jääkiekon tai jalkapallon, toisaalta on se aika turhauttavaa katsella, kuinka futiskentällä vipeltää lähemmäs kaksimetrisiä kavereita, joille ei kukaan ole koskaan kertonut koripallosta.

 

[Vahinkoja sattuu]

Vs:Minkälainen valmentaja kuhunkin ikäluokkaan?

Toimivin kokemani uusien aloittavien pelaajien hankinta metodi on ollut kaupunginosan harrastetoiminnan esittelytilaisuus paljon kuljetussa tilassa. Olimme pystyttäneet korin ja heittelimme ja pelasimme keskenämme. Aina kun ohi kulki lapsia/nuoria yritimme saada heidät peliin mukaan. Yhden 2 tuntisen panostuksen avulla tuli 4 tai 5 pelaajaa n. 15:sta kokeilijasta. Olen myös silloin (viimeksi n.9 vuotta sitten) kun olen "omia" joukkueita aloittanut kysellyt jopa vastaantulijoilta. Jo aikaa sitten hyväksyin sen, että Suomessa ei ole koriskulttuuria ja suurimmalle osalle vanhemmista ei ole koskaan tullut koris edes mieleen harrastusmahdollisuutena. Seuran täytyy näkyä siellä missä vanhemmat ovat, nykyiset "ilmoitus paikallislehdessä ja pari koulukäyntiä" temput eivät riitä. Tempaus kaupan parkkipaikalla illalla, kun ihmisillä on enemmän aikaa, voisi olla hyvä.

 

[.C.]

Vs: Minkälainen valmentaja kullekin ikäkaudelle?

Senkin huomaa että ns. katukoris kulttuuri puuttuu. Eli jos jossain ulkokentällä näkyy pelaajia niin todella usein, ne ovat jotain känniläisiä joilla on joku pallo ja jotkat hieman heittelevät koreja. Yksi juttu on alkanut ihmetyttämään, kun noita katukoristurnauksiakin on järjestetty. Niissä on todella harvoin 1vs1 sarja, joka on ehkä yksi koripallon hienoimmista elementeistä verrattuna muihin lajeihin, ei muita pallopelejä voi samalla tavalla pelata 1vs1.

Tuollainen katukoristurnauskin voisi toimia hyvänä tilaisuutena rekrytä uusia jäseniä. Lähinnä pitäisi muistaa se, että laittaisi jonkun sinne vähän matkan päähän pelipaikasta, josta mieluiten kulkee porukkaa ikäänkuin infoamaan siitä: "Tuossa korikentällä on menossa katukoristurnaus, jos tahtoo nähädä mistä on kyse niin tervetuloa! Jos tahtoo itse päästä kokeilemaan, niin seuramme järjestää junioritoimintaa jne." Mahdollisesti samalla jakaa jotain flaiereita...

Koriksen yksi ongelma suomessa on se että puuttuu ns. idolit/näyttävät suoritukset ja kun niitä tulee niitä ei saada esille mihinkään. Eli urheiluruudusta kyllä puskee NHL kavereitten maaleja yms. sinne pitäisi saada myös korisliigasta donkkeja yms. näyttäviä suorituksia ja vielä parempi, suomalaisten suorituksia jotka pelaavat ulkomailla mm. koponnen, rannikko, salin, jne.

Muistaako kukaan oliko Koposen puolenkentän heittoa missään urheiluruudussa ?