Vapaa kilpailu juniorisarjoissa

[howdy taas]

Sitä kutsutaan vapaaksi kilpailuksi ja jos sitä ei hyväksy, niin sitten pitää hakeutua Albaniaan  tai Pohjois-Koreaan..

Ja aikanaan pelaajien pitääkin hakeutua isoihin seuroihin. Vapaan kilpailun vastustamista kommentoidaan Suomessa (mm Detmann) Pohjois-Korelaiseksi ajatteluksi ja EU:n peruskirjan vastaiseksi. Mielenkiintoista, että samaan aikaan jalkapallon puolella puuhataan huippuseuroihin ulottuvaa max viiden pelaavan ulkomaalaisen rajoitusta. Eipä ole kuulunut samanlaisia kommentteja sen albaaniajattelusta. Vapaan kilpailun rajoittaminen ulkomaalaispelaajien kohdalla voisi meillä ihan hyvin tarkoittaa max 2 tai 3 ulkomaalaista / seura. Seurat, jotka "parhaiten hoitavat hommansa" (eli maksavat pelaajille eniten) menevät suomalaisessa koriksessa säännöllisesti taloudellisesti nurin muutaman vuoden välein (vrt. Lappeenranta 2000-luvulla, 90-luvun ToPo, Forssan menestysajan joukkueet, HNMKY ja HoNsU 80-luvulla, Turun NMKY:n kultajoukkueet jne). Se ei ole kenenkään etu. Pääkaupunkiseudulla "vapaa kilpailu" näkyy liiallisena kilpailuna jo pienissä junnuissa - menestystä haetaan liian tiukasti liian nuorina. Tämä näkyy myös valtavan suurena nuorena lopettaneiden lahjakkaiden pelaajien prosenttiosuutena. Omistaako pelaajan pelin vai joku muu?

 

[Herbert]

Vapaan kilpailun vastustamista kommentoidaan Suomessa (mm Detmann) Pohjois-Korelaiseksi ajatteluksi ja EU:n peruskirjan vastaiseksi. Mielenkiintoista, että samaan aikaan jalkapallon puolella puuhataan huippuseuroihin ulottuvaa max viiden pelaavan ulkomaalaisen rajoitusta. Eipä ole kuulunut samanlaisia kommentteja sen albaaniajattelusta.

Eikö? Oletko miettinyt, miksi tuota rajoitusta "puuhataan" eikä vaan toteuteta? Voisiko ongelma olla se, että tuo on nykyisen laintulkinnan vastainen rajoitus ja nyt neuvotellaan mahdollisuudesta muuttaa vähintään tapaa tulkita EU:n peruskirjaa, jotta rajoitus olisi mahdollinen?

Minusta nuo UEFA:n tavoitteet voisi saavuttaa myös siirtosääntöjä kehittämällä. UEFA:han pyrkii siihen, että katsojat voisivat paremmin samaistua joukkueisiinsa, kun ne eivät olisi täysiä "muukalaislegioonia", joiden kokoonpanot vaihtelevat vuosittain. NBA hakee samaa "Restricted Free Agent" mallilla eli helpottamalla pelioikeudet omaavan seuran mahdollisuuksia pitää pelaajat joukkueessaan.

Mielestäni Korisliigassa voitaisiin siirtosääntöjä kehittää samaan suuntaan. Kun sarjaan tuodaan ensimmäistä kertaa pelaaja, joka ei ole pelannut nuorten SM-sarjoja täällä, pitäisi hänestä maksaa merkittävä siirtokorvaus. Tällä kompensoidaan täkäläisen verotuksen suosiollinen vaikutus vain vuoden täällä viihtyville pelaajille. Vaikka tämä tarkoittaisi, että ulkomaalaisia pelaajia olisi jatkossakin sarjassamme paljon, pienentäisi se jo taloudellista hyötyä ulkomaalaisen käytöstä kotimaisiin ammattilaisiin nähden.

Seurat, jotka "parhaiten hoitavat hommansa" (eli maksavat pelaajille eniten) menevät suomalaisessa koriksessa säännöllisesti taloudellisesti nurin muutaman vuoden välein (vrt. Lappeenranta 2000-luvulla, 90-luvun ToPo, Forssan menestysajan joukkueet, HNMKY ja HoNsU 80-luvulla, Turun NMKY:n kultajoukkueet jne). Se ei ole kenenkään etu.

Minkä määritelmän (tai kenen mielestä) nuo mainitsemasi seurat ovat "hoitaneet hommansa parhaiten"? On totta, että suomalaisessa koripallossa on menestytty ja saatu medianäkyvyyttä "talous-dopingilla", mutta se ei tarkoita, että seurat olisivat hoitaneet hommansa jotenkin erityisen hyvin, pikemminkin päinvastoin.

Tämä on minusta hyvä osoitus sille, että liigalisenssikäytäntöä pitää jatkaa ja kehittää siitä oikeasti doping-kontrollin kaltainen toiminto, jolla epäterve kilpailu kitketään lajista pois. Tämä vain vaatisi "hieman" vakuuttavampaa toimintaa liiton osalta enkä oikein näe nykyisten toimijoiden siihen pystyvän.

Pääkaupunkiseudulla "vapaa kilpailu" näkyy liiallisena kilpailuna jo pienissä junnuissa - menestystä haetaan liian tiukasti liian nuorina. Tämä näkyy myös valtavan suurena nuorena lopettaneiden lahjakkaiden pelaajien prosenttiosuutena.

Tässä on nyt ensimmäinen väite, jossa on oikeasti jotain perää. Tilanne on sinänsä koominen, että juuri pääkaupunkiseudulla pitäisi olla parhaat mahdollisuudet luoda järjestelmä, jossa tästä ei pitäisi kärsiä.

Omasta mielestäni joukkueille pitäisi luoda jonkinlainen luokittelu, jonka mukaan toimintaa suunnitellaan. Pääkaupunkiseudulla on tilaa muutamalle "huippujoukkueelle", joissa kaikki toiminta tehdään kovan kilpailun pohjalta. Näihin joukkueisiin ajautuvat sitten juniorit, joille rehellinen kilpailu on tärkeää. Harjoitellaan kovaa ja peliaikaa tulee sen mukaan, miten pelaajan taso joukkueessa riittää, joku saattaa joutua istumaan paljonkin penkillä. Toinen ryhmä on sitten "kaikki pelaa" joukkueet. Harjoituksia tässäkin ryhmässä paljon, mutta henki ei yhtä kilpailuhenkinen vaan ottelutapahtumissa pyritään takaamaan, että jokainen harjoituksissa käynyt saa osuutensa peliajasta. Kolmas ryhmä on sitten "harrastajat". Tämä on ryhmä, jossa koripalloa pelataan siksi, että se on hauskaa. Harjoituksia on sen verran, että lajiosaaminen menee eteenpäin, mutta pääpaino on iloisessa liikunnassa ja hauskanpitämisessä.

Erityisesti isompien seurojen (kuten ToPo, Honka, MaSu/HNMKY) pitäisi pystyä tarjoamaan jokaisessa ikäluokassa nämä kaikki kolme joukkuetta, jolloin pelaajat voivat yhdessä huoltajiensa kanssa valita itselleen sopivan ajattelumallin. Tärkää tämä on varsinkin B- ja A-junioreissa, jos "edustusjoukkuetta" vahvistetaan uusilla pelaajilla muista seuroista.

 

[ei mitään tolkkua]

Hieman oudolta tuntuu, että valvoja Herbert käy muokkaamassa nimimerkin "Howdy taas" kirjoitusta (mitä lie muokannutkaan?) ja antaa sitten täyslaidallisen palautetta muokkaamaansa "Howdy taas"-nimimerkin kirjoitusta kommentoiden. ??? ??? ???

Herbert kovasti puolustaa "vapaata kilpailua" ja väittää sen rajoittamisen edustuskoripallossa lainvastaiseksi mutta samalla on suunnittelemassa juniorikoripalloon "luokitteluja" joiden mukaan joukkueet jaetaan kilpa- ja hurlumhei-joukkueisiin jossa pelaajat siirtyvät näihin ryhmiin osaamisensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Kuka näitä luokituksia sitten tekisi - koripallollitto vai? Eiköhän tässä mallissa puuhailla vapaan kilpailun rajoittamista aika paljon rajummalla esityksellä kuin seurojen tekemissä keskinäisissä herrasmiessopimuksissa on kyse.

 

[Herbert]

Hieman oudolta tuntuu, että valvoja Herbert käy muokkaamassa nimimerkin "Howdy taas" kirjoitusta (mitä lie muokannutkaan?) ja antaa sitten täyslaidallisen palautetta muokkaamaansa "Howdy taas"-nimimerkin kirjoitusta kommentoiden. ??? ??? ???

Tästä pahoittelut, olisi pitänyt jättää selkeä merkintä, miksi muokkasin Howdyn kirjoitusta. Kyseessä oli (kuten useinmiten muutenkin kun viesteihin kosken) lainauksen lyhentäminen eli muiden kirjoittajien tekstiä on tarkoitus lainata vain siinä määrin kuin on tarpeen asiayhteyden ilmaisemiseksi.

 

[Herbert]

Herbert kovasti puolustaa "vapaata kilpailua" ja väittää sen rajoittamisen edustuskoripallossa lainvastaiseksi mutta samalla on suunnittelemassa juniorikoripalloon "luokitteluja" joiden mukaan joukkueet jaetaan kilpa- ja hurlumhei-joukkueisiin jossa pelaajat siirtyvät näihin ryhmiin osaamisensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Kuka näitä luokituksia sitten tekisi - koripallollitto vai? Eiköhän tässä mallissa puuhailla vapaan kilpailun rajoittamista aika paljon rajummalla esityksellä kuin seurojen tekemissä keskinäisissä herrasmiessopimuksissa on kyse.

Pidetään nyt omenat ja appelsiinit omissa laatikoissaan.

Ensinnäkään en ole missään tapauksessa vaatimassa, että liiton pitäisi tehdä näitä määrityksiä, vaan että seurojen tulisi itse tarjota jäsenilleen näitä eri vaihtoehtoja. Eli tarkoitus ei ole, että esim. ToPoLa ei saisi pyörittää kovaa kilpailujoukkuetta, vaan että isojen seurojen olisi muistettava tarjota muitakin vaihtoehtoja kuin vain tuota täysin kilpailuhenkistä toimintaa. Eli haluaisin nähdä, että esim. Hongalla olisi jokaisessa ikäluokassa useita joukkueita, joissa olisi tehty pelaajille ja vanhemmille selväksi, millä säännöillä tässä joukkueessa pelataan.

Pienempien seurojen osalta toteaisin, että keskustelun käyminen joukkueen tavoitteista tällä yksinkertaistetulla luokittelulla olisi myös tervetullutta, jotta tavoitteet ovat kaikkien tiedossa. Jos joukkueesta valtaosa haluaa vain pelailla huvin ja urheilun vuoksi on ehkä turhaa yrittää edes rakentaa valmennusohjelmaa kovempien tavoitteiden suhteen ja tällöin pelaajalle, joka haluaa lajilta enemmän, on ehkä parempi vaihtoehto etsiä uusi joukkue.

Eli tärkeintä asiassa on avoin kommunikaatio ja vaihtoehtojen tarjoaminen, jotta kukaan ei joudu tilanteeseen, jossa kokee ainoaksi vaihtoehdoksi lajista luopumisen.

Sitten kilpailun rajoittamiseen. Olin ensin kirjoittamassa, että juniorijoukkueiden luokittelulla tuskin puututaan mihinkään kilpailuun, koska kyseessä ei ole taloudellinen toiminta tai ammatti. Mutta jos nyt ajatellaan niin, että tämän luokittelun korostaminen heikentäisi pienten seurojen mahdollisuutta kilpailla pelaajista, koska heidän palvelutarjontansa on väkisinkin suppeampi, ja siten heikentää heidän taloudellista tilannettaan, niin onhan tuo mahdollista. Mutta näinhän vapaassa kilpailussa tuleekin käydä eli koska suuret palvelutarjoajat (seurat) pystyvät tarjoamaan laajempaa palvelua (enemmän erilaisia joukkueita) niin pienien on sitten mietittävä muita tapoja menestyä (esim. harjoitukset aina lähellä kotia).

Voisinkin väittää, että varsin monelle seuralle tekisi erittäin hyvää miettiä, mitkä ovat oman toiminnan kulmakivet, joilla erottaudutaan kilpailusta. Minusta tässä suhteessa kehuja saavat erityisesti MaSu ja KaPo, jotka ovat määritelleet painopisteekseen juniorityön tietyllä maantieteellisellä painotuksella tietylle ryhmälle lapsia (pojat/tytöt). Moitteita taas menee erityisesti Panttereiden suuntaan, jotka ovat jatkuvasti yrittäneet kaikkea yhtä aikaa vaikka resurssit eivät ole mihinkään riittäneet.

 

[Luokittelusta]

Hieman oudolta tuntuu, että valvoja Herbert käy muokkaamassa nimimerkin "Howdy taas" kirjoitusta (mitä lie muokannutkaan?) ja antaa sitten täyslaidallisen palautetta muokkaamaansa "Howdy taas"-nimimerkin kirjoitusta kommentoiden. ??? ??? ???

Herbert kovasti puolustaa "vapaata kilpailua" ja väittää sen rajoittamisen edustuskoripallossa lainvastaiseksi mutta samalla on suunnittelemassa juniorikoripalloon "luokitteluja" joiden mukaan joukkueet jaetaan kilpa- ja hurlumhei-joukkueisiin jossa pelaajat siirtyvät näihin ryhmiin osaamisensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Kuka näitä luokituksia sitten tekisi - koripallollitto vai? Eiköhän tässä mallissa puuhailla vapaan kilpailun rajoittamista aika paljon rajummalla esityksellä kuin seurojen tekemissä keskinäisissä herrasmiessopimuksissa on kyse.

Eihän tässä enää ole edes kyse mistään Herbertin suunnitelmista, tämä järjestelmä on jo olemassa ja sitä kutsutaan yleisesti nimellä "divisioonat". Ja ei, näitä luokituksiahan ei varsinaisesti tee Koripalloliitto, vaan seurat/joukkueet pelaamalla toisiaan vastaan ja siten määrittelemällä oman sarjatasonsa. Tätä puolestaan kutsutaan "vapaaksi kilpailuksi". On toki olemassa joitakin pikkuseuroja ja muita sosialisteja, jotka mielellään vihaavat isompia ja huutava "EPISTÄ" aina tilaisuuden tullen, mutta nimen omaan nykyinen malli tarjoaa joukkueille mahdollisuuden pelata omalla tasollaan ja halutessaan tavoitella sitä korkeampaa tasoa. Loppuhan riippuu sitten yksilöiden tekemistä valinnoista, ja koska maailma ei ole täydellinen, ei yhteisökään yleensä pysty palvelemaan jokaista jäsentään juuri tämän yksilön toivomalla tavalla täydellisesti. Tällöin tullaan termiin "kompromissi", mutta se onkin jo sitten ihan eri keskustelun aihe.

 

[Herbert]

Eihän tässä enää ole edes kyse mistään Herbertin suunnitelmista, tämä järjestelmä on jo olemassa ja sitä kutsutaan yleisesti nimellä "divisioonat". Ja ei, näitä luokituksiahan ei varsinaisesti tee Koripalloliitto, vaan seurat/joukkueet pelaamalla toisiaan vastaan ja siten määrittelemällä oman sarjatasonsa. Tätä puolestaan kutsutaan "vapaaksi kilpailuksi".

Aikuisten kohdalla tämä malli toimiikin hienosti. Joukkueet määrittelevät tavoittelemansa sarjatason toisaalta kykyjensä mutta toisaalta myös panostushalukkuutensa kautta.

Vaikka nuortenkin sarjoissa divareita on olemassa, niin en silti ole nähnyt, että seurat riittävästi tarjoaisivat mahdollisuutta pelata C-poikien II divisioonassa tai A-poikien III divisioonassa. Pikemminkin linja on se, että kaikki pyrkivät joko SM-sarjaan tai vähintään valtakunnalliseen I divisioonaan.

Hongalla näyttää www-sivujen perusteella toiminta menevän hieman jo tähän suuntaan eli B-pojissa näyttää olevan 4 joukkuetta. Mutta sen sijaan, että harrastelijat leimattaisiin "4. joukkueen pojiksi" pitäisi minusta tätä vaihtoehoa kunnioittaa paljon enemmän. Eikö jo B-pojissa voitaisi esitellä myös muut männyn nimitykset, jotta joukkueiden nimi ei antaisi väärää käsitystä pelaajista? Eihän harrastelija välttämättä ole huonompi pelaaja, hän vain haluaa panostaa lajiin vähemmän. Esikuvana voisi siis olla 2.-3. divisioonan joukkueet.

Eli haluaisin, että vapaa kilpailu toimii myös tavoitteita asetettaessa, ei juniorisarjoissa onnistuminen tarkoita kaikille SM-kultaa! (Ja toisaalta, toisin kuin Nuori Suomi ajattelussa, kunnioitetaan myös sitä, että on olemassa suuri joukko urheilijoita, joille SM-kulta on se tavoite, johon pyritään. Heitä ei tule lannistaa estämällä "tervettä" kilpailua.)

 

[Luokittelu]

Vs: Vapaa kilpailu juniorisarjoissa

Aikuisten kohdalla tämä malli toimiikin hienosti. Joukkueet määrittelevät tavoittelemansa sarjatason toisaalta kykyjensä mutta toisaalta myös panostushalukkuutensa kautta.

Vaikka nuortenkin sarjoissa divareita on olemassa, niin en silti ole nähnyt, että seurat riittävästi tarjoaisivat mahdollisuutta pelata C-poikien II divisioonassa tai A-poikien III divisioonassa. Pikemminkin linja on se, että kaikki pyrkivät joko SM-sarjaan tai vähintään valtakunnalliseen I divisioonaan.

Hongalla näyttää www-sivujen perusteella toiminta menevän hieman jo tähän suuntaan eli B-pojissa näyttää olevan 4 joukkuetta. Mutta sen sijaan, että harrastelijat leimattaisiin "4. joukkueen pojiksi" pitäisi minusta tätä vaihtoehoa kunnioittaa paljon enemmän. Eikö jo B-pojissa voitaisi esitellä myös muut männyn nimitykset, jotta joukkueiden nimi ei antaisi väärää käsitystä pelaajista? Eihän harrastelija välttämättä ole huonompi pelaaja, hän vain haluaa panostaa lajiin vähemmän. Esikuvana voisi siis olla 2.-3. divisioonan joukkueet.

Eli haluaisin, että vapaa kilpailu toimii myös tavoitteita asetettaessa, ei juniorisarjoissa onnistuminen tarkoita kaikille SM-kultaa! (Ja toisaalta, toisin kuin Nuori Suomi ajattelussa, kunnioitetaan myös sitä, että on olemassa suuri joukko urheilijoita, joille SM-kulta on se tavoite, johon pyritään. Heitä ei tule lannistaa estämällä "tervettä" kilpailua.)

Juniorijoukkueilla on ihan samat mahdollisuudet määritellä oma sarjatasonsa kuin aikuisillakin, on sitten eri asia jos ihmiset eivät osaa käyttää tuota mahdollisuutta järkevästi, siihen ei järjestelmäkään vapaan kilpailun puitteissa voi auttaa.

Mitä taas tulee seurojen tarjoamaan mahdollisuuteen pelata alemmissa sarjoissa, niin uskoisin, ettei seuroilla olisi ongelmaa moisen kanssa jos vaan pelaajat riittäisi. Nykyään vaan taitaa enemmän tulla vastaan se ongelma, että pelaajat (tai heidän vanhempansa) haluavat väkisin roikkua ns. "kilpajoukkueessa" ja ainoastaan lopettaminen on vaihtoehto, ei siis alemmalla tasolla pelaaminen.

Siinä, että kaikki pyrkisivät vain SM-sarjaan tai valtakunnalliseen divariin, olet kyllä kammottavan väärässä: maastamme löytyy valtava määrä joukkueita, jotka osallistuvat karsintoihin vain ja ainoastaan kokemus mielessään (tai sitten on realiteetit kateissa ja ollaan edelleen tilanteessa, johon ei järjestelmä voi auttaa). Puhumattakaan niistä joukkueista jotka eivät edes osallistu kyseisiin karkeloihin. Ja huomioidaan toki, että valtakunnallisia sarjoja pelataan edelleen vasta B-junioreista ylöspäin.

Se, että näitä isojen seurojen 3. ja 4. joukkueita pitäisi kutsua joillakin "nimillä", on melkoista hurskastelua. Ykkönen olkoon ykkönen, eikä neloselle tarvitse luoda virheellistä kuvaa siitä se olisi jotain muuta kuin nelonen. Jos toiminta on yhtään terveellä pohjalla, tajutaan kyllä, ettei kenenkään arvoa ihmisenä määritellä "koripalloasteikolla". Jos tahtoa ei löydy, niin ainakin nöyryyttä olisi hyvä olla..... Niin, ja vielä, kyllä se harrastaja yleensä on myös huonompi pelaaja kuin se, joka tosissaan panostaa.

 

[Bafucin]

Vs: Vapaa kilpailu juniorisarjoissa

Kannatan "vapaata kilpailua" juniorisarjoissa koska se toinen vaihtoehto eli "pakotettu kilpailu" ei kuulosta yhtään hyvältä.

 

[Herbert]

Vs: Vapaa kilpailu juniorisarjoissa

Se, että näitä isojen seurojen 3. ja 4. joukkueita pitäisi kutsua joillakin "nimillä", on melkoista hurskastelua. Ykkönen olkoon ykkönen, eikä neloselle tarvitse luoda virheellistä kuvaa siitä se olisi jotain muuta kuin nelonen. Jos toiminta on yhtään terveellä pohjalla, tajutaan kyllä, ettei kenenkään arvoa ihmisenä määritellä "koripalloasteikolla". Jos tahtoa ei löydy, niin ainakin nöyryyttä olisi hyvä olla..... Niin, ja vielä, kyllä se harrastaja yleensä on myös huonompi pelaaja kuin se, joka tosissaan panostaa.

Jos sinusta isojen seurojen 3. ja 4. joukkueiden kutsuminen muilla nimillä on hurskastelua, niin miksi sitten aikuisissa tämä on sallittua? Miksi KaHe ei pelaa II divaria nimellä ToPo II, Petäjä nimellä Tapiolan Honka, Kelohonka nimellä Tapiolan Honka II ja Gregorious Nation nimellä HNMKY II?

Siksi, että aikuiset ymmärtävät, että oma nimi antaa joukkueelle oman identiteetin eikä korosta sitä, että kyseessä ei ole Suomen mestaruudesta kilpaileva joukkue. Miksi sitten junioreiden pitäisi noudattaa järjestysnumerointia, joka vielä perustuu ajatukseen, että paras joukkue on se, joka pystyy urheilullisesti parhaisiin suorituksiin?

Voi olla, että tämä kaikki on hurskastelua, mutta jos oikeasti haluamme saada lajin harrastajamäärän kasvamaan ja junioreiden drop-out ilmiötä pienennettyä, niin jotain asialle on tehtävä. Olisiko sinusta sitten jotenkin huono idea, jos esim. Espoossa B-junioreita pelaisikin nykyisten Honka 1, Honka 2, Honka 3 ja Honka 4 joukkueiden sijaan esim. Hongassa, Petäjässä, Kelohongassa ja Nilassa?

Lopuksi, olet oikeassa siinä, että maassa on paljon joukkueita, jotka osallistuvat karsintoihin vain kokemus mielessä. Mutta (vähän samalla tavalla kuin itsekin suluissa toteat) väitän, että meillä on paljon joukkueita, joissa toimintaa ohjaavat vain joukkueen potentiaali ("lähdemme karsintoihin pelailemaan, koska emme pärjää parhaille joukkueille") eikä niinkään joukkueen yhteinen tahtotila ("emme lähde karsimaan, koska haluamme pelailla vain huviksemme ja karsintaturnaus toisella puolella Suomea ei ole hauskaa"). Ainakin niissä joukkueissa, joita itse tiedän, ei ole koskaan käyty keskustelua siitä, mitä oikeastaan halutaan.

 

[Luokittelu]

Vs: Vapaa kilpailu juniorisarjoissa

Jos sinusta isojen seurojen 3. ja 4. joukkueiden kutsuminen muilla nimillä on hurskastelua, niin miksi sitten aikuisissa tämä on sallittua? Miksi KaHe ei pelaa II divaria nimellä ToPo II, Petäjä nimellä Tapiolan Honka, Kelohonka nimellä Tapiolan Honka II ja Gregorious Nation nimellä HNMKY II?

Siksi, että aikuiset ymmärtävät, että oma nimi antaa joukkueelle oman identiteetin eikä korosta sitä, että kyseessä ei ole Suomen mestaruudesta kilpaileva joukkue. Miksi sitten junioreiden pitäisi noudattaa järjestysnumerointia, joka vielä perustuu ajatukseen, että paras joukkue on se, joka pystyy urheilullisesti parhaisiin suorituksiin?

Voi olla, että tämä kaikki on hurskastelua, mutta jos oikeasti haluamme saada lajin harrastajamäärän kasvamaan ja junioreiden drop-out ilmiötä pienennettyä, niin jotain asialle on tehtävä. Olisiko sinusta sitten jotenkin huono idea, jos esim. Espoossa B-junioreita pelaisikin nykyisten Honka 1, Honka 2, Honka 3 ja Honka 4 joukkueiden sijaan esim. Hongassa, Petäjässä, Kelohongassa ja Nilassa?

Lopuksi, olet oikeassa siinä, että maassa on paljon joukkueita, jotka osallistuvat karsintoihin vain kokemus mielessä. Mutta (vähän samalla tavalla kuin itsekin suluissa toteat) väitän, että meillä on paljon joukkueita, joissa toimintaa ohjaavat vain joukkueen potentiaali ("lähdemme karsintoihin pelailemaan, koska emme pärjää parhaille joukkueille") eikä niinkään joukkueen yhteinen tahtotila ("emme lähde karsimaan, koska haluamme pelailla vain huviksemme ja karsintaturnaus toisella puolella Suomea ei ole hauskaa"). Ainakin niissä joukkueissa, joita itse tiedän, ei ole koskaan käyty keskustelua siitä, mitä oikeastaan halutaan.

Enpä osannut kuvitella, että ratkaisu pieniin harrastajamääriin ja drop-outiin löytyisi joukkueiden nimistä! Omasta puolestani seurat saavat nimetä joukkueensa juuri niin loogisesti/kornista kuin itse haluavat, mutta harhaan johtamista tulisi kuitenkin välttää kaikin keinoin (vrt. Tampereen Pyrinnön A-pojat viime syksynä, oli tahallista tai ei).

Mainitsemistasi joukkueista lienee hyvä kuitenkin huomioida se, etteivät ko. joukkueet ole millään tavoin yhteydessä ns. edustusjoukkueeseen (KaHessa ehkä jotkut pelaajat saatavat elätellä toiveita jostain muusta, mutta näin ei kuitenkaan ole), eivätkä siksi ole mielestäni verrattavissa junioreiden tasojoukkueisiin.

Tavoitekeskusteluun joukkueiden sisällä voisi todeta, että harvoissa junioreiden yhteisöissä unelmat/tavoitteet kohtaavat realismin. Siksi toiminnan ohjaus kuluu aikuisille (=valmentajille), jotka pystyvät myös sisällyttämään realiteetteja visioihin. Junioreiden vanhemmilta se ei usein onnistu, ainakaan kollektiivisesti. Keskustella toki voi/pitääkin myös junnujen kanssa, mutta toiminnallisia suuntaviivoja pitää vedellä jonkun muun.