- Viestejä
- 2 819
Havaintoja!
ToPo on joukkue, jonka vahvuudet tulevat esille maajoukkue-tyylisessä tempokoriksessa. Kun joukkueen rotaatiossa on yhdeksän jätkää ja kaksi avainpelaajaa on treenannut jengissä vain pariin otteeseen, tempon hukkaaminen on selviö.
KTP nukahteli ekalla jaksolla pakissaan, mutta toisella jaksolla alkoi luistaa ja kolmannella jaksolla KTP:n puolustus oli yhtä vastustajan possessionia lukuun ottamatta lähes virheetöntä. Päätösjakson alussa Kotka johti jo 60-71, enkä millään uskonut, että ToPo vielä nousisi.
Vajaat neljä minuuttia ennen loppua neljän virheen Griffin tuli piiitkän istumisen jälkeen penkiltä, alkoi pelata hornsia Muurisen ja Timin kanssa ja ketsuppipullon tulppa sinkosi pitkälle Kisiksen piippuhyllylle. Vastaavasti KTP:n peliajatus karkasi ihan täysin viimeisillä minuuteilla, kun Griffin sai flown päälle ja Kisiksen yleisökin syttyi. Neljästä viimeisestä hyökkäyksestä KTP menetti pallon kolmasti.
TOPO:
Griffin on hyökkäyspäässä juuri sellainen pelaaja, jota ToPo olisi tarvinnut jo viime kaudella. Syötöt lähtevät hötkyilemättä, ”kuulantyöntömäinen” heitto on yllättävän tarkka, oma viimeistely hoituu, pelinlukutaito on ihan eri tasolla kuin F***k Richardsilla. Pakissa jäi muutaman kerran pahasti miehestä jälkeen ja neljästä virheestä kaksi tuli täydellisistä aivopieruista.
Kyllönen on hyvä roolipelaaja, mutta hänen ollessaan kentällä KTP pisti Bellin painostamaan Jakea puolesta kentästä asti, ja Jaken kaikki energia meni pallon hallussapidon varmistamiseen – luova hyökkäys oli tiessään. Jos (ja kun?) Hanno vielä palaa ToPon kokoonpanoon ja on terveenä, ToPo tarvitsee mestaruudesta tapellakseen toisen, vielä isomman ja vielä fyysisemmän jenkkipointin Griffinin rinnalle.
Kimmo oli tukkoinen, mutta näyttää silti kehittyneen parin ammattilaisvuoden aikana: ei yhtään reaktiovirhettä tai hölmöä ratkaisua. Oli ainoa pelaaja, joka sai Kotkan Bluen kuriin ja nuhteeseen. Muodostavat Timi Heinosen kanssa todella vaikeasti puolustettavan etukentän, etenkin Griffinin kanssa pelatut hornsit loppuhetkillä olivat vastustajan kannalta silkkaa murhaa.
Heard tuntuu hivenen taantuneen Porvoossa vietetyn freestyle-korisvuoden aikana, mutta hyvitti päätösjaksolla yskähtelyjään jättämällä kaiken ylimääräisen sikseen. Iisalon sisäänajo on Muurisen tavoin vielä kesken, mutta toisaalta ”Hansel” oli Kyllöselle arvokas tuki pelinrakentajaosastolla Griffinin virhevaikeuksien aikana. Lisäksi Hanselin pakkipelaaminen oli päätösjakson lopulla erinomaista.
Calle Lindbom on kehittynyt selkeästi Frankfurtin vuotensa aikana, mutta pelin sisällä tapahtuneet notkahdukset kertovat, että kyseessä on yhä pidemmän tähtäimen prospekti. Heitto lähtee kauniisti ja höntyilemättä ja pakkipelaaminen luonnistuu 3-4-paikkojen pelaajia vastaan, mutta Callen tasoiselta talentilta ei voi enää pitkään hyväksyä jo alkaneiden ajojen muuttamista ”toivotaan, toivotaan”-syötöiksi kaaren taakse apupuolustuksen saapuessa eteen. Olen luottavainen siihen, että viiden vuoden päästä Calle on maajoukkueessa luotettava ison pään skoraaja, mutta jo tässä vaiheessa näkisin mielelläni rohkeampia otteita myös lähempänä koria.
Eero Lehtinen on edelleen pallollisen puolustajana ja avoimen kentän pelaajana arvokas rotaatiopelaaja. Puolen kentän hyökkäyksen kehityksestä on vaikea sanoa mitään yhden, keskeneräisen joukkueen kanssa pelatun matsin perusteella. Sad Niskanen pelasi ensimmäisen vaihtonsa rohkeasti, mutta katosi myöhemmin kuvasta KTP:n sisäpuolustuksen tiivistyttyä.
Kyselin pressissä Kamiselta siitä, voiko hänen kuuluttamaansa tempokorista vääntää yhdeksällä jätkällä, johon Tomppa vastasi, että vaihtopenkille on tulossa vahvistusta. Heinikoski ja Jumppa Niskanen seurasivat matsin siviileissä, ja Hanno-kortin lisäksi varmaan Kajander-kortti on ainakin vielä kääntämättä. Miesten kakkosdirrestä voi löytyä pari käyttökelpoista treenipelaajaa, mutta ainakin Jirka Poropudas on näiden parisuhdekuvioiden johdosta pois laskuista.
KTP:
Pää pystyyn alajuoksulla, sillä KTP:n peli näytti erittäin lupaavalta.
Hyvin tyypillistä Lasse-korista siinä mielessä, että koko joukkuetoiminnan ydin oli saumaton puolustuspelaaminen, ja jokaista kentällä käynyttä pelaajaa rohkaistiin ottamaan ratkaisuja.
Kuten mainitsin, avausjaksolla ToPon juoksupeli oli KTP:lle vaikeaa händlätä, mutta matsin edetessä KTP:n pakki tiivistyi huomattavasti ja tokan puoliajan ensimmäisen 16 minuutin ajan ToPon puolen kentän ofussa ei ollut uskallusta eikä järjen hiventä, johtuen paitsi Griffinin virhevaikeuksista, myös KTP:n pakituksesta.
Erityisesti vastustajien kannalta huolestuttavaa on KTP:n koko. Ekströmillä on heittää kentälle kokonaan kaksimetrisistä pelaajista koostuva puolustusviisikko. ToPon aseet loppuhetkillä vain purivat KTP:n jörriköihin, kun Davisin, Matisen ja Bluen jalat eivät kerta kaikkiaan riittäneet Muuriseen, Heinoseen ja Heardiin.
Tim Blue! Jestas, mikä äijä. Juuri sellainen persoonallisuus, jota Suomen korisparketeille kaivataan. Polvet olivat kuin senioriturnauksen sentterillä ja liikehdintä kankeaa, mutta yhtä kauniita feidareita ja pivot-käännöksiä en ole nähnyt sitten Larry Poundsin. Kädet yhtä pitkät kuin Muurisella ja kourat sen kokoiset, että koripallo näytti greipiltä.
Pointtiosastolla kaikki kunnossa, sillä sekä Bojan Sarcevic että Terrell Bell pystyivät pitämään huolen pelinrakennuksesta pelin tason kärsimättä. Siviilivermeissä penkillä odotti Mike Pounds, joka tuo skoraajana ja hyvänä puolustajana lisäleveyttä KTP:n peliin molempien pointtien rinnalla.
Matinen on pelannut itsensä välittömästi KTP:n kannattajien suosikiksi. Putken kolmoset eivät uponneet, mutta fiksu mies pelasi hyviä heittopaikkoja itselleen lähempää koria ja pystyi pitämään difussa Muurisen tehokkaasti pallotta.
Juho Lehtorannalle on kasvanut toinenkin rintakarva: fiksua, kovaa pelaamista ja jopa pelinjohtajan elkeitä. Vesa Heinosen pelissä oli hyökkäyspäässä yliyrittämistä, mutta puolustuksessa kaveri raatoi Griffinistä, Iisalosta ja Lehtisestä ilmoja pihalle.
Onko Sampo Vekkilä Jyrki Vekkilän poika? Jestas, että minä olen vanha.
Vielä neljä minuuttia ennen loppua, kun matsi näytti menevän selkeästi KTP:lle, mietin itsekseni minkähänlaista puolustusta satamakaupungin pojat vielä esittävät, jos näin monen merkkausvirheen jälkeen ToPon tapainen tulivoimainen joukkue on saanut aikaan vain 61 pinnaa..
ToPo on joukkue, jonka vahvuudet tulevat esille maajoukkue-tyylisessä tempokoriksessa. Kun joukkueen rotaatiossa on yhdeksän jätkää ja kaksi avainpelaajaa on treenannut jengissä vain pariin otteeseen, tempon hukkaaminen on selviö.
KTP nukahteli ekalla jaksolla pakissaan, mutta toisella jaksolla alkoi luistaa ja kolmannella jaksolla KTP:n puolustus oli yhtä vastustajan possessionia lukuun ottamatta lähes virheetöntä. Päätösjakson alussa Kotka johti jo 60-71, enkä millään uskonut, että ToPo vielä nousisi.
Vajaat neljä minuuttia ennen loppua neljän virheen Griffin tuli piiitkän istumisen jälkeen penkiltä, alkoi pelata hornsia Muurisen ja Timin kanssa ja ketsuppipullon tulppa sinkosi pitkälle Kisiksen piippuhyllylle. Vastaavasti KTP:n peliajatus karkasi ihan täysin viimeisillä minuuteilla, kun Griffin sai flown päälle ja Kisiksen yleisökin syttyi. Neljästä viimeisestä hyökkäyksestä KTP menetti pallon kolmasti.
TOPO:
Griffin on hyökkäyspäässä juuri sellainen pelaaja, jota ToPo olisi tarvinnut jo viime kaudella. Syötöt lähtevät hötkyilemättä, ”kuulantyöntömäinen” heitto on yllättävän tarkka, oma viimeistely hoituu, pelinlukutaito on ihan eri tasolla kuin F***k Richardsilla. Pakissa jäi muutaman kerran pahasti miehestä jälkeen ja neljästä virheestä kaksi tuli täydellisistä aivopieruista.
Kyllönen on hyvä roolipelaaja, mutta hänen ollessaan kentällä KTP pisti Bellin painostamaan Jakea puolesta kentästä asti, ja Jaken kaikki energia meni pallon hallussapidon varmistamiseen – luova hyökkäys oli tiessään. Jos (ja kun?) Hanno vielä palaa ToPon kokoonpanoon ja on terveenä, ToPo tarvitsee mestaruudesta tapellakseen toisen, vielä isomman ja vielä fyysisemmän jenkkipointin Griffinin rinnalle.
Kimmo oli tukkoinen, mutta näyttää silti kehittyneen parin ammattilaisvuoden aikana: ei yhtään reaktiovirhettä tai hölmöä ratkaisua. Oli ainoa pelaaja, joka sai Kotkan Bluen kuriin ja nuhteeseen. Muodostavat Timi Heinosen kanssa todella vaikeasti puolustettavan etukentän, etenkin Griffinin kanssa pelatut hornsit loppuhetkillä olivat vastustajan kannalta silkkaa murhaa.
Heard tuntuu hivenen taantuneen Porvoossa vietetyn freestyle-korisvuoden aikana, mutta hyvitti päätösjaksolla yskähtelyjään jättämällä kaiken ylimääräisen sikseen. Iisalon sisäänajo on Muurisen tavoin vielä kesken, mutta toisaalta ”Hansel” oli Kyllöselle arvokas tuki pelinrakentajaosastolla Griffinin virhevaikeuksien aikana. Lisäksi Hanselin pakkipelaaminen oli päätösjakson lopulla erinomaista.
Calle Lindbom on kehittynyt selkeästi Frankfurtin vuotensa aikana, mutta pelin sisällä tapahtuneet notkahdukset kertovat, että kyseessä on yhä pidemmän tähtäimen prospekti. Heitto lähtee kauniisti ja höntyilemättä ja pakkipelaaminen luonnistuu 3-4-paikkojen pelaajia vastaan, mutta Callen tasoiselta talentilta ei voi enää pitkään hyväksyä jo alkaneiden ajojen muuttamista ”toivotaan, toivotaan”-syötöiksi kaaren taakse apupuolustuksen saapuessa eteen. Olen luottavainen siihen, että viiden vuoden päästä Calle on maajoukkueessa luotettava ison pään skoraaja, mutta jo tässä vaiheessa näkisin mielelläni rohkeampia otteita myös lähempänä koria.
Eero Lehtinen on edelleen pallollisen puolustajana ja avoimen kentän pelaajana arvokas rotaatiopelaaja. Puolen kentän hyökkäyksen kehityksestä on vaikea sanoa mitään yhden, keskeneräisen joukkueen kanssa pelatun matsin perusteella. Sad Niskanen pelasi ensimmäisen vaihtonsa rohkeasti, mutta katosi myöhemmin kuvasta KTP:n sisäpuolustuksen tiivistyttyä.
Kyselin pressissä Kamiselta siitä, voiko hänen kuuluttamaansa tempokorista vääntää yhdeksällä jätkällä, johon Tomppa vastasi, että vaihtopenkille on tulossa vahvistusta. Heinikoski ja Jumppa Niskanen seurasivat matsin siviileissä, ja Hanno-kortin lisäksi varmaan Kajander-kortti on ainakin vielä kääntämättä. Miesten kakkosdirrestä voi löytyä pari käyttökelpoista treenipelaajaa, mutta ainakin Jirka Poropudas on näiden parisuhdekuvioiden johdosta pois laskuista.
KTP:
Pää pystyyn alajuoksulla, sillä KTP:n peli näytti erittäin lupaavalta.
Hyvin tyypillistä Lasse-korista siinä mielessä, että koko joukkuetoiminnan ydin oli saumaton puolustuspelaaminen, ja jokaista kentällä käynyttä pelaajaa rohkaistiin ottamaan ratkaisuja.
Kuten mainitsin, avausjaksolla ToPon juoksupeli oli KTP:lle vaikeaa händlätä, mutta matsin edetessä KTP:n pakki tiivistyi huomattavasti ja tokan puoliajan ensimmäisen 16 minuutin ajan ToPon puolen kentän ofussa ei ollut uskallusta eikä järjen hiventä, johtuen paitsi Griffinin virhevaikeuksista, myös KTP:n pakituksesta.
Erityisesti vastustajien kannalta huolestuttavaa on KTP:n koko. Ekströmillä on heittää kentälle kokonaan kaksimetrisistä pelaajista koostuva puolustusviisikko. ToPon aseet loppuhetkillä vain purivat KTP:n jörriköihin, kun Davisin, Matisen ja Bluen jalat eivät kerta kaikkiaan riittäneet Muuriseen, Heinoseen ja Heardiin.
Tim Blue! Jestas, mikä äijä. Juuri sellainen persoonallisuus, jota Suomen korisparketeille kaivataan. Polvet olivat kuin senioriturnauksen sentterillä ja liikehdintä kankeaa, mutta yhtä kauniita feidareita ja pivot-käännöksiä en ole nähnyt sitten Larry Poundsin. Kädet yhtä pitkät kuin Muurisella ja kourat sen kokoiset, että koripallo näytti greipiltä.
Pointtiosastolla kaikki kunnossa, sillä sekä Bojan Sarcevic että Terrell Bell pystyivät pitämään huolen pelinrakennuksesta pelin tason kärsimättä. Siviilivermeissä penkillä odotti Mike Pounds, joka tuo skoraajana ja hyvänä puolustajana lisäleveyttä KTP:n peliin molempien pointtien rinnalla.
Matinen on pelannut itsensä välittömästi KTP:n kannattajien suosikiksi. Putken kolmoset eivät uponneet, mutta fiksu mies pelasi hyviä heittopaikkoja itselleen lähempää koria ja pystyi pitämään difussa Muurisen tehokkaasti pallotta.
Juho Lehtorannalle on kasvanut toinenkin rintakarva: fiksua, kovaa pelaamista ja jopa pelinjohtajan elkeitä. Vesa Heinosen pelissä oli hyökkäyspäässä yliyrittämistä, mutta puolustuksessa kaveri raatoi Griffinistä, Iisalosta ja Lehtisestä ilmoja pihalle.
Onko Sampo Vekkilä Jyrki Vekkilän poika? Jestas, että minä olen vanha.
Vielä neljä minuuttia ennen loppua, kun matsi näytti menevän selkeästi KTP:lle, mietin itsekseni minkähänlaista puolustusta satamakaupungin pojat vielä esittävät, jos näin monen merkkausvirheen jälkeen ToPon tapainen tulivoimainen joukkue on saanut aikaan vain 61 pinnaa..
. Miksi taas kävi näin? Peli oli jo 'hallinnnassa', ja minuutti aikaa. Olipa pitkä minuutti. - Kotimatkalla se vasta kyrsikin, kun jokaisessa paikkakuntaan viittaavassa liikennekyltissä Kouvolalla oli kolme 'pistettä' enemmän kuin Kotkalla :