Vs: Suomen rosteri EM-kisoissa 2015 Ranskassa
Itse olen sitä mieltä, että tämän vuoden Susijengi tulee olemaan parempi kuin viime vuoden vastaava. Hannon ja Kimmon poisjäämisen myötä joukkueesta on poistunut paljon sellaista, jota ei noin vaan paikata. Mutta kuten shaqtin a fool tässä totesikin, vaikka tämä kaksikko olikin mukana Bilbaossa, niin käytännössä Suomi joutui jo tulemaan toimeen ilman Möttölää ja Muurista, ainakin siinä muodossa missä heidät vielä Sloveniassa nähtiin. Toisaalta näkisin, että muilla osa-alueilla on odotettavissa parempaa kuin viime vuonna.
Ei niin yllättäen, takakenttä on jälleen Susijengin suurin vahvuus. Koponen on tällä hetkellä elämänsä kunnossa ja takana on loistava kausi. Wilsonin liittyminen joukkueeseen on todella hieno juttu kaikin puolin. Teemu on ollut viime vuodet maajoukkueessa mitä loistavin kakkospointti, mutta mm-kisoissa ei enää nähty sitä vanhaa taikuruutta. Wilson on tässä suhteessa parannus viime vuoden rosteriin. Jamar pystynee myös pelaamaan kohtuullisen isoja minuutteja, joten Koposta ei ole aivan pakko peluuttaa henkihieveriin kaikissa peleissä. Ja on mielenkiintoista nähdä minkä verran Wilsonia ja Koposta aiotaan peluuttaa samaan aikaan. Toivottavasti tällaista peluutusta pääsisi todistamaan nyt lauantaina Tampereella. Kaikesta päätellen Rannikko on siis ulkona, mutta jos jollain ihmeen kaupalla Teemu pääsisi kisakuntoon, niin ehdottomasti mukaan. Eikä pelkästään tarvitse vedota vanhoihin meriitteihin. Kuluneen kauden jälkeen ei jäänyt epäselväksi, etteikö hänellä olisi vielä annettavaa. Kolmospointin paikasta saattaa olla jonkin verran kilpailu, vaikkakin pitäisi Lehtoa todennäköisimpänä. Nikkarista tai Ahosta tuskin nähdään kisajoukkueessa ja nämä nuoremmat toivot saavat vielä odottaa tovin ennen kuin pääsevät näihin karkeloihin.
Jos Koponen on varma aloittava pelintekijä, niin Salin on melkein yhtä varma aloittava kakkonen. Kanarian pojalla on takana erinomainen kausi ACB:ssä, jossa hän heti lunasti paikkansa aloitusviisikossa ja pelasi 8 pisteen keskiarvolla. Koivisto on myös ilmiselvä valinta kisajoukkueeseen. Koivari on edelleen Suomen kovimpia heittäjiä.
Kolmospaikalta aloittaa Shawn Huff, jolla on takana vahva kausi Bundesliigassa (10,9/3,8 keskiarvoilla). Nuutinen on viimeksi tainnut pelata helmikuussa, mutta pitäisi nyt olla kondiksessa. Kaikin puolin laadukas pelaaja penkiltä. Universiadien perusteella on sääli, ettei Alex Murphy ole käytettävissä. Eiköhän Alex jo nyt jo olisi toiseksi tai kolmanneksi paras pelaaja pienen laiturin tontilla, mutta lähivuosina sitten. Cavénista on vaikea sanoa kovinkaan paljon. Mies on ollut kovasti tyrkyllä ajoukkueeseen jo muutaman vuoden, mutta ainakin tämän vuoden D-liigan perusteella ei ole odotukset kovinkaan korkealla. Tuntuu edelleenkin melko yksipuoliselta pelaajalta.
Erik Murphyn pelaamista odotan erittäin suurella mielenkiinnolla. Lähtökohdat näihin kisoihin on kaikin puolin paremmat kuin viime vuonna. Viime vuonna Murphy oli lähinnä kuluttanut Chicagon penkkiä isossa liigassa kun taas nyt on takana ehjä kausi D-liigassa, jossa peliminuutteja tuli keskimäärin 22. Tähän kauteen mahtui myös muutama monsteripeli tyyliin 31/19 Santa Cruzia vastaan. Murphy on ilmeisesti jo nyt liittynyt maajoukkueen vahvuuteen, joten tässä on hyvin aikaa sisäistää kuviot. Kaikki merkit viittaavat siihen, että tämän vuoden Murphy tulee olemaan parempi kuin viime vuoden vastaava. Penkkiosasto on vaikeampi. Kaunisto ei ole mun mielestä ikinä ollut erityisen vakuuttava maajoukkuekuvioissa. Toisaalta levypallopelaaminen on paha ongelma ja tätä puutetta Kaunisto ainakin paikkaisi jossain määrin. En tiedä, onko Madsen valmis miesten EM-kisoihin. Calle Lindbom, kova heittäjä, mutta ei tuo hirveästi korinalusvääntöihin. Markkasen ottaminen joukkueeseen taas olisi niin radikaali veto, että sitä on vaikea nähdä.
Lee on satavarmasti taas aloittava sentteri. Alkukaudella Ploestissa vahvat näytöt ja kovat numerot Eurocupissa (keskiarvot 14/4) mutta siirtyminen Espanjaan ei mennyt yhtä kivuttomasti kuin Sasulla. Silminnähtävästi Junnu ei Bilbaossa ollut täydessä iskussa ja riesana taisi olla kylkivamma. Parhaimmillaan Junnun postpelaaminen on upeata katsottavaa (niin kuin Liettuaa vastaan viime syksynä). Tuukka Kotti pelaa luultavasti viimeiset arvokisansa nyt syyskuussa. Selvä valinta. Edelleen arvokas pelaaja, vaikka kurssi on selvässä laskussa.
