- Viestejä
- 541
Avaan tällaisen keskusteluaiheen, mikä on kohtuu ajankohtainen ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana Korisliigassakin.
Kaikkihan me tiedämme, että rahaa saa pankista. Korisliigassa, kuten aika monissa muissakin liigoissa, mestaruus on periaatteessa ostettavissa johonkin hintaan. Loimaa tuli sarjaan, löi rahat pöytään ja mestaruusviirin liikuntahallin kattoon. En ota tässä kirjoituksessani nyt millään tavalla kantaa tuon mestaruuden hintalappuun.
Miksi itse jaksan seurata koripalloa? Elämysten takia. Vilppaan fanina näitä elämyksiä on tarjottu minulle tällä kaudella 0 kappaletta. Kun Vilpas aikanaan nousi 90-luvun puolen välin tienoilla liigaan ja ensimmäisellä liigakaudella pudotettiin sensaatiomaisesti KTP:n tasoinen jengi pudotuspeleistä ja kentällä häärivät Tick Rogers ja James Dockery, niin nämä olivat esimerkkinä mainittuina sellaisia elämyksiä, joista minä elän. Paljon parjattu Phillip Dejworek tarjosi vaikealla nousukaudella hienoja elämyksiä. En ole gloryhunter pienimmässäkään määrin, koska kävin katsomassa lähes kaikki Vilppaan divariottelutkin + olen Vilppaan fani vieläkin
Joka tapauksessa, rupesin tässä eräänä päivänä pohtimaan tätä ikuista kysymystä, että kumman ottaisin fanina mielummin vastaan: pari mestaruutta ja sen jälkeen laskut niin sanotusti maksuun vai jatkuvaa kitumista sijoilla 8-10 vuodesta toiseen. Voitte vaikka tarkistaa viestihistoriastani, niin vastasin pari vuotta sitten tähän vielä tuon "jatkuvan kitumisen". Nyt, kun on tätäkin kautta seurannut, en ole enää niin varma, että ottaisin tuon jatkuvan kitumisen.
Jos tuo "laskut maksuun" tarkoittaisi sitä, että mennään oikeasti konkkaan, niin se on poissuljettu vaihtoehto. Mutta, mietitään esimerkiksi Lappeenrantaa. Siellä pelattiin 2000-luvun alussa EuroChallengea ja muistaakseni jopa Eurocupia, tarjottiin katsojille ikimuistoisia elämyksiä, joita kukaan ei voi viedä pois. Saatiin mestaruuksia ja todellista korisbuumia kaupunkiin. Nyt toki tiedämme, miten tuo glooria saatiin, mutta tällä kaudellakin Lappeenranta on esimerkiksi Vilpasta paremmin sijoittuneena. Eli vaikka elettiin hulluja vuosia, niin silti nyt hernekeittokuurillakin ollaan Vilppaan edellä, jolla mitään hulluja vuosia ei ole koskaan ollutkaan. Lahti makselee niin ikään noista menestyksenvuosistaan tällä hetkellä laskuja, mutta noita kevään mestaruusjuhlia ei kukaan heiltäkään voi viedä pois.
Kysymykseni siis kuuluu faneille: olisitteko valmis vaihtamaan ns. varmat vuodet liigassa, vailla pelkoa putoamisesta/ konkurssista, mutta ilman toivoa mestaruudesta, pariin mestaruuteen ja sen jälkeiseen hernekeittokuuriin? Oma vastaukseni on ehkä taipumassa "kyllä" kannalle, toki tähän mielipiteeseeni vaikuttaa Vilppaan tämä kausi voimakkaasti. Hävitäkin voi nimittäin monella tavalla
Kaikkihan me tiedämme, että rahaa saa pankista. Korisliigassa, kuten aika monissa muissakin liigoissa, mestaruus on periaatteessa ostettavissa johonkin hintaan. Loimaa tuli sarjaan, löi rahat pöytään ja mestaruusviirin liikuntahallin kattoon. En ota tässä kirjoituksessani nyt millään tavalla kantaa tuon mestaruuden hintalappuun.
Miksi itse jaksan seurata koripalloa? Elämysten takia. Vilppaan fanina näitä elämyksiä on tarjottu minulle tällä kaudella 0 kappaletta. Kun Vilpas aikanaan nousi 90-luvun puolen välin tienoilla liigaan ja ensimmäisellä liigakaudella pudotettiin sensaatiomaisesti KTP:n tasoinen jengi pudotuspeleistä ja kentällä häärivät Tick Rogers ja James Dockery, niin nämä olivat esimerkkinä mainittuina sellaisia elämyksiä, joista minä elän. Paljon parjattu Phillip Dejworek tarjosi vaikealla nousukaudella hienoja elämyksiä. En ole gloryhunter pienimmässäkään määrin, koska kävin katsomassa lähes kaikki Vilppaan divariottelutkin + olen Vilppaan fani vieläkin
Joka tapauksessa, rupesin tässä eräänä päivänä pohtimaan tätä ikuista kysymystä, että kumman ottaisin fanina mielummin vastaan: pari mestaruutta ja sen jälkeen laskut niin sanotusti maksuun vai jatkuvaa kitumista sijoilla 8-10 vuodesta toiseen. Voitte vaikka tarkistaa viestihistoriastani, niin vastasin pari vuotta sitten tähän vielä tuon "jatkuvan kitumisen". Nyt, kun on tätäkin kautta seurannut, en ole enää niin varma, että ottaisin tuon jatkuvan kitumisen.
Jos tuo "laskut maksuun" tarkoittaisi sitä, että mennään oikeasti konkkaan, niin se on poissuljettu vaihtoehto. Mutta, mietitään esimerkiksi Lappeenrantaa. Siellä pelattiin 2000-luvun alussa EuroChallengea ja muistaakseni jopa Eurocupia, tarjottiin katsojille ikimuistoisia elämyksiä, joita kukaan ei voi viedä pois. Saatiin mestaruuksia ja todellista korisbuumia kaupunkiin. Nyt toki tiedämme, miten tuo glooria saatiin, mutta tällä kaudellakin Lappeenranta on esimerkiksi Vilpasta paremmin sijoittuneena. Eli vaikka elettiin hulluja vuosia, niin silti nyt hernekeittokuurillakin ollaan Vilppaan edellä, jolla mitään hulluja vuosia ei ole koskaan ollutkaan. Lahti makselee niin ikään noista menestyksenvuosistaan tällä hetkellä laskuja, mutta noita kevään mestaruusjuhlia ei kukaan heiltäkään voi viedä pois.
Kysymykseni siis kuuluu faneille: olisitteko valmis vaihtamaan ns. varmat vuodet liigassa, vailla pelkoa putoamisesta/ konkurssista, mutta ilman toivoa mestaruudesta, pariin mestaruuteen ja sen jälkeiseen hernekeittokuuriin? Oma vastaukseni on ehkä taipumassa "kyllä" kannalle, toki tähän mielipiteeseeni vaikuttaa Vilppaan tämä kausi voimakkaasti. Hävitäkin voi nimittäin monella tavalla