Utopia Suomi-koriksesta

[kokokenttä]

Nyt kun maajoukkue(et) pärjää(vät) Euroliiga-maita vastaan, ja Honka ottaa mittaa Itä-Euroopan suurista, lienee paikallaan maalailla utopiaa Koris-liigan ja Suomi-koriksen tulevaisuudesta.

Europelejä pitäisi saada useammallekin joukkueelle, aina junnuista lähtien. Nostamalla vaatimustasoa pelitempon ja miesten (+A-junnujen) ammattimaisen harjoittelun osalta kohti eurooppalaista kärkeä voitaisiin jo näillä lisenssimäärillä tasoa saada sinne päin (eli kärkeä kohti), kuten A-maajoukkueen edesottamuksetkin antaisivat odottaa.

Hongan Itä-Eurooppa-avaus on yllättävää ja ilahduttavaa riskinottoa, mutta siitä pitäisi tulla tapa ja olosuhteet rakentaa sellaisiksi, että riski ei olisi kohtuuton.

Korisliigan osalta sanoisin, että neljän kärkijoukkueen soisi pelaavan myös ulkomaisia vastustajia vastaan, esim. 1-2 Itä-Euroopan, 1-2 yhdistettyä Balttian-Pohjois-Euroopan liigaa ja 1-2 Eurocupia/-liigaa. Jotta ottelumäärä pysyisi kohtuullisena ja ottelut "jämäseuroja" vastaan vältettäisiin, joukkuemäärä voisi olla vaikkapa kymmenen, josta nelinkertaisella sarjalla saataisiin 36 matsia. Joku Balkanin kaltainen kaksiportainen sarjakin voisi tulla kyseeseen. Tai luotettaisiin siihen, että nykyisen 1. divarin taso nousisi samalla ja sieltä sitten karsittaisiin nykyistä suppeampaan ja kovatasoisempaan liigaan.

Joka tapauksessa Korisliigan uskottavuuden kannalta olisi hyvä, että "Eurooppaan" lähdettäisiin pärjäämällä Korisliigassa, vaikkapa futiksesta tutuilla maakohtaisilla kiintiöillä. Esim. neljä parasta (Korisliigan "Final Four" donkkikisoineen?) tms. Mitäs tuumitte Utopiasta?

 

[jaakko1]

Vs: Utopia Suomi-koriksesta

Ei se kaiken kaikkiaan kovin utopistiselta kuulosta.

Suurin ongelma Suomessa on lätkän valtava suosio. Kai se on turhaa haaveilla euromenestyksestä, jos parhaiden liigajoukkueiden otteluja seuraa vain 1000+ katsojaa. Toisin kuin Det Man on paasannut, niin Suomen etu on jenkkikiintiö. Vaikka nuorisomaajoukkueet ovat lähes järjestäen umpisurkeita, niin vähäinen jenkkimäärä varmistaa sen, että lahjakkaimmat pelaajat saavat paljon vastuuta jo alle parikymppisinä.

Suomikoriksen tila on hyvä. Vielä kun saataisiin katsomot täyteen.

 

[Donopa]

Vs: Utopia Suomi-koriksesta

Toisin kuin Det Man on paasannut, niin Suomen etu on jenkkikiintiö. Vaikka nuorisomaajoukkueet ovat lähes järjestäen umpisurkeita, niin vähäinen jenkkimäärä varmistaa sen, että lahjakkaimmat pelaajat saavat paljon vastuuta jo alle parikymppisinä.

Täysin totta!! En käsitä, millä hiton logiikalla Det Man saa käännettyä skenaarion, jossa kentällä duunaa yhtä aikaa 8 jenkkiä, 1 kokenut ja jo parhaat päivänsä nähnyt suomalainen sekä 1superlupaus, joka saa jääaikaa kaikkien kiintiöiden poistamisesta huolimatta, sellaiseksi että se palvelisi Suomi-koriksen kehitystä.

Ne loput lupaavat, muttei kuitenkin superjunnut a'la Koponen heiluttavat vaihtopenkillä pyyhkeitä, yksi hakee kanttiinasta kahvikupin valkulle, toinen lähtee lämmittämään saunaa valmiiksi joukkueen työnsankari jenkeille, kolmas menee laittamaan kaikkien työnsankari jenkkien läppärit lataukseen, että heidän olonsa paluumatkalla olisi mahdollisimman mukava.

Edelleen, millä logiikalla tuo on hyvä maajoukkueen ja suomalaisen koriksen kannalta? Ja Suomen maajoukkueen PÄÄVALMENTAJA kannattaa tällaista. Voi helvetti..

 

[Turha P. Uuno]

Vs: Utopia Suomi-koriksesta

Ei se kaiken kaikkiaan kovin utopistiselta kuulosta.

Suurin ongelma Suomessa on lätkän valtava suosio. Kai se on turhaa haaveilla euromenestyksestä, jos parhaiden liigajoukkueiden otteluja seuraa vain 1000+ katsojaa. Toisin kuin Det Man on paasannut, niin Suomen etu on jenkkikiintiö. Vaikka nuorisomaajoukkueet ovat lähes järjestäen umpisurkeita, niin vähäinen jenkkimäärä varmistaa sen, että lahjakkaimmat pelaajat saavat paljon vastuuta jo alle parikymppisinä.

Suomikoriksen tila on hyvä. Vielä kun saataisiin katsomot täyteen.

Turha sitä on muiden lajien piikkiin laittaa, jos ei käy porukkaa peleissä. Lajissa joka ei ns. suurta yleisöä hirveästi kiinnosta, pitäisi seurojen tehdä enemmän. Kauhajoen sivuilla puhuttiin seuran tiedottamisesta. Siitä olisi hyvä alkaa. Ei tarvitsisi mitään suuria uutisia, kunhan kerrottaisiin missä mennään ja esiteltäisiin pelaajia, näin alkuun. Osallistuttaisiin erilaisiin tapahtumiin, vietäisiin lajia enemmän sinne ihmisten luo. Jopa itse otteluissa voisi silloin tällöin ennen alkua tai puoliajalla tehdä vähän jotain extraa. Joulukuussakin voisi esim. kutsua veteraaneja peleihin ja haastatella heitä tai jotain vastaavaa. Espoossa lätkän puolella on erätauolla junnujen rankkarikisa, kai silläkin muutaman kymmenen katsojan saa lisää kun vanhemmat tulevat paikalle tukemaan lastaan?


Ainakin alkuun sillä eurokisoihin osallistumisella voisi saada lisää niitä katsojia. Jos sillä saisi katsojia lisää peleihin (=tuloja) niin ehkä sitä menestystäkin sieltä ajan kanssa tulisi? Mutta kaikennäköiset sarjaotteluiden kikkailut pitää jättää pois. Täysin naurettavaa alkaa tiputtamaan ottelumäärää. Omasta mielestäni ainakin. Sille se suuri yleisö nauraa, eikä se ainakaan tuo lisää niitä katsojia.

 

[Lothar]

Vs: Utopia Suomi-koriksesta

Koripallon katsojalukujen riesa ei ole lätkä, saatikka muu urheilu.

Päähaaste on saada ihmiset kotisoffaltaan ja kotielektroniikkansa parista ottelutapahtuman yhteisölliseen sykkeeseen. Pelejä näkee myös TV:stä ja PC:stä, joo. Mutta luomu ottelutapahtumassa tapahtuu paljon sellaista mitä ei voi monistaa kotona.

Miellyttävä vierailukokemus ottelutapahtumassa on perusta uudistuville käynneille. Tämä merkitsee sujuvaa ja elämyksellistä vierailukokemusta saapumisesta kotiin lähtöön ja kaikkea siltä väliltä.

Tärkeintä on kuitenkin varmaan mitä kentällä tapahtuu, mutta kaikki oheispalvelut ja toiminnot ovat osa showta, mistä ihminen hakee
mielihyvää.

Kokokentän utopiaa kohti kuljetaan vähitellen, kun tehdään oikeita asioita ja paljon jalkatyötä. Oikopolkuja ei ole. 8]

 

[She-Ponttis]

Vs: Utopia Suomi-koriksesta

Suosittelen ketjun aloittajaa lukemaan sen Thomas Moren teoksen, jotta täysin sisäistää mitä termi "utopia" tarkoittaa.

Mieltä on lämmittänyt viime aikoina se, että suomalainen koripalloilu on ottanut askeleita eteenpäin:

1) Miesten maajoukkueen menestys tärkeimpänä (käsittämätöntä, että Korisliigassa vaihtopelaajien rooleissa viime kaudella olleet Salin, Kanervo ja Iisalo nousivat ratkaisijoiksi, kun EM-kisojen kestokävijää Israelia vedettiin lettiin oikein kunnolla)

2) Hongan unitedliigapaikka (tämä tuo nautinnollista jatkuvuutta, kun maajoukkuekausi on niin lyhyt: voi huoletta sanoa, että kun Moskovan TsSKA saapuu Espooseen, on livenä nähtävissä kiistatta tähän mennessä kovatasoisin seurajoukkue koskaan Suomessa)

3) Juniorimaajoukkueiden menestys (viittaan etenkin 18-vuotiaiden miesten A-divisioonapaikkaan --> nyt kun vielä saataisiin junnumaajoukkueisiin tulosvastuu: eli siis jos hävitään tietyssä ikäluokassa Luxemburgille, niin pitäisikö päävalmentaja laittaa vaihtoon?)

Noista europeleistä vielä: koriksessa ei tule koskaan toimimaan sama järjestelmä kuin futiksessa, koska Euroliiga on suurimpien seurojen ehdoilla toimiva liiga --> joka aikanaan syntyi riidoista seurojen ja Fiban välillä --> mistä johtuen se ei myöskään ole Fiban alainen sarja

Mutta lue se kirja, löytyy vaivatta kirjastosta.

Ja provosoivana kysymyksenä Honkaan liittyen: eikö huippu-urheilu suurissa palloilulajissa ala olemaan upporikkaiden harrastus? Ja mitä pahaa siinä on? Eikö sen niin pitäisi ollakin?

 

[kokokenttä]

Vs: Utopia Suomi-koriksesta

Suosittelen ketjun aloittajaa lukemaan sen Thomas Moren teoksen, jotta täysin sisäistää mitä termi "utopia" tarkoittaa.

Nytpä hyvän laitoit! Kiitos vain vinkistä, miksikäs en lukisi. Käytin tässä termiä Utopia sen yleiskielisessä merkityksessä eli tarkoittamaan jotain saavuttamatonta ihannetilaa; sellaista, joka olisi sinänsä kiva juttu saavuttaa, mutta jota ei käytännössä, kiitos ihmisen epätäydellisyyden, saavuteta (tämä ihan oma mielikuvani siitä, mitä termillä tarkoitetaan).

Täällä on jo huomautettu, että esittämäni Utopia olisi hyvinkin saavutettavissa. Käytin termiä Utopia joko siksi, että olen pessimisti, tai siksi, että olen haaveilija ja rakentelen mielelläni Utopioita. Saat(te) itse päättää.

Pakko ottaa pieni Wikipedia copy/paste tähän väliin vielä She-Ponttisille:

"More tries to illustrate how he can try and influence courtly figures including the king to the humanist way of thinking but as Raphael points out, one day they will come into conflict with the political reality."

Tuon täydellisemmin en itse pysty vastaamaan yhteenkään tässä tai Hongan 10-11 -topiikissa esitettyyn ajatukseen/kysymykseen.

 

[rööriroope]

Vs: Utopia Suomi-koriksesta

Ilmeisesti 2000-luvun alussa elettiin sitten dystopiaa.

Ei se kaiken kaikkiaan kovin utopistiselta kuulosta.

Kai se on turhaa haaveilla euromenestyksestä, jos parhaiden liigajoukkueiden otteluja seuraa vain 1000+ katsojaa.

Kuitenkin joku Maroussi pärjää Euroliigassa, vaikka Euroliigankin pelejä seuraa ne 500-1000 ihmistä. Samalla metropolialueella on jo yhdeksän (9!) pääsarjan koripalloseuraa, viisi pääsarjan jalkapalloseuraa ja neljä lentopallon pääsarjajoukkuetta. Asukaspohja 3 miljoonaa. (Tähän kohtaan vikinää Kreikan taloustilanteesta...)

Jos halutaan euromenestystä niin on kaksi keinoa: 1. nostetaan koripallon taso urheilulajien joukossa, 2. toivotaan, että joku lääketehtailija ryhtyy seuran tukijaksi. Tässä punaniskajunttien maassa vaihtoehto 2 on paljon paljon helpompi vaihtoehto.

Koripallon katsojalukujen riesa ei ole lätkä, saatikka muu urheilu.

Yksi ikuisuuskysymyksistä, joihin ei tulla ikinä saamaan vastausta. Sekä sopupalloilijat että koripalloilijat kilpailevat tuulareista. Jos lajeja on 4-5, riittää jokaiseen katsojia. Jos lajeja onkin 7-10, ei kaikkiin riitä katsojia. Kun lukee joensuulaisten kausitopikkia, niin välillä jotkut ilmoittavat käyvänsä kaupungin kendoseuran höntsässä, vaikka samaan aikaan olisi tarjolla Korisliigaa Areenalla. Eikö tämä ole pois koripallolta? Samoilla linjoilla Lotharin kanssa kuitenkin siinä, että suurin haaste on saada ne perus-Virtaset kotisohvalta katsomoon.

 

[Lothar]

Vs: Utopia Suomi-koriksesta

Ehkä ajattelin tätä asiaa liiaksi vain Espoon näkövinkkelistä.

Espoossa on noin 230 000 asukasta. Jos hieman yli 2 prosenttia heistä saataisiin sieltä kotisohvalta koristapahtumaan, se olisi jo 5000 katsojaa.

Ja ainahan erityisesti tällaisiin erityistapahtumiin tulee lajin faneja muistakin kaupungeista. Metropolialueella asuu yli miljoona ihmistä.

Ei aivan mahdoton ajatus, mutta edellyttää taitavaa markkinointia, kun katsomokulttuuri on lähtökohtaisesti mitä on. 8]