Vs: Pyrintö vs Kouvot ke 4.11. klo 18:30 @Pyynikki
Siinä se sitten tuli. Surkein Pyynikillä näkemäni esitys koskaan. Ja olen vieläpä täysin vakavissani.
Ennen tällaiset turpasaunat esti viimeistään ylpeys kotisalista ja sen perinteistä, vaikka kaikki muu olisi pettänyt. Nyt tuo ylpeyskin alkaa näköjään olla jo mennyttä. Klingendahlin esikunta ja Palviainen ovat yhdessä ajaneet Pyrinnön jamaan, jossa joukkue on vielä marraskuussa täysin keskeneräisen oloinen, pelaajat pyörivät kentällä kuin sokeat liikenneruuhkassa ja suolapatsaaksi jähmettynyt päävalmentaja imee urheilujuomaa vaihtopenkillä. Jumalauta että tuota oli tuskallista katsella.
Ei linjaa, ei järkeä, ei mitään. Roolipelaajat, jotka vielä viime kaudella tunsivat ne roolinsa, pomppivat nyt hämmentyneinä penkiltä kentälle ja takaisin ilman mitään käsitystä siitä, mitä heiltä oikeastaan odotetaan. Joukkueen ainoa varsinainen jenkkivahvistus tiuskii muille jäätyään ilman palloa, ja sitten kun sen saa, hakee väkisin omia ratkaisuja paisuttaakseen tilastojaan 40 pinnan tappioasemassa. Hienoa.
En ihan helposti sano vihaavani mitään asiaa, mutta nyt teen poikkeuksen. Vihaan Joonas Cavénin puolustusta. Ihan sama kuinka vaikea ura on tähän asti ollut, blaa blaa, kukaan ei ymmärrä, maailma syrjii. Jos ei kotiyleisönsä edessä vaivaudu tuon enempää yrittämään, voi mennä syvälle itseensä ja miettiä, kannattaako yleensä pelata koripalloa.
Kouvot-matsin kaltaisen esityksen jälkeen mulla olisi valmentajana suuri kiusaus liimata Cavénin perse vaihtopenkkiin ja käydä minuutin välein kaatamassa litra vettä kaverin päähän. Sen verran loukkaavaa tuo löysä ja ylimielinen laahustaminen oli kaikille, jotka olivat ikävä kyllä maksaneet rahaa päästäkseen pilaamaan iltansa Pyynikin katsomossa.
Eipä silti - alkukausi on jo näyttänyt, ettei Palviaisellakaan ole pienintäkään käsitystä siitä, miten Cavénia ja Palmia voisi mahdollisesti käyttää tehokkaasti. Välillä Cavén saa leikkiä pelinrakentajaa ja tuoda jopa palloa ylös, mutta suurimman osan ajasta kaveri viskoo haastettuja kolmosia samalla, kun 180-senttinen Vaenerberg hyppii korin alla levypalloihin. Palmi taas nykäistään penkille heti, kun mies on saanut pienenkin rytmin peliinsä. Mutta onneksi Pekkola sentään pelaa. Ja pelaa. Ja pelaa.
Siellä Klingendahlissa olisi syytä herätä, ennen kuin on oikeasti liian myöhäistä. Tässä pelissä oli jo reilusti vähemmän yleisöä kuin olisi voinut odottaa - ihmisten kiinnostus hiipuu. Eikä ihme.
