Vs: Uusi korissarja
Tasa-arvo koriksessa sanoi:
Miksi koripallon pitää olla laji, jossa täysin epäurheilijamaiset, kömpelöt pelaajat vievät pelipaikat urheilullisilta, paremmilta pelaajilta junnusarjoissa? Miksi pituus on ainoa tarvittava ominaisuus? Olen nähnyt todella huonoja pelaajia, joista joku on nostettu jopa maajoukkuerinkiin vain senttien takia.
Koska huonosta, pitkästä pelaajasta voi tulla hyvä, pitkä pelaaja, mutta hyvästä, lyhyestä pelaajasta ei voi tulla hyvää, pitkää pelaajaa.
Kaikki "siipienvälimittaukset" ja pituusennusteet ovat jotain ihmisarvoa alentavaa. Siis vaikka olet paljon parempi pelaaja, et pääse urallasi mihinkään, koska tule jäämään alle 180 sentin pituuden. Ei mitään väliä, vaikka pikkujunnuissa pyörität kömpelöitä vastustajiasi mielin määrin.
Olisikohan aika perustaa oma sarja niille pelaajille, jotka ovat normaalin suomalaisen miehen mittaisia? Pituusraja voisi olla 180 senttiä. Uskon, että tällaisia pelaajia löytyisi paljon. Onhan nyrkkeilyssä ja painissakin eri sarjat.
Niin, ja turha selittää, että kyllä lyhytkin pelaaja pääsee pelaamaan, jos on tarpeeksi hyvä.
Minusta on alentavaa että nopeutta ja ketteryyttä arvostetaan niin paljon. Jani-Petteri 195cm on aina ollut paksu poika eikä siksi lainkaan nopea tai ketterä. Kyllä hänenkin pitää päästä maajoukkueeseen! Ja tässä on Miina-Liisa, 14 vuotta, jolla on peukalot keskellä kämmentä ja kämmenetkin kotona. Kyllä hänenkin pitää päästä maajoukkueeseen, eihän nyt taidottomia saa syrjiä vaan pitää olla samat mahdollisuudet!
Jostain syystä pituus herättää katkeruutta, eihän kaikilla ole samaa mahdollisuutta sen edessä. Unohdetaan, ettei myöskään nopeus ole tasapuolista. Ei handicap-pointseja korikseen. Olen nähnyt monta ikäluokkaa, jossa C-junnuna ensimmäinen kasvaja on nopeudellaan, voimallaan ja taidoillaan pitänyt muita pujottelukeppeinä. A-junnuissa sitten ollaankin lyhyimpiä mukana olevia takamiehiä - sellaisia kuin Roope Suonio (kaikella kunnioituksella häntä kohtaan, hän korvaa taidoillaan puuttuvaa pituutta). Nämä superpelaajat pikkujunnuissa usein kehittyvät omaan maksimiinsa jo aikaisin. Pitkät pelaajat vaativat keskimäärin pidemmän ajan ja siksi heidän kanssaan pitää olla malttia. Se 24 sentin kasvaminen kahden vuoden aikana syö koordinaation, liikkuvuuden ja ketteryyden tehokkaasti. B-junnuissa (tai tytöillä C-junnuissa) onkin siksi takamiesten valtakausi, joka kestää sen vuoden-pari. A-junnuissa pitkät pelaajat ovat saaneet ehkä jo vähän lihaa luun ympärille ja pystyvät tuomaan lisäarvoa joukkueen peliin. 18-vuotiaana moni takamies voi olla fysiikkansa huipulla tai erittäin lähellä sitä, mutta sentteriosasto näyttää vielä naruista yhteensolmitulta. Jos ette usko, katsokaa vaikkapa
Harri Keskitalo, 17 vuotta. 208 cm / 90 kg on alipainon liepeillä. Luulen että vasta kolmen vuoden kuluttua Harri alkaa olla massaltaan sellainen että pystyy korisliigassa haastamaan kunnolla korin alla. Sitä ennen on turha edes odottaa moista. Takamiehet saattavat olla 16-vuotiaina valmista kamaa liigaparketille, sentterit eivät koskaan.
Face it: Kaikille ei ole annettu lahjoja samalla mitalla. Pelkällä pituudella ei pääse junnumaajoukkueeseen, mutta pituudella ja hyvällä harjoitusasenteella pääsee.
