japadapaduu
Tämä suuri ja ihmeellinen muutos on rantautunut nyt Suomeen. Mitä siitä pitäisi sanoa? Muutama asia mitä tulee näin ensimmäisenä mieleen noin reilu pari kymmentä peliä nähneenä eri sarjatasoilla:
1. Perus ideahan on loistava: kitketään peliin kuulumaton ylimääräinen mussutus ja teatteri pois. Keskitytään olennaiseen eli peliin ja pelaamiseen.
2. Tuomareista on tehty täysin kritiikin yläpuolella olevia hahmoja. Kyse on toki peleistä joita olen itse nähnyt, mutta ei ole kyse vain yhdestä tai kahdesta tilanteesta. Kapteeni tai valmentaja kysyy asialliseen!!! sävyyn tilanteesta mitä tapahtui, omasta mielestään ei nähnyt virhettä. Tähän lähes poikkeuksetta tuomareiden reaktio on ollut tekninen virhe. Eikö tuomari voi tilanteessa keskustella ja kertoa oman mielipiteensä ja tilanteesta selvittäisiin helposti? Vai pitääkö tästä todellakin antaa teku? Eikö se ole tuomarin "viimeinen" keino, jos peli meinaa lähteä väärille raiteille? Samoin, jos tuomari tekee huonon vihellyksen, jonka huomaa itse ja kentällä joku siihen kommentoi, että nyt meni väärin, niin siihen reaktio tuntuu olevan autommaattinen teku. Mielestäni tuomarin pitää osaa ottaa palautetta vastaan ja tarvittaessa myös antaa sitä pelaajille ja valmennukselle.
3. Pelaajalta ja valmentajalta on viety mielipide oikeus. Mielestäni pelaajalle/valmentajalle kuuluu oikeus tietää mikä on mennyt väärin. Se ei mene mussutukseksi, jos kysyy mikä oli? Toki ymmärrän, jos tämä tapahtuu saman pelaajan toimesta 4-5 kertaa erän aikana, voi sen laskea jo turhaksi ja napauttaa jatkuvasta narinasta teknisen. Ja loppujen lopuksi tuomari päättää joka tapauksessa mikä on oikein ja mikä väärin, joten pelaajalla ja erityisesti kaptenilla ja valmentajalla pitää olla oikeus tietää tuomarin perustelut päätökselle.
4. Tunteiden näyttämisen kielto. Joka paikassa on lukenut, että toki tunteita saa näyttää sillä ne kuuluvat lajiin. Ilmeisesti sääntöjen tekijöiltä on unohtunut, että niitä on kahdenlaisia, negatiivisia ja positiivisia. Olisihan se hienoa, jos kaikki kannustaisivat hienosti eikä olisi muuta kuin pelkkää hyvää sanottavaa ja kaikilla hyvä olla. Mutta kun eihän se vain mene näin. Pelaajan/valmentajan oikeus näyttää, että hän on pettynyt tai omasta mielestään kokenut väärän tuomion on täysin kielletty. Tässä mennään eniten mönkään. Urheiluun ja peliin kuuluu pettymykset ja huonot hetket. Niin lopputuloksen, oman ja joukkueen pelisuorituksen kuin tuomareiden päätöstenkin osalta.
Jotenkin tuntuu, että hyvä pohja idea on mennyt toteutuksessa täysin yli. Tuomarin osa ei ole todellakaan kentän hohdokkain, jos tuomari on parhaimmillaan silloin, kun kukaan ei häntä muista. Ja se ei todellakaan ole helppoa (mitä omasta kokemuksesta muistaa). Mutta jos hommaan ryhtyy, on ymmärrettävä lajia ja urheilua. Toivon todellakin, että asia kauden aikana paranee, koska näin ei voi jatkua pitkään. Hiukkasen tultaisiin taakse päin vanhaan, niin oltaisiin aikalailla optimissa.
1. Perus ideahan on loistava: kitketään peliin kuulumaton ylimääräinen mussutus ja teatteri pois. Keskitytään olennaiseen eli peliin ja pelaamiseen.
2. Tuomareista on tehty täysin kritiikin yläpuolella olevia hahmoja. Kyse on toki peleistä joita olen itse nähnyt, mutta ei ole kyse vain yhdestä tai kahdesta tilanteesta. Kapteeni tai valmentaja kysyy asialliseen!!! sävyyn tilanteesta mitä tapahtui, omasta mielestään ei nähnyt virhettä. Tähän lähes poikkeuksetta tuomareiden reaktio on ollut tekninen virhe. Eikö tuomari voi tilanteessa keskustella ja kertoa oman mielipiteensä ja tilanteesta selvittäisiin helposti? Vai pitääkö tästä todellakin antaa teku? Eikö se ole tuomarin "viimeinen" keino, jos peli meinaa lähteä väärille raiteille? Samoin, jos tuomari tekee huonon vihellyksen, jonka huomaa itse ja kentällä joku siihen kommentoi, että nyt meni väärin, niin siihen reaktio tuntuu olevan autommaattinen teku. Mielestäni tuomarin pitää osaa ottaa palautetta vastaan ja tarvittaessa myös antaa sitä pelaajille ja valmennukselle.
3. Pelaajalta ja valmentajalta on viety mielipide oikeus. Mielestäni pelaajalle/valmentajalle kuuluu oikeus tietää mikä on mennyt väärin. Se ei mene mussutukseksi, jos kysyy mikä oli? Toki ymmärrän, jos tämä tapahtuu saman pelaajan toimesta 4-5 kertaa erän aikana, voi sen laskea jo turhaksi ja napauttaa jatkuvasta narinasta teknisen. Ja loppujen lopuksi tuomari päättää joka tapauksessa mikä on oikein ja mikä väärin, joten pelaajalla ja erityisesti kaptenilla ja valmentajalla pitää olla oikeus tietää tuomarin perustelut päätökselle.
4. Tunteiden näyttämisen kielto. Joka paikassa on lukenut, että toki tunteita saa näyttää sillä ne kuuluvat lajiin. Ilmeisesti sääntöjen tekijöiltä on unohtunut, että niitä on kahdenlaisia, negatiivisia ja positiivisia. Olisihan se hienoa, jos kaikki kannustaisivat hienosti eikä olisi muuta kuin pelkkää hyvää sanottavaa ja kaikilla hyvä olla. Mutta kun eihän se vain mene näin. Pelaajan/valmentajan oikeus näyttää, että hän on pettynyt tai omasta mielestään kokenut väärän tuomion on täysin kielletty. Tässä mennään eniten mönkään. Urheiluun ja peliin kuuluu pettymykset ja huonot hetket. Niin lopputuloksen, oman ja joukkueen pelisuorituksen kuin tuomareiden päätöstenkin osalta.
Jotenkin tuntuu, että hyvä pohja idea on mennyt toteutuksessa täysin yli. Tuomarin osa ei ole todellakaan kentän hohdokkain, jos tuomari on parhaimmillaan silloin, kun kukaan ei häntä muista. Ja se ei todellakaan ole helppoa (mitä omasta kokemuksesta muistaa). Mutta jos hommaan ryhtyy, on ymmärrettävä lajia ja urheilua. Toivon todellakin, että asia kauden aikana paranee, koska näin ei voi jatkua pitkään. Hiukkasen tultaisiin taakse päin vanhaan, niin oltaisiin aikalailla optimissa.