- Viestejä
- 1 607
Tuttu tilanne espoolaisille vuoden takaa. TV otteluun Suomen Cup finaalissa haastajana selkeää ennakkosuosikkia vastaan.
Voisiko tänä vuonna olla kuitenkin yllätyksen makua ilmassa? Aika moni asia antaa aihetta rauhalliseen valoisuuteen Espoo Teamin näkövinkkelistä.
Mirka Jarchovska on pelinäkemykseltään ja kuntopohjaltaan todella kova. Myös hänen puolustustaitonsa ovat ensiluokkaisia. Espoon oma kasvatti, nuori Kia Ignatius on vuoden kokeneempi ja esittää vahvaa puolustustyötä. Hän on pelannut isoja minuutteja koko kauden ja osaa ratkaista myös hyökkäyksessä. Suomeen hyvin kotiutunut Alex Keil hakee vielä ottelurytmiä, mutta hänellä on jalkoja ja tahtoa puolustaa vikkeliäkin vastustajia.
Tehopakkaus Yolanda Jones raapii levypallot auktoriteetillä ja tekee korin aina halutessaan kun on sillä päällä. Kapteeni Siiri Nuutinen tuo uutta voimaa ja vaarallisuutta sisäpeliin, mikä on Espoossa ollut harvinaista herkkua.
Maria Liimo, Kaisa Höök, Henna Launianen,Pauliina Oksanen, Meriem Eerikinharju ja Sandra Välikoski voivat taitotasonsa puolesta kukin pelata isoja minuutteja ja pelin taso senkun vain paranee.
Joukkueen valmennuksesta vastaavat Teemu Adler ja Mikko Larkas ovat säilyttäneet rauhallisen mutta jämäkän otteen. Joukkueen henkinen tila on siksi tasapainoinen ja positiivinen.
Entä sitten Lappeenrannan Catz.
Yelena Soloyeva, Tamara Tatham ja Elena Reshetko ovat Lappeen ylpeyden kovimmat syömähampaat. Kapteeni Kaisa Tuure tuo sisäpeliin vielä lisävoimaa. Kibria Lewis kuntoutunee finaaliin mennessä valitettavasta loukkaantumisestaan. Hän saakin astua aika isoihin saappaisiin.
Tommi Koskisesta on vuosien mittaan kasvanut taitava ja pidetty naishuippukoripalloon erikoistunut valmentaja. Tommin kaltaiset persoonat ovat harvinaisuuksia näillä leveysasteilla.
Refleksinomaisesti tulee tunne, että Catzin aloitusviisikko on aivan käsittämättömän kova. Espoonkin aloitusviisikko voi hyvänä päivänä haastaa kenet tahansa, mutta ratkaisevaa lisäpotkua tulee nimenomaan vaihdoista.
Myös tärkeän pelin ja TV kameroiden tuoma lisäjännitys ja sen hallinta ratkaisee paljon. Kannustusta riittänee tasapuolisesti molemmille joukkueille ja ottelupaikan puitteet ovat huippuluokkaa. Syksyn naiskoripallon huipennus tuskin voisi alkaa paremmista asetelmista 8)
Voisiko tänä vuonna olla kuitenkin yllätyksen makua ilmassa? Aika moni asia antaa aihetta rauhalliseen valoisuuteen Espoo Teamin näkövinkkelistä.
Mirka Jarchovska on pelinäkemykseltään ja kuntopohjaltaan todella kova. Myös hänen puolustustaitonsa ovat ensiluokkaisia. Espoon oma kasvatti, nuori Kia Ignatius on vuoden kokeneempi ja esittää vahvaa puolustustyötä. Hän on pelannut isoja minuutteja koko kauden ja osaa ratkaista myös hyökkäyksessä. Suomeen hyvin kotiutunut Alex Keil hakee vielä ottelurytmiä, mutta hänellä on jalkoja ja tahtoa puolustaa vikkeliäkin vastustajia.
Tehopakkaus Yolanda Jones raapii levypallot auktoriteetillä ja tekee korin aina halutessaan kun on sillä päällä. Kapteeni Siiri Nuutinen tuo uutta voimaa ja vaarallisuutta sisäpeliin, mikä on Espoossa ollut harvinaista herkkua.
Maria Liimo, Kaisa Höök, Henna Launianen,Pauliina Oksanen, Meriem Eerikinharju ja Sandra Välikoski voivat taitotasonsa puolesta kukin pelata isoja minuutteja ja pelin taso senkun vain paranee.
Joukkueen valmennuksesta vastaavat Teemu Adler ja Mikko Larkas ovat säilyttäneet rauhallisen mutta jämäkän otteen. Joukkueen henkinen tila on siksi tasapainoinen ja positiivinen.
Entä sitten Lappeenrannan Catz.
Yelena Soloyeva, Tamara Tatham ja Elena Reshetko ovat Lappeen ylpeyden kovimmat syömähampaat. Kapteeni Kaisa Tuure tuo sisäpeliin vielä lisävoimaa. Kibria Lewis kuntoutunee finaaliin mennessä valitettavasta loukkaantumisestaan. Hän saakin astua aika isoihin saappaisiin.
Tommi Koskisesta on vuosien mittaan kasvanut taitava ja pidetty naishuippukoripalloon erikoistunut valmentaja. Tommin kaltaiset persoonat ovat harvinaisuuksia näillä leveysasteilla.
Refleksinomaisesti tulee tunne, että Catzin aloitusviisikko on aivan käsittämättömän kova. Espoonkin aloitusviisikko voi hyvänä päivänä haastaa kenet tahansa, mutta ratkaisevaa lisäpotkua tulee nimenomaan vaihdoista.
Myös tärkeän pelin ja TV kameroiden tuoma lisäjännitys ja sen hallinta ratkaisee paljon. Kannustusta riittänee tasapuolisesti molemmille joukkueille ja ottelupaikan puitteet ovat huippuluokkaa. Syksyn naiskoripallon huipennus tuskin voisi alkaa paremmista asetelmista 8)