Vs: ToPo 2007-2008
Tietyllä tavalla ToPo on aika ison haasteen edessä. 90-luvulla, kun Helsingissä rakennettiin suurta suomalaista koripalloimperiumia, jossa pystyttiin pitämään samat (ja hyvät) amerikkalaiset ja (parhaat) suomalaiset pelaajat vuodesta toiseen, otteluita vietiin Areenalle jne., niin faneja riitti aika mukavasti ja ottelut pelattiin täysille omiaan kannustaville katsomoille.
Nyt, kun ToPo on ainoa helsinkiläisjoukkue, niin olen otteluissa käydessäni ihmetellyt, mihin se into ja remuaminen on oikein yleisön joukosta hävinnyt. Ja ihan kuin tämä olisi vaikuttanut joukkueeseenkin: peli oli usein löysää ja ilmeet kireät (huono yhdistelmä, varsinkin koripallossa
Yrittämisen meininkiä on kyllä ollut: beach club -fanikerho, kova näyttämisen halu ja retostelu liigaannousun jälkeen (joka sai monet, ainakin maakunnissa takajaloilleen), tanssitytöt (miksei kukaan koskaan heillekään taputa???), yleensä suhteellisen hyvin päivittyvät nettisivut jne..
Haaste taitaa olla siinä, että ToPo ei ole onnistunut profiloitumaan aidosti helsinkiläiseksi joukkueeksi. Munkkalaisuus riittää ehkä vielä 1-divisioonassa, mutta Kisahallissa pelaava, ainoana Helsingin Korisliigajoukkueena ToPon pitäisi pystyä parempaan. Prkl.
Ehkäpä puuhun on lähetty kiipeämään väärin päin. Oheismeininki on toki tärkeää, mutta ennenkaikkea ihmiset kuitenkin tulevat otteluihin katsomaan peliä, ja se on ToPolla ollut suoraan sanoen materiaaliin nähden riittämätöntä. Enkä nyt puhu vain play offeista vaan koko kaudesta. Peli ei ole ollut iloista ja vapautunutta, sitä ei ole ollut mukava katsella. Kuka tahansa (TK?) peräsimeen astuukin, täytyy toivoa, että saa pelin koriksen näköiseksi. Ehkäpä sittenkin yleisö alkaa lämmetä ja runsaslukuistua. Markkina-aluetta kun kuitenkin löytyy PuHunkin kompastuttua divariin.
PS. Ilman konkurssia kahden vuoden päästä, pliis.
