Kiip it kouing maan
Ompa ollut mahtavat pari viikkoa! Koripallomaajoukkue raivaa suvereenilla esityksellä tiensä EM-kisoihin, esittää kerrassaan ennakkoluulotonta ja ajoittain jopa ylivoimista peliä ja omaa yhä ohuen mahdollisuuden jatkoon. Tosiasiahan on, että tässä voisi olla ihan hyvin kolme voittoa ja yksi tappio, mutta niinhän se menee että tätikin ois.. Ja turha on jossitella. Suomen joukkue pelaa tällähetkellä kansainvälisen tason koripalloa ja omaa mahdollisuuden voittoon peli-iltana (lähes) aina - vastustajasta riippumatta! Erinomaista venymistä osoitettiin mm. viimeisessä karsintapelissä kun noustiin jo melko reilusta sillasta ihan selvään voittoon, eikä missään vaiheessa tästä ollut edes epäilystä. Tämä jos mikä on harvinaista herkkua suomalaisessa sportissa. Kaiken kaikkiaan tekemisestä on huokunut koko ajan sellainen hyvä henki, tekemisen meininki ja itseluottamus jota menestyminen vaan yksinkertaisesti vaatii. ISO kiitos siitä! Tätä on odotettu ja kaivattu!
Yksi suuri syy menestykseen on varmasti se, että meillä on pelaajia, jotka ovat euroopan mittapuulla jopa ihan siellä kärkipäässä. Lisäksi toiminta näyttää olevan kunnossa; hyvä valmennus yhdistettynä ammattipelaajiin. Mitä kovemmista sarjoista maajoukkueen pelaajat tulevat sitä paremmin pärjätään myös maajoukkuetasolla. Loistavalta näyttää myös se, että tässä on ollut jatkumoa. Muutamana vuonna maajoukkueeseen on nostettu nuoria pelaajia jotka ovat onnistuneet ja kehittyneet maajoukkueen runkopelaajiksi. Jatkumosta pitää pitää ehdottomasti kiinni. Suomi-koris tarvitsee kestävääkehitystä ja nyt ollaan ehdottomasti sillä kuuluisalla oikealla tiellä!
Nyt ei saa kuitenkaan jäädä lepuuttamaan paikalleen vaan pitää löytää oikeat keinot toteuttaa kestävääkehitystä. Kuten kaikki lajit myös koripallo tarvitsee massaa mistä ammentaa. Tätä on muutamaankin kertaan peräänkuulutettu, mutta koripallon pitäisi ainakin yrittää mennä kouluihin. Koriksella olisi siihen aivan erinomaiset edellytykset - eihän lajin harrastamiseen tarvita kuin kengät, pallo ja kori. Näistä koulun puolesta löytyy lähes aina kori ja pallo. Jos verrataan vaikka lätkään, niin tämänhän pitäisi olla suorastaan naurettavan helppoa. Jostain pitää kaivaa taktiikka houkutella potentiaaliset jampat heittämään palloa pussiin ja hyödyntää pelaajapotenttiaali.
Seuraavaksi tarvitaan osaava ohjaaja- ja valmentajakunta hyödyntämään paikalle houkuteltu massa. Me tarvitaan maajoukkueeseen taitoa, nopeutta ja ennen kaikkea tulevaisuudessa myös kokoa. Ja osaamistahan Suomesta ei puutu neuvot ja ohjeet jakoon vaan. Jo uransa lopettaneet pelaajat pitää myös houkutella opastamaan nuoria talentteja eteenpäin. Se, että saataisiin enemmän koripallotaustaisia henkilöitä jäämään lajin pariin olisi korvaamatonta. Tästä on tälläkin hetkellä olemassa muutamia erittäin hyviä ja toimivia esimerkkejä.
Sinänsä helppoa. Kaikkea pyörittää vain raha. Ja kun puhutaan rahasta, niin samassa lauseessa lukee "helppo" aika harvoin..
Ensi kaudella sm-sarjaa pelaa 11 joukkuetta. Pitäisikö siellä jatkossa pelata 10 vai 12 joukkuetta. Pyrkimyksenä pitäisi olla, että minimissään 12 - mielellään 14 tai jopa 16. Jos jossain vaiheessa päädytään 10 joukkueen sarjaan tulisi sen olla väliaikainen ratkaisu kohti laajempaa sarjaa. 10 joukkueen sarjassahan tyydytään tilanteeseen, jossa laatua ei ole. Tällöin lajin näkyvyys supistuu, joka taas ei ole missään olosuhteissa hyvä asia. Jo tällä hetkellä ollaan sellaisessa tilanteessa näkyvyyden kannalta, että ei sitä ainakaan pitäisi enään vähentää. Kyllähän tosiasia on, että koriksen em-kisat pitäisi tulla tv-lupa maksun piiriin kuuluvalta "ilmaiskanavalta" ja sm-sarjaa tulisi näyttää vastaavalta kanavalta vähintään kerran viikossa. Näkyvyyden suhteen maajoukkue on ainakin tehnyt tehtävänsä ja tätä olisi nyt loistava sauma hyödyntää. Jos nyt vielä käppäilee kuitenkin aasinsillalla sm-sarjaan, niin kestävää kehitystä on, että sm-joukkue pystyy kasvattamaan tarvittavat pelaajat esim. 50 jopa 60 %:sti pelaajistostaan omista ja lähialueen juniorijoukkueista. Tästäkin on ollut viimevuosien aikana loistavia malliesimerkkejä aina sm-kultaan asti. Jos kyseessä on seura jossa juniorityö hoidetaan hyvin, niin pari kolme amerikanapua pari kolme kokoneempaa pelaajaa ja omat hyvät kasvatit on aivan kelpo yhdistelmä sm-sarjaan, jolla voidaan kilpailla täysin hyvin, siis jopa mitalleista.
Pohtimista siis riittää tai ainakin se on toivottavaa. Jonkun näköinen toive skenaario voisi olla tilanne, jossa Suomessa pelaisi sm-sarjaa 16 joukkuetta joista kaksi olisi ns. joidenkin aluiden suurseuroja jotka pelaisivat pääsääntöisesti eurosarjaa ja tulisivat mukaan oman maan sarjaan vasta plaijari vaiheessa. Tällainen vaatii toki paljon esim. jollain konstilla pitäisi saada sm-sarjan pelaajien keski-ikä nousuun eli pidentää pelaajauria ihan vain kotimaassa ja täten nostaa tasoa joka huutaa taas rahaa jne. jne.. mutta kun asiat rakennetaan pitkäjänteisesti, niin ei pitäisi olla mitenkään utopistista, että jonain päivänä voisi käydä katsomassa jäähallissa kun Team Nokia from Helsinki pelaa kansain välistä ottelua.
Eihän kukaan halua pelata parhaita pelejään nyt vaan nehän ovat aina edessä päin!
Yksi suuri syy menestykseen on varmasti se, että meillä on pelaajia, jotka ovat euroopan mittapuulla jopa ihan siellä kärkipäässä. Lisäksi toiminta näyttää olevan kunnossa; hyvä valmennus yhdistettynä ammattipelaajiin. Mitä kovemmista sarjoista maajoukkueen pelaajat tulevat sitä paremmin pärjätään myös maajoukkuetasolla. Loistavalta näyttää myös se, että tässä on ollut jatkumoa. Muutamana vuonna maajoukkueeseen on nostettu nuoria pelaajia jotka ovat onnistuneet ja kehittyneet maajoukkueen runkopelaajiksi. Jatkumosta pitää pitää ehdottomasti kiinni. Suomi-koris tarvitsee kestävääkehitystä ja nyt ollaan ehdottomasti sillä kuuluisalla oikealla tiellä!
Nyt ei saa kuitenkaan jäädä lepuuttamaan paikalleen vaan pitää löytää oikeat keinot toteuttaa kestävääkehitystä. Kuten kaikki lajit myös koripallo tarvitsee massaa mistä ammentaa. Tätä on muutamaankin kertaan peräänkuulutettu, mutta koripallon pitäisi ainakin yrittää mennä kouluihin. Koriksella olisi siihen aivan erinomaiset edellytykset - eihän lajin harrastamiseen tarvita kuin kengät, pallo ja kori. Näistä koulun puolesta löytyy lähes aina kori ja pallo. Jos verrataan vaikka lätkään, niin tämänhän pitäisi olla suorastaan naurettavan helppoa. Jostain pitää kaivaa taktiikka houkutella potentiaaliset jampat heittämään palloa pussiin ja hyödyntää pelaajapotenttiaali.
Seuraavaksi tarvitaan osaava ohjaaja- ja valmentajakunta hyödyntämään paikalle houkuteltu massa. Me tarvitaan maajoukkueeseen taitoa, nopeutta ja ennen kaikkea tulevaisuudessa myös kokoa. Ja osaamistahan Suomesta ei puutu neuvot ja ohjeet jakoon vaan. Jo uransa lopettaneet pelaajat pitää myös houkutella opastamaan nuoria talentteja eteenpäin. Se, että saataisiin enemmän koripallotaustaisia henkilöitä jäämään lajin pariin olisi korvaamatonta. Tästä on tälläkin hetkellä olemassa muutamia erittäin hyviä ja toimivia esimerkkejä.
Sinänsä helppoa. Kaikkea pyörittää vain raha. Ja kun puhutaan rahasta, niin samassa lauseessa lukee "helppo" aika harvoin..
Ensi kaudella sm-sarjaa pelaa 11 joukkuetta. Pitäisikö siellä jatkossa pelata 10 vai 12 joukkuetta. Pyrkimyksenä pitäisi olla, että minimissään 12 - mielellään 14 tai jopa 16. Jos jossain vaiheessa päädytään 10 joukkueen sarjaan tulisi sen olla väliaikainen ratkaisu kohti laajempaa sarjaa. 10 joukkueen sarjassahan tyydytään tilanteeseen, jossa laatua ei ole. Tällöin lajin näkyvyys supistuu, joka taas ei ole missään olosuhteissa hyvä asia. Jo tällä hetkellä ollaan sellaisessa tilanteessa näkyvyyden kannalta, että ei sitä ainakaan pitäisi enään vähentää. Kyllähän tosiasia on, että koriksen em-kisat pitäisi tulla tv-lupa maksun piiriin kuuluvalta "ilmaiskanavalta" ja sm-sarjaa tulisi näyttää vastaavalta kanavalta vähintään kerran viikossa. Näkyvyyden suhteen maajoukkue on ainakin tehnyt tehtävänsä ja tätä olisi nyt loistava sauma hyödyntää. Jos nyt vielä käppäilee kuitenkin aasinsillalla sm-sarjaan, niin kestävää kehitystä on, että sm-joukkue pystyy kasvattamaan tarvittavat pelaajat esim. 50 jopa 60 %:sti pelaajistostaan omista ja lähialueen juniorijoukkueista. Tästäkin on ollut viimevuosien aikana loistavia malliesimerkkejä aina sm-kultaan asti. Jos kyseessä on seura jossa juniorityö hoidetaan hyvin, niin pari kolme amerikanapua pari kolme kokoneempaa pelaajaa ja omat hyvät kasvatit on aivan kelpo yhdistelmä sm-sarjaan, jolla voidaan kilpailla täysin hyvin, siis jopa mitalleista.
Pohtimista siis riittää tai ainakin se on toivottavaa. Jonkun näköinen toive skenaario voisi olla tilanne, jossa Suomessa pelaisi sm-sarjaa 16 joukkuetta joista kaksi olisi ns. joidenkin aluiden suurseuroja jotka pelaisivat pääsääntöisesti eurosarjaa ja tulisivat mukaan oman maan sarjaan vasta plaijari vaiheessa. Tällainen vaatii toki paljon esim. jollain konstilla pitäisi saada sm-sarjan pelaajien keski-ikä nousuun eli pidentää pelaajauria ihan vain kotimaassa ja täten nostaa tasoa joka huutaa taas rahaa jne. jne.. mutta kun asiat rakennetaan pitkäjänteisesti, niin ei pitäisi olla mitenkään utopistista, että jonain päivänä voisi käydä katsomassa jäähallissa kun Team Nokia from Helsinki pelaa kansain välistä ottelua.
Eihän kukaan halua pelata parhaita pelejään nyt vaan nehän ovat aina edessä päin!