Vs: Yliopistokoris blog
Lyhyet ennakot SEC ja Big 10 konferensseista, jotka laitoin tanaan blogiin. Vastaavat lopuista isoista konferensseista parin paivan sisaan.
Yksittaisista Top-25 joukkueista loytyy lisaa taalta:
http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/09/2008-09-ennakko-joukkueet-1-5.html
BIG 10 (loytyy myos taalta:
http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/11/big-10-ennakko.html)
Joukkueet jarjestyksessa
1. Michigan St. (koko NCAA:ssa 6)
2. Purdue (10)
3. Wisconsin (22)
4. Minnesota (28)
5. Ohio State (36)
6. Illinois
7. Michigan
8. Penn State
9. Indiana
10. Northwestern
11. Iowa
Pre-season vuoden pelaaja: Hughes (Wisconsin)
Vuoden valmentaja: Smith (Minnesota)
Vuoden tulokas: Mullens (Ohio State)
1. All-star viisikko: G: Hughes (Wisconsin), G: Moore (Purdue), F: Harris (Michigan),
F: Morgan (Michigan St.), C: Mullens (Ohio State)
2. All-star viisikko: G: Lucas (Michigan St.), G: Kramer (Purdue), F: Hummel (Purdue),
F: Landry (Wisconsin), C: Suton (Michigan St.)
Viimeiset vuodet ovat olleet melko karuja Big 10:lle - perinteisesti yhdelle Amerikan koripallo-konferensseista. Yksikaan konferenssin joukkue ei ole voittanut NCAA mestaruutta Michigan Spartansien leikattua korisukan Indianapolisissa kevaalla 2000. Big 10 on myos ottanut takkiin joka ikinen kerta 1999 alkaen pelatussa Big 10-ACC Challengessa, jossa kahden NCAA:n perinteisesti parhaan koripalloliigan joukkueet pelaavat vastakkain sarjan otteluita. Parilla viime kaudella ei edes ole ollut tiukkaa, viime vuonnakin koitos paattyi 8-3 ACC:n hyvaksi. Big 10 oli myos virallisissa RPI-rankkauksissa kuudesta suuresta konferenssista vihoviimeinen, ja pysyi hadin tuskin mid-majorien Atlantic 10:n ja Missouri Valleyn edella.
Tasta kaikesta huolimatta Big 10 on mielestani NCAA:n paras konferenssi, ja edustaa yliopistokoripalloa parhaimmillaan. Big 10 on nimen omaan koripallokonferenssi, ja siela pelaa mm. Indianan, Michiganin ja Illinoisin osavaltioiden yliopistoja, ja kyseessa on siten yksi koripallomaailman keskuksista. Joka ikinen Big 10:n ottelu on suuri tapahtuma, jossa fanit elavat taysilla mukana. Konferenssille ominainen pelityyli, jota lahes jokainen joukkue pelaa: kova miespuolustus, jossa pallollista pelaajaa painostetaan kovaa, aggressiivinen pelityyli ja alykas hyokkayspeli, on myos iloa silmalle. Jos minun pitaisi valita yksi konferenssi jota katsoa, ei olisi kysymystakaan siita mika valintani olisi.
Tulevan kauden todennakoisesti kovimmat liigan joukkueet, Michigan State ja Purdue, edustavat juuri tata Big 10-koripalloa parhaimmillaan. Periksi ei anneta tuumaakaan oli kyseessa non-conference peli tai konferenssin turnauksen finaali ja ottelun viimeinen tai ensimmainen minuutti. Myos Illinois, Wisconsin ja Minnesota ovat melkein kuin samasta puusta veistettyja, vaikka pelaavat varsinkin hyokkayspaassa hieman eri tavoin.
Mainitut Michigan State ja Purdue ovat siis mielestani - samoin kuin monen muunkin mielesta - Big 10:n suurimmat ennakkosuosikit. Itse pidan Michigan Statea naista kahdesta kovempana. Spartansien rosteri on aarettoman lahjakas ja takamies Drew Neitzelin lahdosta huolimatta vahvistui entisestaan freshman Delvon Roen liityttya joukkueeseen, ja pelaajien kuten Raymar Morganin ja Kalim Lucasin omatessa enemman kokemusta. Valmentaja Tom Izzolle tyypilliseen tapaan Spartansien joukkue on noin 10-pelaajaa syva, jonka luulisi pitavan joukkueen fyysisesti iskukykyisena kauden lapi. Michigan State pelaa (tapoihinsa kuuluen) erittain kovan non-conference ohjelman, ja taman vuoksi on mahdollista etta joukkueelle tulee enemman tappioita kuin muille huippujoukkueille. Izzon filosofia kuitenkin on, etta nama kovat pelit, ja mahdollisesti niiden mukana tulevat tappiot, valmistavat joukkuetta maaliskuun tarkeisiin peleihin paremmin kuin kruisaaminen voitosta voittoon mikkihiiri-joukkueita vastaan.
Purdue on myos eittamatta aivan NCAA:n karkipaan joukkueita, ja tulee varmasti taistelemaan tasapain Spartansien kanssa konferenssin voitosta. Naiden kahden jalkeen seuraakin sitten monta kysymysmerkkia. Kaikki koulut viisikosta Wisconsin, Minnesota, Ohio State, Illinois ja Michigan ovat potentiaalisesti hyvia, mutta syysta tai toisesta joukkueisiin on suhtauduttava varauksella.
Wisconsin tuntuu pelaavan joka vuosi hyvin, oli Bo Ryanin joukkueen pelipaidoissa keta tahansa. Badgersien hyokkayspeli, jossa takamiehet usein postaavat ja isot miehet pelaavat kaukana korista, on toiminut hyvin, mutta samalla hieman hankala systeemi ottaa usein pelaajilta paljon oppimis-aikaa. Joukkueessa on edelleen paljon laatua, mm. oman pre-season Big-10 vuoden pelaajan, Trevon Hughesin muodossa, mutta toisaalta viime kaudesta puuttuvat Michael Flowers, Greg Stiesma ja Brian Butch ovat pahoja paikattavia.
Entisen Kentucky-luotsin, Tubby Smithin valmentama Minnesota yllatti kaikki petratessaan edellisvuoden voittosaldoaan 9:sta kahteenkymmeneen, ja vaikka Smithin tyo on vasta alussa, ja lisaa petrausta on ainakin pitkalla tahtaimella varmasti odotettavissa, on selvaa etta joukkue joka menettaa tarkeimmat pelaajansa on suuren tyon edessa jos aikoo toistaa viime vuotiset saavutuksensa.
Ohio State menetti taas ison pelaajan draftiin (Kosta Koufos), mutta rekrytoi kolmannen kerran perakkain loistavan paikkaajan. Freshman BJ Mullens saattaa olla koko NCAA:n paras tulokas, ja potentiaalinen 2009 NBA draftin ykkospikki.
Michigan on myos mielenkiintoinen Big-10 joukkue, ja potentiaalinen menestyja. West Virginiasta reilu vuosi sitten Michiganin penkin paahan siirtynyt John Beilein on muuttanut joukkueen pelisysteemin taysin, mutta joukkue on lahjakas, ja jos Beilein saa ryhman pelaamaan kuten teki West Virginiassa, Michigan voi hatyytella pitkasta aikaa konferenssin karkipaata.
Illinois on ehka talla hetkella koko konferenssin paras koripallo ohjelma, vaikka pari edellista kautta ovat hieman alakanttiin menneetkin. Takamiestontilla osaamista kuitenkin on vahintaankin yhta paljon kuin muilla Big 10 joukkueilla. Jos valmentaja Weber pystyy paikkaamaan isojen miesten Pruittin ja Randlen jattamat aukot, voi joukkueen rahkeet riittaa vaikka mihin.
Loput konferenssin koulut ovat mielestani selvasti mainittujen seitseman perassa, vaikka Northwesternilta ja Penn Statelta voidaankin periaatteessa odottaa parannusta vuodentakaiseen. Konferenssin puolustava mestari, Indiana, menetti tahtipelaajansa Eric Gordonin, valmentajansa Kelvin Sampsonin rekrytointi-saadosten rikkomisen seurauksena, ja taman jalkeen lahes kaikki loput merkittavat pelaajansa. Uusi luotsi Tom Crean oli varmasti hyva coachi, mutta hanelle on annettava vahintaan pari vuotta nostaakseen skandaalien turmelema koripallo-ohjelma takaisin arvoiselleen tasolle. Iowan joukkueessa ei ole paperilla mitaan vikaa, mutta joukkue tuntuu vuodesta toiseen olevan hieman kevyt kovan konferenssin ympyroihin.
SEC (loytyy myos taalta:
http://yliopistokoris.blogspot.com/2008/11/sec-ennakko.html)
SEC ennakko
Blogin peralta loytyy veikkaukseni alkavalle kaudelle konferensseittain: Konferenssit jarjestyksessa. Ennen kauden H-hetkea on kuitenkin hyva viela kayda lapi uudestaan mita on odotettavissa kuudessa suuressa konferenssissa. Aloitetaan kuudenneksi-rankkaamastani SEC:sta.
Joukkueet jarjestyksessa
1. Tennessee (koko NCAA:ssa 14)
2. Kentucky (17)
3. Florida (19)
4. Alabama (37)
5. Vanderbilt (44)
6. South Carolina
7. LSU
8. Mississippi St.
9. Mississippi
10. Arkansas
11. Georgia
12. Auburn.
Pre-season vuoden pelaaja: Patterson (Kentucky)
Vuoden valmentaja: Pearl (Tennessee)
Vuoden tulokas: Green (Alabama)
1. All-star viisikko: G: Calathes (Florida), G: Downey (South Carolina), F: Smith (Tennessee),
F: Patterson (Kentucky), Ogilvy (Vanderbilt)
2. All-star viisikko: G: Meeks (Kentucky), G: Steele (Alabama), G/F: Hopson (Tennessee),
F: Green (Alabama), F/C: Varnado (Mississippi State)
SEC konferenssi oli viime kaudella hieman alamaissa verrattuna 06-07:n jolloin Florida voitti NCAA mestaruuden ja koko konferenssi oli ACC:n ohella NCAA:n paras. Kuitenkin viimekin kaudella SEC oli virallisten RPI pisteytysten mukaan maan neljanneksi paras liiga. Paljon tuosta sijoituksesta oli kuitenkin Tennessee ansioita, ja osittain sijoitus johtuu myos siita ettei SEC:ssa juurikaan ole todellisia heittopusseja. Bruce Pearlin Tennessee joukkue pelasi mainion kauden haviten vain nelja ottelua. Tennesseen perassa oli tasaista, muttei valttamatta tasokasta. Kenctucky, Vanderbilt, Florida, Mississippi State, Mississippi ja Arkansas voittivat kaikki enemman otteluita kuin havisivat, mutta eivat olleet minkaan nakoinen uhka Tennesseelle, saati sitten koko maan karjelle.
Ensi kaudelle voi povata SEC:lle viela viime vuotistakin vaikeampaa, silla vaikka Tennesseen joukkue heikentyi selvasti, nayttavat Volunteersit edelleen ennakkosuosikilta konferenssin voittoon. Yksikaan SEC:n yliopisto tuskin hatyyttelee maan teravinta karkea. Kovin Tennesseen haastaja tulee todennakoisesti olemaan Kentucky, joka huippupelaajansa Patrick Pattersonin johdolla aloittaa toisen kautensa valmentaja Billy Gillispien alaisuudessa. Viime kaudella Wildcatsit karsivat valmentajan vaihdoksen ja pelisysteemin muutoksen aiheuttamista kasvukivuista, mutta jos otetaan huomioon vain kauden toisen puoliskon pelit, oli Kentucky jo vuosi sitten selkeasti SEC:n toiseksi paras joukkue. Pelaajia Wildcats on menettanyt viime vuodesta, mutta Pattersonin mukana olo, takamies Jodie Meeksin tervehtyminen, laituri Perry Stevensonin kehittyminen ja erinomainen freshman-kaarti tekevat joukkueesta potentiaalisen menestyjan.
Florida on monien asiantuntijoiden listoilla lahella NCAA:n karkipaata, mutta itse suhtaudun pienella varauksella joukkueeseen. Gatorsien riveista loytyy lahjakkuutta, mutta viime vuonna Florida voitti vain puolet konferenssipeleistaan, ja menettivat parhaan, ja oikeastaan ainoan kelvollisen sisapelaajansa, Marreese Speightsin NBA:han. Valmentaja Billy Donovan on kylla ennenkin ottanut nuorista ja kokemattomista pelaajista taydet tehot irti, ja Floridalla on varmasti mahdollisuudet haastaa Tennessee ja Kentucky.
Muista konferenssin joukkueista yksi potentiaalinen karkipaan taistelija on kokenut South Carolina. Joukkueen takamies Devan Downey saattaa olla yksi NCAA:n parhaista takamiehista, ja hanen lisakseen Gamecocksien riveissa tulevat olemaan lahes kaikki viime kauden merkittavat pelaajat. Myos konferenssin mustana hevonena pitamani Alabama saattaa olla mukana SEC:n karkikahinoissa. Jos tahtitakamies Ronald Steele pystyy pelaamaan kuten ennen kuin loukkantui pari vuotta sitten, ja jos konferenssin ehka lupaavin freshman JaMychal Green on yhta hyva kuin odotetaan, Alabama voi haastaa jopa koko maan karjen. Loukkaantumisalttiin pelinrakentajan ja freshman power forwardin joka parjasi lukiossa atletiikallaan, varaan ei kuitenkaan pida laskea liikaa, ja NCAA Tournament-paikka onkin realistinen tavoite Alabamalle. Kyseessa on kuitenkin joukkue jolla on potentiaalia ehka enemman kuin kellaan muulla SEC:n ryhmalla. Vanderbilt on myos joukkue, jota ei sovi koskaan unohtaa. Paperilla Commodores on heikompi kuin vuosi sitten, mutta Vanderbilitilla on ollut parin viime kauden aikana taipumus yllattaa. Aussi-sentteri A.J. Ogilvy on Kentuckyn Pattersonin ohella konferenssin paras sisapelaaja, ja pelinrakentaja Jermaine Beal on myos SEC:n huippua.
Viime vuonna SEC:sta NCAA lopputurnaukseen paasseista joukkueista Mississippi State, Arkansas ja Georgia ovat ottaneet selvasti takapakkia, ja olisi todellinen yllatys jos yksikaan naista ansaitsisi turnauspaasylippunsa 2009 tournamentiin.
