Petteri Koski sanoi:Moi, venyttelystä on olemassa runsaasti uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pinttyneitä uskomuksia on myös hankala muuttaa. Venyttelystä tieteellisten tutkimusten mukaan kuitenkin tiedetään mm., että venyttely ei ennaltaehkäise urheiluvammojen syntyä. Erityisesti staattinen venyttely juuri ennen urheilusuoritusta nopeutta ja voimaa (esim. koripallo) vaativissa lajeissa heikentää suorituskykyä eli voimantuotto, nopeus ja tasapaino heikentyvät tilapäisesti. Venyttelystä on merkittävä hyöty suurta liikkuvuutta vaativissa lajeissa kuten voimistelu ja taitoluistelu. Toki kannattaa muistaa, että liikkuvuutta voi parantaa muillakin menetelmillä kuin venyttelyllä, ja usein tehokkaamminkin! Olemme juuri saaneet valmiiksi tutkimuksen (Halonen, Zopf, Koski), jonka tulokset ovat samansuuntaisia kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Vertasimme viiden eri alkuverryttelymuodon vaikutusta vertikaalihyppysuoritukseen (oleellinen koripallossa). Kaksi alkuverryttelymuodoista sisälsi venyttelyä (dynaaminen- ja staattinen venyttely). Molemmissa ryhmissä sekä staattinen- että esikevennetty (elastisuus) vertikaalihyppysuoritus heikkeni. Kolme muuta alkuverryttelyryhmää olivat vibraatioharjoittelu, kevyt perusvoimaharjoitus ja vauhtileikittely. Ja näissähänn tulokset olivat sitten parempia
os ilium-existimator sanoi:Tarkistetaanpas.
Lukiessani palstaa olen ymmärtänyt, että passiivinen, liikkuvuutta parantava venyttely tulisi suorittaa esim. kotona illalla ja suorituksia parantavat aktiiviset venytykset lämmittelyn yhteydessä. Menikö oikein?
Mä komppaan pyyhkeenheiluttajaa tässä asiassa, näillä eväillä eteenpäin.pyyhkeenheiluttaja sanoi:Juu, alku juurikin noin, eli "entiseen tapaan" pitkät venyttelyt iltaisin, tosin tähänkin pitäisi kuulua lämmittely, jotta lihakset olisivat valmiita venytykseen.
Itse suosittelen ennen peliä ja harjoituksia tehtäväksi pumppaavia liikkeitä, joissa venytystä ei viedä ääritilaan asti, vaan venytetään lihakset normaaliin pituuteen ja samalla lämmitetään ne. Eli esim. takareisille pystystä pumppaavia eteentaivutuksia kohti lattiaa, mutta ei niin pitkälle alas, että tuntuu "kunnon" venytys. Tai pohkeille esimerkiksi pohkeille nousuja lattialla/korokkeen päällä, jossa lihakset lämpiävät.
Näin itse toimin ja opetan asiaa valmennettavilleni.
pyyhkeenheiluttaja sanoi:Mistä tuota sinun tutkimusta sais katseltavaksi. Itse opiskelen liikunta-alalla ja tuosta venyttelystä on ollut jonkin verran puhetta, myös muutamien fyssareiden kanssa. Itse olen jo pitkään kieltänyt valmennettaviltani venyttelyn muuten, kuin joustovenyttelyinä ennen pelejä ja harjoituksia/alkulämmittelyn kera harjoituksissa. Olen myös itselläni testannut tuota hommaa esikevennetyillä hypyillä ja tullut samaan tulokseen, eli venyttely pois lämmittelystä.
Muutenkin ihmettelen varsinkin jalkapalloilijoiden tapaa lämmitellä yllättävän kovalla teholla pitkään (30-40min) ennen ottelua. Siinähän hyytyy jo valmiiksi ennen pelejä..
Kiitos tästä. Kerropa jotain omia vinkkejä meille, sillä tunnut olevan asiaan hyvinkin vihkiytynyt. Toisaalta tuohon naiskoripalloilijoiden polvivammoihin liittyen tuli mieleen, että vastaavaa on muistaakseni tutkittu salibandyssä naisissa (aika samanlaisia liikkeitä hyppyjä lukuunottamatta). Polvet on koetuksella myös fudiksessa, joten kyllä joku yhtenäinen datapankki olisi paikallaan. Ja vielä kun ihmetellään, niin mitä lentopalloilijat tekevät?Petteri Koski sanoi:Tutkimus löytyy varmastikin kirjastojen kautta lainattavaksi kesän aikana; "Eri alkuverryttelymuotojen akuutti vaikutus vertikaalihyppyyn". Se esitellään myös valmennusta ja urheiluvammoja käsittelevässä seminaarissa Kotkassa ensi syksynä. Samassa seminaarissa esitellään myös tutkimus "Polvivammat vuosien 2000-2005 suomalaisilla mestaruussarjatason naiskoripalloilijoilla", (Teittinen, Halonen, Hiltunen). Joten koripalloon liittyvää aihetta on silloin tarjolla.
Jos ne polvisuojat toimii jonkinlaisena tukena...Haades sanoi:Ja vielä kun ihmetellään, niin mitä lentopalloilijat tekevät?
Haades sanoi:Kiitos tästä. Kerropa jotain omia vinkkejä meille, sillä tunnut olevan asiaan hyvinkin vihkiytynyt. Toisaalta tuohon naiskoripalloilijoiden polvivammoihin liittyen tuli mieleen, että vastaavaa on muistaakseni tutkittu salibandyssä naisissa (aika samanlaisia liikkeitä hyppyjä lukuunottamatta). Polvet on koetuksella myös fudiksessa, joten kyllä joku yhtenäinen datapankki olisi paikallaan. Ja vielä kun ihmetellään, niin mitä lentopalloilijat tekevät?
http://www.valmentajakoulutus.fi/mp/db/file_library/x/IMG/23172/file/090324Naisurheilijanharjoittelu_KPasanen.pdfPetteri Koski sanoi:Ohjelma sopii erinomaisesti myös koripalloon. Norjalaistutkimusten mukaan sen on katsottu kehittävän mm. koordinaatiota, nopeutta ja lihasvoimaa. Suomessa on hiljattain julkaistu vastaavanlainen tutkimus, jossa kohderyhmänä oli salibandya pelaavat naiset. Ts. useat tutkimukset osoittavat vastaavanlaisten ohjelmien olevan vaikuttavia, joten venyttelyn sijaan alkuverryttelyssä kannattaa kiinnittää huomiota asioihin, joiden vaikuttavuudesta on tieteellistä näyttöä a. urheilijan terveyden, b. itse lajisuorituksen kannalta, sukupuoleen ja ikään katsomatta.
manzu sanoi:On hienoa nähdä 176 cm leijailevan yli korin ja donkaavan tai hakevan levypallon korin tasolta. 200 cm pelaaja on jo siellä.
On kuitenkin muistettava, että tuo ylöspäin hyppääminen on vain yksi suunta - monien mielestä liiankin määräävä - koripallossa. Niiden minuuttimäärien sisällä mitä viivymme peli- tai harjoituskentällä on tätä suunnanvaihdos prosessia tehty kymmeniä ja satoja kertoja niin vasemmalle kuin oikealle, eteen kuin taakse ja niin alas kuin ylöskin. Jalan lihakaset ja ligamentit ovat todella kovilla ja jos ne ai saa tukea keskivartalolta tai ylövartalolta, olemme todella hukassa.
Kädet ovat ilmanmuuta yksi nopean reaktiivisen hypyn väline, niin kuin kaiken muunkin suunnanvaihdon. Koripallossa vain monessa tilanteessa meillä ei ole aikaa tai tilaa heilutella käsieämme sinne ja tänne. Heittotilanne on yksi niistä, levypallotilanne toinen. Molemmissa on keski ja ylävartalon osuus hyvinkin ratkaiseva.
Me kuitenkin käytämme muuttaessamme suuntaa kaikkia ponnistamisen välineita = nilkka-polvi-lonkka. Ennen jokaista suunnanvaihtoa on pysähsykseksi kutsuttava hetki. Se voi kestää sekunnin sadasosia, mutta se on siellä kuitenkin, ennenkuin olemme leijailemassa ilmassa tai katkasemassa syöttöä.
Ei aina ole tärkeää miten isosti ponnistat muuttaessasi suuntaa. Tärkeämpää on miten nopeasti voit sen suorittaa, hukkaamatta aikaa tasapainoon tai muuhun selaisiin hömpötyksiin. Sinun on oltava koordinatiivisesti muutokseen valmis. Suurimmat lihakset ovat jalassa ja raskain paino on ylävartalossa ja sen hallitsemisessa.
Ja vielä, ilmassa ei voi muuttaa suntaa, se on tapahduttava lattianpinnassa.
En valitettavasti saanut linkkiä toimimaan tai tiedostoa näkyviin. "The file is damaged and could not be reparired."Petteri Koski sanoi:hiihtoliitto.fi/@Bin/4981/Ergo_veryt.pdf