Korisliigan loppuottelussa kohtaavat kaksi parasta joukkuetta, joilla on laajin materiaali ja heittää hyviä pelaajia kehiin myös vaihtopenkiltä. Poimimme esille kuitenkin kaksi ratkaisevaa pelaajaa, joiden suoritukset voivat kääntää sarjan suunnan.

Karhubasketin peliä johtaa kentällä huimassa iskussa oleva takamies Bojan Sarcevic. Hänelle ei ole vielä löytynyt pysäyttäjää ja parhaimmillaan uransa parasta kautta pelaava Sarcevic pystyy kääntämään ottelun suunnan yksin.

Tällainen suoritus nähtiin esimerkiksi puolivälieräsarjassa Pyrintöä vastaan, kun kauhajokisten pelintekijä pommitti Tampereella kaukoheiton toisensa perään sisään muutamassa minuutissa, ja samalla varmisti Karhubasketin voiton.

Kun Sarcevicin peli kulkee, hän voi tehdä itse koreja kolmen pisteen heitoilla, vahvoilla ajoilla korille tai jakaa peliä heittäjille vapaisiin paikkoihin. Ja liekissä ollessaan miehen ratkaisut vaikuttavat olevan aina oikeita.

Toisaalta Sarcevic saattaa kadota hieman varjoihin pitkiksikin jaksoiksi, eikä hänen puolustuspelinsä ole aivan samalla tasolla kuin hyökkäyksen johdattaminen. Kovin usein takamiehellä on myös sanansa sanottavana tuomareille ja vastoinkäymisiin reagointi ei ole aina pelkästään positiivisen kautta.

Silti voidaan olettaa, että Vilppaan pelisuunnitelmassa Sarcevicin nimi on alleviivattu ja kirjoitettu kissankokoisin kirjaimin. Jos hänen annetaan saada pelinsä kulkemaan, avautuu Karhubasketille helppoja korintekopaikkoja jokaisella pallonhallinnalla.

Täydellinen jättiläinen

Vilppaan ykkösratkaisija ei ole samaan tapaan näyttävä ja jatkuvasti kentällä esillä kuten Sarcevic. Sentteri Aaron Jones sen sijaan on Korisliigan ylivoimaisesti paras iso pelaaja. Miehen pelissä ei ole tällä tasolla käytännössä yhtäkään aukkoa, mitä vastustaja voisi hyödyntää.

Sentterin pelityyli ja esiintyminen kentällä näyttää paikoin huomaamattomalta, jopa rauhallisen flegmaattiselta. Se piilottaa kuitenkin sen tosiseikan, että Jones on erinomainen levypallopelissä, pystyy puolustamaan vahvasti niin korinalustaa kuin isoja miehiä kauempanakin korista, ja kykenee hyökkäyspäässä monipuolisiin ratkaisuihin.

Jones on yksinkertaisesti aivan pirun hyvä koripalloilija. Hän on myös ostanut valmentaja Joonas Iisalon opit ja taktiikat, ja pelaa täydellistä joukkuepeliä uhraten tarvittaessa oman etunsa joukkueen eteen.

Välierissä Jonesilla oli jalkavaivoja, joiden vuoksi kesken sarjan miehen polvesta jouduttiin valuttamaan nesteitä ja syöttämään tilalle lääkeliuoksia. Tämä ei tietysti vaikuttanut mitenkään miehen suoritukseen, vaan seuraavissa peleissä sentteri dominoi korinalustaa kuin mitään vammaa ei olisi ollutkaan.

Karhubasketilla ei ole mitään vastausta suoraan Jonesille, varsinkaan kun Stephen Maxwell puolestaan on loukkaantuneena. Vilpas ja Jones eivät varmasti ota syöttiä ja lähetä sentteriä kauas korista Greg Manganon perässä, joten kauhajokisten täytyy pystyä kiertämään Jonesin tuoma matchup-ongelma jollain toisella tapaa.

Jos siis kaipaat finaalisarjassa jotain erityistä seurattavaa, kiinnitä hetkeksi huomiosi vain Jonesin pelaamiseen niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä. Sarcevicin osalta samaa vinkkiä ei toki tarvitse antaa, sillä varsinkin Karhubasketin hyökkäyksessä miestä on mahdoton olla huomaamatta.