- Viestejä
- 16 284
Harvinainen pudotuspelipari...
VS.
Kohtaamisen kauden 11/12 runkosarjassa: 3-1 Katajalle
Joensuu Areena 5.10.2011 91-68
Salohalli 19.11.2011 69-73
Joensuu Areena 10.1.2012 75-67
Salohalli 2.3.2012 76-74 ja.
Ennakkoasetelmat: Kataja ja Vilpas eivät ole kohdanneet oikeastaan ollenkaan "tosipeleissä". Ainoana sellaisena voidaan pitää kohtaamista Suomen Cupin finaalissa kauden 02/03 keväällä. Kataja siis vei voiton runkosarjakohtaamisissa, mutta ensimmäistä peliä lukuunottamatta kaikki kolme muuta olivat kuitenkin suhteellisen tiukkoja vääntöä. Vilpas on viimeksi voittanut ottelun Joensuussa lokakuussa 2009. Molemmat joukkueet pääsevät suht terveinä ottelusarjaan. Katajalta sivussa tutut pitkäaikaispotilaat, joista kuitenkin Juho Nenonen teki paluun kentällä joukkueen viimeisessä runkosarjamatsissa. Vilppaan päävalmentaja Tupamäellä edessä lyhyen Korisliiga-uransa ensimmäiset pleijarikamppailut. Vastakkain ovat yleisötilaston TOP2-joukkueet. Millaisia katsojalukemia nähdään puolivälierissä?
Seuraa heitä:
Kataja: Jared Newson on edelleen Katajan tasaisin suorittaja, epäitsekäs henkinen johtaja, jonka työmoraali ja tahto voittaa heijastuu koko joensuulaisjoukkueeseen. Korisliigan kovapomppuisia pelaajia.
Vilpas: Tämän hetkisellä kuntopuntarilla salolaisjoukkueen paras piste- ja levypallomies. "Viilipyttymäinen" alimittainen korinaluspelaaja, joka on Vilppaalle otteidensa tasaisuudellaan kaikki kaikessa. Suorastaan surkea yliopistopelitausta ei kerro koko totuutta. "The silent assassin under the basket" on pelannut todella vahvat kaudet niin Romaniassa kuin nyt Suomessa. Ei ole Durhamkaan pompussa valittamista...
Joukkueiden vahvuudet ja heikkoudet:
Katajan vahvuudet ovat etenkin materiaalin laajuudessa ja heittovoimassa. Joukkue operoi 8-10 miehen rotaatiolla ja ainakin 8 miestä voi rokottaa vastustajaa sekä läheltä että kaukaa. Ja tämä heitto voima näkyy tilastoista, sillä runkosarjan osalta joukkue on heittoprosenteissa kärkipäässä. Joukkuepelikin toimii. Katajan oli runkosarjassa syöttötilaston ykkönen. Vilppaan vahvuus levypallopelaamisessa eikä vähiten vahvan korinalusjenkkiduon Fields & Durhamin johdosta. Etenkin hyökkäysribaripeli on sarjan parasta. Ehkä sovi väheksyä Viikinkien blokkiuhkaakaan. Blokeissa ollaan sarjan kärjessä myös.
Katajan yksi heikkous lienee levypallopeli ja etenkin hyökkäysribarit, sillä "oman pään levyissä" ollaan sarjan toiseksi paras. Toinen heikkous, joka ei aina näy statseissa, lienee se, ettei joka pelissä pelissä olla osattu hyödyntää sisäpelaajaosastoa tarpeeksi ja tämä on näkynyt mm. pallonliikkeenä ainoastaan poikittain kolmoskaarella. Vilppaan akilleenkantapää ovat menetykset, sillä joukkue on sarjan menetysalttein. Joukkueessa on monia pelaajia, jotka tunnetaan hyvä heittäjinä, mutta joukkue majailee heittotilastojen pahnan pohjimmaisena.
Suurimmat kysymysmerkit: Miten joukkueiden rookie-jenkit, Price & Fields, suoriutuvat puolivälieräsarjasta? Löytyykö Katajan ajoittain passiiviselta ja flegmaattiselta BA Walkerilta "lisävaihdetta" pleijareissa? Näkyykö Vilppaan otteissa pleijarikokemattomuus niin kentällä (Katajaa ja Kaaresvirtaa lukuunottamatta) kuin penkinkin päässä?
Tärkeimmät matchupit:
Price vs. Fields
-Ailahtelevat ja ajoittain yli-innokkaat rookie-jenkit siis vastakkain... Pricen pelaamisessa selkeästi enemmän volatilisuutta. Price pelasi viimeisissä runkosarjapeleissä nousujohteisesti, kun taas Fieldsiltä runkosarjan loppu neljän viimeisen pelin keskiarvoja katseltaessa ehkä hieman alavireisesti. Kuinka monesti Jeremy jää Johnin blokkiin ja kuinka hyvin JP pystyy petraamaan ribaripelissä? Pärjääkö John 1 vs. 1-pelissä ollenkaan Jeremylle? Price on pelannut todella heikosti Vilpasta vastaan. Fields taasen on ollut suht erinomainen Katajaa vastaan, etenkin levypallopelin osalta. Voittaako fyysisyys atleettisuuden? Mielenkiintoinen matchup, jossa maltti ja oveluus on valttia.
Lehtoranta vs. Durham
-Sale pelaa parasta kautta vuosiin. Durham oli Vilppaalta erinomainen löytö ja lopulta pleijaripaikkaa ajatellen joukkueen pelastus. Sami on osoittanut pystyvänsä pysäyttämään koviakin jenkkipelaajia. Atleettinen ja nopea Allen on kuitenkin paha pala purtavaksi. Samin tulee taistella irtopalloista hampaat irvessä.
Newson vs. Kataja
- Newson on ylitsepääsemätön ongelma Vilppaalle. Salolaisjengin lauturiosasto ei ole tarpeeksi kyvykäs pysäyttämään Katajan ykköstykkiä. Jukka Kataja on pointforwardina erittäin tärkeä joukkueensa oman pelin kannalta, mutta lukuisat loukkaantumiset ovat syöneet miestä puolustajana.
Kanervo vs. Ahonen
-Maajoukkuerinkiin valittujen heittokoneiden kohtaaminen... Kaksikosta Kanervo parempi puolustuspään pelaaja, mutta Ahonen hitusen verran monipuolisempi hyökkäyspäässä. Pystyykö Kanervo karistamaan harteiltaan viimekautisen pleijaripeikon? Miten Ahonen onnistuu puolustusten tiivistyessä ja pelitahdin kovetesssa?
Walker vs. Holloway
-Sisäpelaajaosaston ohella se mielenkiintoisin matchup... Walkerin taidot ovat kiistattomat, mutta mies on saanut allekirjoittaneelta paljon parjausta flegmaattisuudesta ja pallonliikkeen pysäytyksestä hyökkäyspäässä. Löytyy pleijareihin tarvittava lisävaihde ja sitä kautta aggressiivisuutta pelaamiseen? Holloway on onnistunut Katajaa vastaa suhteellisen hyvin. Pidän E:n pelityylistä todella paljon. Hanakat korilleajot aiheuttavat vastustajalle päänvaivaa. Pystyykö asiantuntijapiireissä hyväksi puolustajaksi tituleerattu Walker pitämään Hollowayn aisoissa? Siinäpä mielenkiintoinen pointti seurattavaksi...
Avut vaihtopenkiltä:
Katajan matsku on laaja ja laadukas. Penkiltä laitaan (ja isojen huilauttajaksi) saadaan heittokoneet Haanpää & Nenonen. Takakentälle taitoa ja taistelua tuovat maajoukkueveteraani Virtanen ja Ipe "tsemppari kentällä ja sen ulkopuolella nro 1." Pehkonen. Virtanen on ollut loppukevään vähän vaisuhko. Syttyykö vanha sotaratsu tosipelien alkaessa? Kaikin lisäksi naftaliinista kaivettu Korisliiga veteraani voi yllättää , kun avauksen miehille sattuu virhevaikeuksia. Vilppaan penkki on myös leveä, mutta ei kovin laadukas. Sandbergistä, Vaenerbergistä, Ahokkaasta, Bracesta, Kaaresvirrasta ja Savolaisesta kaksi ensin mainittua (nuoret lupaukset) voivat yllättää. Kaaresvirtaa voi kuvailla "has beeniksi", mutta playoffs-pelit voivat vielä saada vanhan dieselin käyntiin.
Ratkaisu ja lopputulos:
Tällä kertaa materia ja laatu kohdistuu yhteen ja samaan joukkueeseen. Kataja menee tästä puolivälieräsarjasta jatkoon. Nimenomaan laitapelaajaosaston (Newson, Haanpää ja Nenonen) ylivoiman avulla Kataja rynnii itsensä välieriin. Vilpas on silti syytä olla aliarvioimatta. Tämä jengi on voittanut mm. Pyrinnön pariin otteeseen tällä kaudella. Äänekkään kotiyleisönsä, hyökkäyslevypallopelaamisen sekä vahvan tutkaparin Ahonen & Hollowayn yksilösuorituksilla se kuitenkin vie nimiinsä yhden kotipelin. Kataja välieriin voitoin 3-1!
Kohtaamisen kauden 11/12 runkosarjassa: 3-1 Katajalle
Joensuu Areena 5.10.2011 91-68
Salohalli 19.11.2011 69-73
Joensuu Areena 10.1.2012 75-67
Salohalli 2.3.2012 76-74 ja.
Ennakkoasetelmat: Kataja ja Vilpas eivät ole kohdanneet oikeastaan ollenkaan "tosipeleissä". Ainoana sellaisena voidaan pitää kohtaamista Suomen Cupin finaalissa kauden 02/03 keväällä. Kataja siis vei voiton runkosarjakohtaamisissa, mutta ensimmäistä peliä lukuunottamatta kaikki kolme muuta olivat kuitenkin suhteellisen tiukkoja vääntöä. Vilpas on viimeksi voittanut ottelun Joensuussa lokakuussa 2009. Molemmat joukkueet pääsevät suht terveinä ottelusarjaan. Katajalta sivussa tutut pitkäaikaispotilaat, joista kuitenkin Juho Nenonen teki paluun kentällä joukkueen viimeisessä runkosarjamatsissa. Vilppaan päävalmentaja Tupamäellä edessä lyhyen Korisliiga-uransa ensimmäiset pleijarikamppailut. Vastakkain ovat yleisötilaston TOP2-joukkueet. Millaisia katsojalukemia nähdään puolivälierissä?
Seuraa heitä:
Kataja: Jared Newson on edelleen Katajan tasaisin suorittaja, epäitsekäs henkinen johtaja, jonka työmoraali ja tahto voittaa heijastuu koko joensuulaisjoukkueeseen. Korisliigan kovapomppuisia pelaajia.
Vilpas: Tämän hetkisellä kuntopuntarilla salolaisjoukkueen paras piste- ja levypallomies. "Viilipyttymäinen" alimittainen korinaluspelaaja, joka on Vilppaalle otteidensa tasaisuudellaan kaikki kaikessa. Suorastaan surkea yliopistopelitausta ei kerro koko totuutta. "The silent assassin under the basket" on pelannut todella vahvat kaudet niin Romaniassa kuin nyt Suomessa. Ei ole Durhamkaan pompussa valittamista...
Joukkueiden vahvuudet ja heikkoudet:
Katajan vahvuudet ovat etenkin materiaalin laajuudessa ja heittovoimassa. Joukkue operoi 8-10 miehen rotaatiolla ja ainakin 8 miestä voi rokottaa vastustajaa sekä läheltä että kaukaa. Ja tämä heitto voima näkyy tilastoista, sillä runkosarjan osalta joukkue on heittoprosenteissa kärkipäässä. Joukkuepelikin toimii. Katajan oli runkosarjassa syöttötilaston ykkönen. Vilppaan vahvuus levypallopelaamisessa eikä vähiten vahvan korinalusjenkkiduon Fields & Durhamin johdosta. Etenkin hyökkäysribaripeli on sarjan parasta. Ehkä sovi väheksyä Viikinkien blokkiuhkaakaan. Blokeissa ollaan sarjan kärjessä myös.
Katajan yksi heikkous lienee levypallopeli ja etenkin hyökkäysribarit, sillä "oman pään levyissä" ollaan sarjan toiseksi paras. Toinen heikkous, joka ei aina näy statseissa, lienee se, ettei joka pelissä pelissä olla osattu hyödyntää sisäpelaajaosastoa tarpeeksi ja tämä on näkynyt mm. pallonliikkeenä ainoastaan poikittain kolmoskaarella. Vilppaan akilleenkantapää ovat menetykset, sillä joukkue on sarjan menetysalttein. Joukkueessa on monia pelaajia, jotka tunnetaan hyvä heittäjinä, mutta joukkue majailee heittotilastojen pahnan pohjimmaisena.
Suurimmat kysymysmerkit: Miten joukkueiden rookie-jenkit, Price & Fields, suoriutuvat puolivälieräsarjasta? Löytyykö Katajan ajoittain passiiviselta ja flegmaattiselta BA Walkerilta "lisävaihdetta" pleijareissa? Näkyykö Vilppaan otteissa pleijarikokemattomuus niin kentällä (Katajaa ja Kaaresvirtaa lukuunottamatta) kuin penkinkin päässä?
Tärkeimmät matchupit:
Price vs. Fields
-Ailahtelevat ja ajoittain yli-innokkaat rookie-jenkit siis vastakkain... Pricen pelaamisessa selkeästi enemmän volatilisuutta. Price pelasi viimeisissä runkosarjapeleissä nousujohteisesti, kun taas Fieldsiltä runkosarjan loppu neljän viimeisen pelin keskiarvoja katseltaessa ehkä hieman alavireisesti. Kuinka monesti Jeremy jää Johnin blokkiin ja kuinka hyvin JP pystyy petraamaan ribaripelissä? Pärjääkö John 1 vs. 1-pelissä ollenkaan Jeremylle? Price on pelannut todella heikosti Vilpasta vastaan. Fields taasen on ollut suht erinomainen Katajaa vastaan, etenkin levypallopelin osalta. Voittaako fyysisyys atleettisuuden? Mielenkiintoinen matchup, jossa maltti ja oveluus on valttia.
Lehtoranta vs. Durham
-Sale pelaa parasta kautta vuosiin. Durham oli Vilppaalta erinomainen löytö ja lopulta pleijaripaikkaa ajatellen joukkueen pelastus. Sami on osoittanut pystyvänsä pysäyttämään koviakin jenkkipelaajia. Atleettinen ja nopea Allen on kuitenkin paha pala purtavaksi. Samin tulee taistella irtopalloista hampaat irvessä.
Newson vs. Kataja
- Newson on ylitsepääsemätön ongelma Vilppaalle. Salolaisjengin lauturiosasto ei ole tarpeeksi kyvykäs pysäyttämään Katajan ykköstykkiä. Jukka Kataja on pointforwardina erittäin tärkeä joukkueensa oman pelin kannalta, mutta lukuisat loukkaantumiset ovat syöneet miestä puolustajana.
Kanervo vs. Ahonen
-Maajoukkuerinkiin valittujen heittokoneiden kohtaaminen... Kaksikosta Kanervo parempi puolustuspään pelaaja, mutta Ahonen hitusen verran monipuolisempi hyökkäyspäässä. Pystyykö Kanervo karistamaan harteiltaan viimekautisen pleijaripeikon? Miten Ahonen onnistuu puolustusten tiivistyessä ja pelitahdin kovetesssa?
Walker vs. Holloway
-Sisäpelaajaosaston ohella se mielenkiintoisin matchup... Walkerin taidot ovat kiistattomat, mutta mies on saanut allekirjoittaneelta paljon parjausta flegmaattisuudesta ja pallonliikkeen pysäytyksestä hyökkäyspäässä. Löytyy pleijareihin tarvittava lisävaihde ja sitä kautta aggressiivisuutta pelaamiseen? Holloway on onnistunut Katajaa vastaa suhteellisen hyvin. Pidän E:n pelityylistä todella paljon. Hanakat korilleajot aiheuttavat vastustajalle päänvaivaa. Pystyykö asiantuntijapiireissä hyväksi puolustajaksi tituleerattu Walker pitämään Hollowayn aisoissa? Siinäpä mielenkiintoinen pointti seurattavaksi...
Avut vaihtopenkiltä:
Katajan matsku on laaja ja laadukas. Penkiltä laitaan (ja isojen huilauttajaksi) saadaan heittokoneet Haanpää & Nenonen. Takakentälle taitoa ja taistelua tuovat maajoukkueveteraani Virtanen ja Ipe "tsemppari kentällä ja sen ulkopuolella nro 1." Pehkonen. Virtanen on ollut loppukevään vähän vaisuhko. Syttyykö vanha sotaratsu tosipelien alkaessa? Kaikin lisäksi naftaliinista kaivettu Korisliiga veteraani voi yllättää , kun avauksen miehille sattuu virhevaikeuksia. Vilppaan penkki on myös leveä, mutta ei kovin laadukas. Sandbergistä, Vaenerbergistä, Ahokkaasta, Bracesta, Kaaresvirrasta ja Savolaisesta kaksi ensin mainittua (nuoret lupaukset) voivat yllättää. Kaaresvirtaa voi kuvailla "has beeniksi", mutta playoffs-pelit voivat vielä saada vanhan dieselin käyntiin.
Ratkaisu ja lopputulos:
Tällä kertaa materia ja laatu kohdistuu yhteen ja samaan joukkueeseen. Kataja menee tästä puolivälieräsarjasta jatkoon. Nimenomaan laitapelaajaosaston (Newson, Haanpää ja Nenonen) ylivoiman avulla Kataja rynnii itsensä välieriin. Vilpas on silti syytä olla aliarvioimatta. Tämä jengi on voittanut mm. Pyrinnön pariin otteeseen tällä kaudella. Äänekkään kotiyleisönsä, hyökkäyslevypallopelaamisen sekä vahvan tutkaparin Ahonen & Hollowayn yksilösuorituksilla se kuitenkin vie nimiinsä yhden kotipelin. Kataja välieriin voitoin 3-1!
