Maanantaina Korisliigassa nähtiin tuplapotkut, kun runkosarjan jumbosijan jakaneet Lahti Basketball ja Loimaan Bisons antoivat vuorollaan lähtöpassit Tom Coomanille ja Juri Heinämäelle.

”Musta maanantai” on Yhdysvalloista ja erityisesti amerikkalaisen jalkapallon NFL:stä tuttu käsite. Kauden päättymistä seuraavana päivänä nähdään iso tukku valmentajien ja seurapomojen potkuja, kun pettymykseen päättyneen kauden päätteeksi pöytä tyhjennetään.

Korisliigassa ei odoteltu kauden päättymistä, vaan jo runkosarjan päättyminen toi liikettä. Samalla kummankin sarjan hännille jumahtaneen joukkueen valmentajavaihdokset kertovat tuskasta, pelosta ja jopa pienestä paniikista.

Molemmat haluavat luonnollisesti säilyttää paikkansa Korisliigassa, ja varsinkin lahtelaisille sarjasta putoaminen olisi täysi katastrofi. Kummassakin seurassa varmasti koettiin, että jotain on pakko tehdä tässä vaiheessa kautta, mutta varsinkin Bisonsin kohdalla taas ihmetyttää mitkä seuran odotukset kauden suhteen olivat.

Lahden surullinen saaga on toki oikeastaan kestänyt jo puolitoista vuotta. Pieti Poikolan jatkosopimus, amerikkalaispelaajien auto-onnettomuus, Poikolan potkut, Coomanin tilapäispesti ja sen muuttuminen pysyväksi päävalmentajuudeksi, Kristian Palotien tulo, lähtö, paluu ja nousu nyt ykköskoutsin paikalle.

Päijät-Häme näyttää juuri nyt kovin, kovin sekavalta. Seurapomo Roope Suonio toi etunenässä esille ”lahtelaisen koriksen”, ei niinkään sarjassa säilymisen, mutta sekään ei ainakaan ulkopuoliselle seuraajalle täysin auennut, mitä tuolla konseptilla tarkoitettiin.

– Joukkue ei ole pelannut niin sanottua lahtelaista korista. Minusta ainakin tuntuu siltä, että ryhmässä on potentiaalia huomattavasti parempaan. Peli-ilme ei ole ollut sellainen kuin sen kuuluisi olla. Voittoja ja tappioita tulee aina, mutta sillä on valtava merkitys, miten ne tulevat, Suonio kertoi seuran tiedotteessa.

Loimaalla taas sarjasijoitus ja runkosarjassa otettujen voittojen määrä on kuta kuinkin odotetulla tasolla. Ulkomaalaisvahvistukset eivät ole mitenkään erityisesti pettäneet, vaan pelanneet sillä tasolla, millä heidän saattoi Korisliigassa odottaa olevankin uran aiempien näyttöjen pohjalta. Kotimaan osasto taas oli lähtökohtaisestikin kevyt.

Kummassakaan seurassa ei myöskään palkattu uusia valmentajia sen jälkeen, kun Coomanille ja Heinämäelle näytettiin ulko-ovea, vaan joukkue uskottiin apuvalmentajien käsiin. Palotie on luonnollisesti huomattavasti tutumpi ja kokeneempi nimi, kun taas Heinämäen korvannut Konsta Mastomäki vasta 24-vuotiaana todellinen jokerikortti.

Valmentajan vaihto on se kaikkein helppo temppu silloin, kun tuntuu, että jotain on pakko tehdä. Se ei kuitenkaan ole tae paremmasta ja saattaa joukkueen johtaa jopa selvästi huonompaan suuntaan. Pelko ja paniikki Lahdessa ja Loimaalla ylittivät sen tason, missä seurajohto koki välttämättömäksi reagoida. Parin kuukauden päästä tiedämme olivatko ratkaisut oikeita.

Matti Liljaniemi