Jeremiah Wood johdattaa yllättäjiä kohti menestystä – erityisesti yksi asia Loimaalla on ihastuttanut
Kuva: Mikko Mäkelä, @mikolla / Jeremiah Wood nousee korintekoon, kuten niin monta kertaa aiemmin.
Tuhansien tarinoiden Jeremiah Wood, 39, johdattaa Bisonsia kohti menestystä. Woodin Suomen-visiitti oli lähellä jäädä vain noin viikon mittaiseksi, mutta ottelut Ruotsissa muuttivat kaiken.
Loimaa Bisons on ollut Korisliigan alkukauden suurin positiivinen yllättäjä. Viime kaudella niukalla marginaalilla sarjapaikkansa säilyttänyt joukkue on 13 pelatun ottelun jälkeen sarjassa kolmantena.
Nuoren biisonilauman yksi tärkeimmistä yksilöistä on ollut 39-vuotias jenkkikonkari, täksi kaudeksi Loimaalle saapunut Jeremiah Wood.
Koripallomaailmaa nähnyt tähtipelaaja on ollut nuorelle joukkueelle juuri sitä, mitä lääkäri määräsi: rauhoittava ja kokenut persoona, joka tuo paljon lisäarvoa joukkueelle sekä kentällä että kentän ulkopuolella.
Wood antaa Bisonsille puhtaat paperit alkukaudesta. Tasaisessa sarjassa jokainen pistemenetys voi muuttaa sijoituksia sarjataulukossa.
– Kausi on vielä nuori, mutta olemme tyytyväisiä alkukauden tuloksiin. Olemme kolmen parhaan joukossa ja olemme oppineet pelaamaan toistemme kanssa, Wood aloittaa.
Sentteri pitää tärkeänä, että nuori joukkue on voittanut pelejä heti alkukaudella. Hänen mukaansa se tekee hyvää itseluottamukselle.
– Näin nuoret huomaavat, että me kuulumme tälle sarjatasolle ja että voimme voittaa minkä tahansa joukkueen.
Omakin suorittaminen lämmittää taiturin mieltä.
– Henkilökohtaisella tasolla olen pelannut ihan hyvin. Tämä on kuitenkin kovatasoinen sarja. Syötän ja viimeistelen aika tarkasti.
Henkilökohtaiset suoritukset ja tilastorivit eivät enää lämmitä miehen mieltä – tai tietysti lämmittävät, mutta niillä ei ole enää merkitystä. Wood tavoittelee vain yhtä asiaa.
– Olen siinä vaiheessa urallani, että minulle kaikista tärkeintä on kuitenkin voittaminen, hän linjaa ja jatkaa:
– Minua ei kiinnosta montako pistettä teen tai montako levypalloa kahmin. Ennemmin voitamme joukkueena, ja minä tilastoin viisi pistettä ja kaksi levypalloa kuin että häviämme, ja minä saan 30 pistettä ja kymmenen levypalloa.
Woodin mukaan kaikki Korisliigaan asti yltäneet osaavat pelata koripalloa. Hän näkee asian syvemmin. On eri asia osata pelata koripalloa ja osata pelata voittavaa koripalloa.
– Kaikki, jotka pelaavat ammattilaistasolla, osaavat kyllä pelata. Kysymys on, osaatko voittaa. Siinä olen ja olemme onnistuneet tällä kaudella.
Miehen mukaan biisonit kykenevät vielä parantamaan.
– Voimme ehdottomasti olla vahvempia viimeistelyssä. Emme myöskään aina pysy pelisuunnitelmassamme. Hyvät joukkueet pysyvät aina suunnitelmassa ja tietävät tasan tarkkaan mitä tekevät. Huippujoukkueen on oltava tasainen sekä hyökkäys- että puolustuspäässä
Monipuolinen peluri
Bisonsin päävalmentaja Konsta Mastomäki kuvaili tähtipelaajansa pelityyliä sellaiseksi, jota ei ole koskaan aikaisemmin Suomessa nähty.
Wood hymähtää kuultuaan valmentajansa kommentit. Hän raottaa omaa pelifilosofiaansa.
– Näen eri kulmat hyvin. Yritän tehdä joka kerta parhaan mahdollisen ratkaisun. Oli se sitten mikä hyvänsä. Kovin moni iso mies ei varmaan pelaa sillä tavalla. Uskon, että monet yrittävät vain näyttää omat taitonsa ihmisille ja tehdä pisteitä. Ja se on täysin normaalia. Minä olen pelannut niin kauan, etten enää ajattele tuolla tavalla. Yritän vain luoda pelikavereilleni paikkoja.
Koripallonero on kentällä todellinen taktikko. Toiseksi osavaltiomestaruuskisoissa shakissa nuorempana tulleen miehen aivot raksuttavat kentällä koko ajan. Hän yrittää olla joka ilta kentän viisain pelaaja – usein hän sitä myös on.
– Kaikki mitä teen, on huoliteltua.
Omien pelillisten taitojensa lisäksi Wood on arvokas persoona Bisonsin pukukopissa. Kokeneella ketulla on hyvä vaikutus nuoreen joukkueeseen.
– Yritän tuoda energiaa pukukoppiin. Yritän välittää omaa intohimoani ympärilläni oleville. Sitä kautta pukukoppi on iloinen, mikä antaa paremmat mahdollisuudet voittaa.
Wood puhuu avoimesti eikä pelkää avata suutaan silloinkaan, kun joukkueella on vaikeaa. Monia eri maita ja sarjoja kolunnut konkari yltyykin kehumaan Bisonsin nuorta päävalmentajaa Mastomäkeä, 25, tämän kyvyistä.
– Hän on nuori, mutta erittäin kypsä. Hän on hyvä ja luonnollinen johtaja. Johtajuus ei katso ikää. Jos tulet pukukoppiimme, et voi erehtyä, kuka on päävalmentaja.
Mentorin rooli
Wood janoaa uransa ehtoopuolella voittamista enemmän kuin koskaan ennen, mutta menestystäkin tärkeämpää hänelle on se, millaisen perinnön hän jättää itsestään.
Kaiken nähnyt pelimies on ottanut Bisonsissa suurta roolia myös joukkueen henkisenä johtajana ja nuorten pelaajien kaitsijana. Hän nauttii asemastaan täysin rinnoin.
– Se on minulle koko jutun suola. Nautin, kun saan katsella nuoria ammattilaisia ja ohjata heitä. Minäkin olen innostunut heidän takiaan. Kun katson heitä, muistan itsekin millaista oli nousta ammattilaistasolla sen ikäisenä.
Tehtävä ei vain ota, se myös antaa.
– Se toimii puolin ja toisin. Minä saan ohjata ja auttaa heitä, mutta minä saan paljon energiaa heiltä.
Kuka olisikaan nuorille pelaajille parempi mentori kuin Wood, todellinen koripallofanaatikko. Hän korostaa haastattelun aikana useita kertoja, että koripallo on hänelle paljon enemmän kuin vain peli.
– Kun menen kentälle, annan koko sieluni ja näytän, että uhraan kaiken tälle. Minulle koripallo on taidetta. Se on elämäntapa.
Korisliiga on muuttunut – elämä Loimaalla
Wood on asunut ja pelannut Suomessa useaan eri otteeseen. Ensimmäisen kerran hän saapui Suomeen vuonna 2008, kun hän vahvisti Joensuun Katajan rivejä. Hän pelasi Suomessa kolmen kauden ajan ennen kuin siirtyi ulkomaille kahdeksaksi vuodeksi. Wood palasi takaisin Suomeen vuonna 2019, kun hän teki sopimuksen Vilppaan kanssa. Ennen Bisons-pestiään Wood kävi vielä pätkän Etelä-Amerikassa.
Miehen mukaan Suomen pääsarja on muuttunut paljon hänen pitkän uransa aikana.
– Sarjasta on tullut paljon ammattimaisempi. Kun pelasin alkuaikoinani Suomessa Kauhajoen salissa, se oli koulun sali. Jo pelkästään miljööissä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Nyt pelit vieläpä televisioidaan.
Jenkkitaituri on huomannut myös pelityylissä eroja verrattuna aikaisempaan.
– Pelistä on tullut täällä myös fyysisempää. Tykkään tästä sarjasta ja pelityylistä. Olisinpa vähän nuorempi, jotta voisin jatkaa vielä 17 vuotta, hän nauraa.
Wood nauttii asua Suomessa. Jos ei nauttisi, hän tuskin pelaisi nyt kolmatta kertaa Korisliigassa.
– Tämä on hyvä sarja ja täällä on hyviä valmentajia. Olen aina tullut innoissani takaisin, ja minut on otettu avosylin vastaan. Muistan, kun tulin ensimmäisen kerran Joensuuhun ja ensimmäisen jouluni Suomessa.
Tällä Suomen-reissulla asemapaikaksi valikoitui Loimaa. Pienen paikkakunnan ominaisuudet ovat valloittaneet Woodin sydämen.
– Kaikki tuntevat toisensa. Kaupassa tervehditään ja kysytään kuulumisia. Se on paljon suomalaisilta, hän herjaa.
Loimaalla hän on ihastunut erityisesti yhteen asiaan: ruokaan.
– Täällä on erinomaisia lounaspaikkoja. Usko tai älä, yksi suosikkiasioistani on joka viikonpäivä päästä lounaalle. Ruoka on yksi suurista intohimoistani. Näin isoksi ei kasva, jollei rakasta ruokaa.
Wood pitää Suomea hyvänä ponnahduslautana. Hänen mukaansa Korisliigan huippupelaajalle vain taivas on rajana.
– Voit päästä Saksaan, Ranskaan, Espanjaan ja jopa NBA:hankin Suomesta, mutta sinun on ensin oltava huippu täällä.
Euroopassakin pelannut yhdysvaltalaistähti olisi uransa alkuaikoina päässyt pelaamaan isolle markkina-alueelle Saksaan, mutta hän valitsi Suomen.
– Olen torjunut Saksan pääsarjan sopimustarjouksen ja tullut Suomeen. En tiennyt mitään ulkomaalaisesta koripallosta. Molemmissa sopimustarjouksissa oli sama palkka. Saksalaisjoukkueessa oli muistaakseni kuusi amerikkalaista. Ajattelin, että en minä halua pelata kuuden amerikkalaisen kanssa. En ole katunut päätöstäni kertaakaan.
Tuhansien tarinoiden mies
Voisi kuvitella, että pitkän uran tehneellä pelaajalla olisi tarinoita kerrottavanaan nuoremmille pelaajille. Woodilla niitä riittää.
Bisonsin päävalmentaja Mastomäki sanoi, että Woodilla riittää jokaiselle päivälle uusi tarina. Onhan Wood varttunut maailmantähti LeBron Jamesin kanssa ja pelannut koripalloa ammattilaisena muun muassa Argentiinassa ja Ranskassa.
Wood kertoo tarinan Suomesta. Kyseessä oli itse asiassa hänen ensimmäinen kautensa Yhdysvaltain rajojen ulkopuolella.
– Kun tulin ensimmäisen kerran Suomeen, olin täällä neljä päivää. Kävin harjoituksissa, joissa juoksimme ja heittelimme koreja. Emme pelanneet viidellä viittä vastaan tai tehneet muitakaan oikeaan koripalloon liittyviä juttuja. Ajattelin neljän päivän jälkeen, että ehkä ulkomailla vain on erilaista. Sitten menimme Ruotsiin pelaamaan turnausta. Kaikki oli hyvin ja joukkue oli ottanut minut hyvin vastaan. Turnauksessa olin aivan hurjassa iskussa. Taisin saada turnauksen arvokkaimman pelaajan palkinnon.
Peli kulki ja nuori Wood oli täpinöissään. Kulisseissa keskustelu oli kuitenkin täysin toisenlaista.
– Agenttini soitti minulle kaksi päivää turnauksen jälkeen ja kysyi, miten menee. Sanoin, että hyvin. Hän totesi, että hyvä, että pelasin hyvin. Olisin saanut muuten kenkää maanantaina. Se oli minulle todellinen ”tervetuloa Suomeen” -hetki. Olin ärsyyntynyt. Emme pelanneet ensimmäisellä viikolla edes koripalloa, ja he olivat antamassa minulle kenkää sen perusteella miltä näytin harjoituksissa, Wood muistelee.
– Olen kertonut tämän tarinan nuorille pelaajille ja sanonut, että älkää ottako tätä ammattia itsestäänselvyytenä.
Elämä, josta voi vain haaveilla
39-vuotiaalla Woodilla on enemmän pelivuosia takanaan kuin edessä. Hän ei kuitenkaan aio väistyä vähin äänin. Hän aikoo lopettaa vasta, kun hänet pakotetaan.
– En tiedä, milloin lopetan, mutta en lopeta ennen kuin minut pysäytetään. Rakastan peliä niin paljon. Lopetan sitten, kun en enää ole avuksi joukkueelleni.
Wood sanoo olevansa ”elämän mies”. Hän herkistyy, kun puhuu omasta elämästään.
– Jos joku olisi sanonut minulle nuorempana, että tämä on elämäni, olisin sanonut, että älä viitsi. Kun herään aamuisin, olen todella onnellinen.
Tällä hetkellä Woodin kaikki keskittyminen on Bisonsin kuluvassa kaudessa. Hänellä on kuitenkin suunnitelma uran loppumisen varalle.
Wood opiskeli Akronin yliopistossa, jossa myös pelasi. Sieltä saatu tutkinto on auttanut häntä elämässä eteenpäin – luultavasti myös urheilu-uran jälkeen.
– Minulla on viestinnän tutkinto. Se on auttanut minua paljon matkustellessani. Olen oppinut kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa.
– Pelaajauran jälkeen haluan motivaatiopuhujaksi. Koripallo ja treenaaminen ovat asioita, joista nautin, mutta luen myös paljon ja olen erittäin kiinnostunut oppimisesta ja kasvamisesta. Teen jatkuvasti töitä itseni kanssa ja yritän kehittää itseäni.
Ystävällinen persoona tahtoo auttaa muita ihmisiä. Hän uskoo, että se on hänen tarkoituksensa.
– Pelaajat soittavat minulle eri joukkueista ympäri maailmaa, jos heillä on vaikeaa. He luottavat minuun. Se on seuraava askeleeni. Minun pitää tehdä sitä, joka tulee suoraan sydämestä ja jolla on vaikutusta ihmisiin. En voi tehdä mitä tahansa työtä.