Kirjoitus on julkaistu alun perin Koripallo.comin keskustelufoorumilla ja sen on kirjoittanut nimimerkki Letsgovilpas.

Sanattomaksi vetää tämä tilanne. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen Vilppaalla oli kasassa yksi kaikkien aikojen parhaimmista ja viihdyttävimmistä jengeistä.

Vesi kielellä odotin jo pudotuspelejä. Mahdollisia finaali-matchupeja: Coleman vs. Stewart, Wood vs. Kotti, Carberry ja Kivimäki vs. Bell-Haynes ja Williams, Nenonen vs. Heinonen, Koivisto vs. Kanervo jne. Tänä keväänä oli aidosti tunne, että Vilpas voisi yltää vihdoin siihen kirkkaimpaan.

Seuralta aivan uskomatonta työtä loukkaantumisten keskellä. Nopeaa reagointia, joka tuntui vain vahvistavan joukkuetta. Useaan otteeseen on mennyt tällä kaudella pala kurkkuun ja kyynel valahtanut silmäkulmaan, kun on nähnyt miten jätkät nauttivat kentällä ja iloitsevat aidosti toisten suorituksista. Tämä välittyi niin Salohallin puupenkeille kuin kotisohvallekin asti.

Vilpas on itselleni paljon enemmän kuin pelkkä seura. Urheilu aiheuttaa tunteita; pääosin iloa ja surua sekä kaikkea siltä väliltä. Tällä hetkellä suru on poikkeuksellisen läsnä. Tämä tilanne tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta ja väärältä.

Olen kuitenkin täysin samaa mieltä, että ainoa oikea ratkaisu oli lyödä kausi pakettiin. Mutta jälleen Vilppaan kohdalle jäi useita jos-alkuisia kysymyksiä auki. Näihin kysymyksiin ei valitettavasti tulla saamaan vastauksia, koskaan.

En olisi ikinä kuvitellut, että 2015-2016 kaudella lukiossa saamani idea kaverin kanssa Vilppaan faniporukan uudelleen organisoimisesta olisi johtanut siihen, mitä se nyt ja parhaimmillaan oli.

Tämä matka, jonka mukana olen saanut kulkea, on tarjonnut minulle niin montaa tunnetta. Kyse ei ole ollut enää pelkästään urheilusta, vaan paljon suurimmista asioista.

En halua, että se päättyy tällä tavalla. Uskon, että Vilpas nousee vielä vahvempana kuin koskaan. Nyt jos joskus on oikea aika tukea omaa rakasta Seuraa!

https://vilpasvikings.fi/kannatusjasenyys/

Letsgovilpas