Vs: Vilpas Vikings - Kouvot ke 30.11. klo 18.30
Älkää hyvät ihmiset...kriisi ei ole niin paha tämän topicin osalta, että kannattaisi säkkiä vaivautua kaivamaan ikuisesta naftaliinista ikiroudan keskeltä. Tuli vaan nukuttua matkan rasitukset ja reilun viikon aikana kertyneet univelat pois.
Mukava ja viihdyttävä matsi seurata sekä hemmetin tasainen loppuun asti. Mielestäni homma ratkesi useisiin Vilppaan hölmöihin ja helppoihin pallon menetyksiin, pelkkää huolimattomuutta...jos poikkeuksellisesti yhtä syytä vain haetaan.
Tälläkään kertaa Fields ei saanut Browniin otetta. Olisi mukavaa jos Brown vaivautuisi joskus Manskarilla jotakuta muutakin kuin Fieldsiä vastaan esittämään näin hyviä otteita...silloin voisin itsekin niistä nauttia. Brown toi tämän pelin pisteet Kouvolaan. Muut vierasjoukkueen pelaajista tavalla toi toisella eivät oikein häikäisseet.
Holloway pelasi hyvän ja taas kerran epäitsekkään pelin. Roope ja Samu pelasivat hyvän matsin. Samoin Alex, vaikkei tehoilla mässäillytkään. Sandberg loistaa paikoitellen, mutta lisää kroppaa likoon kolmen sekan väännöissä...miehen paikka ei ole kolmen pinnan viivalla, paitsi skriineissä. Toivottavasti Roderickin tulon myötä Ässä taas palailee Fieldsin lepuuttajaksi ja sentterin tointa hoitamaan. Tänään ei apuja tullut Savolaiselta, Ahokkaalta eikä ihme kyllä Braceltakaan. Bracelta odotin ehdottomasti enemmän. Toki peliaikakin oli naurettavan pieni. Olikohan Kouvojen ja Vilppaan kaupassa jokin salainen lisäpöytäkirja
Kaiken järjen ja luonnonlakien mukaisesti Kouvojen olisi pitänyt niksauttaa kotijoukkueen selkäranka jo toisella neljänneksellä. Kotijoukkueella vain kaksi jenkkiä, joista toinen aikaisen virhevaikeuksien johdosta penkillä minuuttitolkulla, lähes koko toisen neljänneksen. Vilppaan pelastukseksi koitui Jyrin peluuttaminen (eikö sitä ennen matsia tehtyä suunnitelmaa voisi edes joskus hieman muuttaa tilanteen mukaan ja peliaikana painotuksia vaihtaa), Kouvojen tappajan vaiston puuttuminen ja kotijoukkueen puolustuksen terävöityminen Fieldsin ollessa penkillä. Muutoinkin kotijoukkue pelasi tässä vaiheessa hyvin.
Jyri on kyllä hemmetin hyvä valmentaja. Eilen(kin) siitä saatiin hieno osoitus. Ei ole minulla kyllä valittamista Tupamäenkään otteissa. Sopii hemmetin hyvin Vilppaan peräsimeen, mutta kyllä Jyri eilen voiton vei ja voi hymyillä vapautuneemmin joulupöydässä kuin vastapäätä istuva Mikko.
Miten kolme tuomaria voi nähdä kuin sumussa ja viheltää tai olla viheltämättä aivan päivänselviä tapahtumia. Yritin Joutsin kanssa uutta lähestymistapaa; kehuin miestä (kyllä, luit oikein) ja sanoin, että ottaa homman hoitoon kahden muunkin puolesta. Ei auttanut ei, taisi Joutsi vain syyttä ylpistyä. Tosin aika tasapuolisesti tuomareiden perseilyt eilenkin jakautuivat. Matsi ei ratkennut (ainakaan välttämättä
) niihin.
Salohallissa oli (erityisesti toisella puolikkaalla) hyvä meininki ja varsinkin lopussa infernaalisen äänekästä kotijoukkueen kannustamista, jota Holloway yritti itsekin vielä lietsoa lisää. Kyllä kotijoukkueen tappio taas kerran niin kovaa viilsi matkamiehen sisintä, että kipeää teki. Manskarilla ei vastaavaa tunnetta synny vaikka tappioita tulee tärkeimmissäkin peleissä. Kiitos Vilpas Vikings!
Nyt toivotaan säkistä välittämättä, että Roderick Flemings on puuttuva palanen tähän palapeliin. Matseja vielä runsaasti jäljellä ja pleijaripaikka todellakin mahdollisuuksien rajoissa. Uskon vahvasti siihen, että keväällä Salossa pelataan pleijareita. Jos ja kun näin on, niin tulen kaikki jatkomatsit Saloon katsomaan...ja varmaan vieraisiinkin, ellei vastassa ole Karhu. Lakeuksia vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuo ajomatka yksin ajellessa on melkoinen.
Over and out...tähän päättyy osaltani kauden eka matkareportaasi!
