Ensiksi pitää päättää haluaako tehdä asiat oikein vai täysin väärin. On olemassa erilaisia kikkoja, joilla saadaan heiton etäisyyttä kasvatettua. Tässä kohtaa urheilija tekee valinnan haluaako hän tehdä suuren määrän toistoja puhtaalla vai epäpuhtaalla tekniikalla.
Perinteisiä tapoja kasvattaa heittämisen etäisyyttä on hypätä eteenpäin ja toinen on sellainen "superloop", jota mm. kapteeni Huff käyttää (heitti kolmoset MM-kisoissa 75% tarkkuudella). Tämä "superloop" on eräänlainen korostettu dippaaminen, jossa liioitellaan heittoliikkeen ympyräliikettä. Eteenpäin hyppääminen ei heikennä heiton tarkuutta dramaattisesti, joten se on ehkä se vähiten haitallinen oikotie.
Suosittelen kuitenkin käyttämään menetelmiä, jotka eivät uhraa tarkkuutta tai opeta ns. "huonoja tapoja". Etäisyyttä heittoon saa voimaa lisäämällä ja tärkeintä olisi harjoittaa juuri oikeita lihaksia. Suosittelen käyttämään tähän tarkoitukseen kuntopalloa ja harjoittelemaan sillä lähellä koria, jotta heittotekniikka säilyisi puhtaana. Oikotietä onneen ei tässä asiassa ole olemassa.
Vallitsevia heittotyylejä sanoisin olevan kaksi ns. silmukkaheittäminen, jonka asiantuntija Suomessa on Jussi Pärssinen. Monet maailman parhaat ovat käyttäneet ja nykypelaajista käyttävät silmukkatekniikkaa.
En suosi enkä itse opeta silmukkaheittämistä. Olen siis, joissain asioissa Pärssisen kanssa eri mieltä. Mikäli olet jo opetellut tietyn heittotyylin niin apua kannattaa hakea sinulle sopivan koulukunnan edustajalta.
Ottelussa on harvinaisia tilanteita (heittokellon tai peliajan umpeutuessa), jolloin on välttämätöntä saada aikaan riittävän pitkä heitto vaikka heiton tarkkuus olisi alle prosentin luokkaa. Silloin ei enää puhuta koripallon heittotekniikasta vaan otetaan mallia esimerkiksi yleisurheilun kenttälajien heittotekniikoista. Voimaa saadaan tuotettua erilaisilla kiertoliikkeillä, mutta silloin tähtääminen on mahdotonta ja osuminen maaliin (koriin) on enää pelkästä tuurista kiinni.
