Vs: ToPo - Korihait ke 25.2.09 klo 18.30
Olipahan pitkästä aikaa sekä suhteellisen hyvätasoinen että loppuun asti jännittävä matsi. Menetyksiä tuli puolin jos toisinkin hieman liikaa, mutta matsin kokonaistasoon ne eivät vaikuttaneet merkittävästi. Nyt ei kaduta lainkaan, että jätin pressilipun povariin ja ostin kannatuksen vuoksi maksullisen sisäänpääsyn.
Ensimmäisen viisiminuuttisen näytti siltä, että Korihait menisi menojaan. Miespuolustus tervasi ToPon täysin ja James Allenin yritykset hääriä pointtina olivat tuhoon tuomittuja. Josh Gonnerin pallollisen puolustusta oli nautinto katsoa. Tilanne kääntyi kuitenkin Korihaiden johtaessa 2-12. Jussi Kumpulainen sai täydellisen oikeusmurhan seurauksena toisen virheensä lyhyeen aikaan, jonka jälkeen ToPo vei jakson lopun nopeilla hyökkäyksillä 12-2.
Toisella neljänneksellä alkoi ToPon dominointi. Kumpulainen veti nopeasti itselleen kolmannen virheen, ja Jyri Lehtonen käveli nappasi tekun minuuttia myöhemmin. Kyllösen Jake ja Isaac Spencer saivat ToPon joukkuehyökkäyksen näyttämään naarmuttomalta. Pallo liikkui jatkuvasti vapaalle miehelle laitaan tai korin alle. Ekalla neljänneksellä levypalloja dominoinut Korihait jäi alakynteen Spencerin ja Allenin niittäessä ribat haltuun.
Kolmannella jaksolla ToPolla oli parissakin tilanteessa mahdollisuus repiä ero yli kymmenen pisteen, mutta Korihaiden materiaalin laajuus alkoi näkyä. Spencer vei Kumpulaista mielin määrin (ja sai muuten allekirjoittaneenkin yhdellä low post -harhautuksella ensimmäisen kerran ylös penkistä tuulettamaan), mutta jotenkin Ukista löytyi aina rokottaja toiseen päähän. Joko Zoller tippasi hyökkäyslevyrin sisään, Lehtilä upotti kolkin nurkasta tai Gonner päätti hyökkäyksen suoraan vetoon kuljetuksesta, mutta Uki pysyi messissä.
Päätösneljänneksellä Spencer jatkoi omaa showtaan ja ToPo taisi johtaa parhaimmillaan kahdeksalla, mutta kentän kylmäpäisin kaveri, Bojan Sarcevic otti homman haltuunsa. Ekat kolme neljännestä huonosti heittänyt Sarcevic runnoi väkisin viisi pinnaa Jake Kyllösen ohi, jonka jälkeen päällystakiksi vaihtui Eero Lehtinen. Kun Sarcevic kyykytti Lehtistäkin, Allen korvasi junnutakamiehet kentällä. Vaikka ToPo sai puolustuksensa taas kuntoon, hyökkäyksestä tuli puolestaan aivan kammottavan näköistä Allenin hääriessä pointtina. Ugin kymmenen pisteen voittolukemat syntyivät oikeastaan vasta viimeisen kaksiminuuttisen aikana.
Molemmat joukkueet pelasivat kypsää korista. Menetyksiä tuli, mutta ei mitään äärettömän tyhmää. Kaikesta näkee, että pleijarit ovat lähestymässä. Mukavaa myös nähdä, että sekä Korihait ja ToPo ovat löytäneet jenkkipelaajat, joita tuntuu kiinnostavan puolustaminen ja joukkuepeli omien statsien sijaan.
Korihaista tulee aika lailla mieleen viime kauden Kouvot - pelaajien nimet eivät sinänsä häikäise, mutta joukkue pelaa äärettömän hyvin yhteen. Esimerkkeinä vaikka Lehtilä, Sad Niskanen ja Petri Kallio, jotka eivät tilastokirjasta nouse esille, mutta vetivät tonteillaan hyvät minuutit ja saivat pallon säkkiin silloin, kun sitä tarvittiin. Sarcevicia ei voi kuin ihailla - pressikatsomossa mietimme joukolle, että olisi upeaa, jos suomalaiset takamiehet uskaltaisivat vetää useammin samanlaisella itseluottamuksella.
ToPolla on käytössä laaja ja ennakkoluuloton materiaali. Pointin paikka on sinänsä hankala; Allenista ei ole pelinrakentajaksi, Kyllösen puolustus on vähän niin ja näin ja Pehkonen sekä Pounds eivät pysy kyydissä hyökkäyspäässä. Kun homma toimii, se kuitenkin toimii. Jake on ottanut isoja harppauksia eteenpäin tällä kaudella. Ike Spenceriä voi vain ihailla, samanlaisia low post -muuveja ei ole nähty hyvään toviin.