Neljässä toistaiseksi pelatussa Korisliigan välieräottelussa ei ole vielä nähty yhtään jännitysnäytelmää. Karhubasket on voittanut omat ottelunsa Seagullsia vastaan 13 ja 14 pisteellä, kun taas Vilpas on kurittanut Katajaa 14 ja 35 pisteen voitoilla.

Vielä kun kaikissa neljässä ottelussa ennakkosuosikki on nykäissyt 10 pisteen johtoaseman jo aina avauserässä, ei kovin suurta taistelua otteluvoitoista ole päästy näkemään kertaakaan. Korisliigan välieristä uhkaavasti näyttääkin tuleva pelkkää ylikävelyä kohti tuttua finaaliparia.

Viime vuoden mestari Salon Vilpas ei ollut parhaimmillaan Korisliiga-kauden alussa, mutta jatkosarjassa salolaisten pelaamisen taso jatkoi nousuaan viikko toisensa jälkeen. Viime kevään hopeamitalisti Kauhajoen Karhubasket taas hallitsi kautta alusta loppuun ja päätyi runkosarjan voittajaksi.

Tällä hetkellä ei ole kovin suurta syytä epäillä, etteikö sama kaksikko taistelisi mestaruudesta ja Pantteri-patsaasta tänäkin vuonna. Molempien pelaaminen on ollut läpi pudotuspelien vakuuttavaa, ainoana kauneusvirheenä yksi Vilppaan tappio puolivälieräsarjassa Pyrintöä vastaan.

Helsinki Seagulls panosti mittavasti tähän kauteen ja lähti hakemaan seuran ensimmäistä Korisliiga-mestaruutta. Petteri Koponen palasi Suomeen ja Seagullsiin pitkältä ulkomaankiertueeltaan. Kokeneet veteraanit Shawn Huff, Tuukka Kotti, Timi Heinonen ja Antti Kanervo olivat vielä sellaisessa vireessä, että heitä ei saattanut tituleerata jäähdyttelijöiksi.

Silti Lokeista ei ole ollut kummoista vastusta Karhubasketille, kun seuran ulkomaalaishankinnat eivät ole pudotuspelien vaatimalla tasolla. Kauhajokisilla taas pidempään Suomessa jo pelanneet Rene Rougeau ja Cameron Jones ovat aivan sarjan kirkkainta kärkeä ja saavat sopivasta tulitukea kotimaisen osaston Henri Kantoselta ja Severi Kaukiaiselta.

Joensuun Katajan selviäminen välieriin oli ylipäänsä pienimuotoinen yllätys. Kataja ja Kouvot pelasivat puolivälierissä ainoan ratkaisevaan viidenteen otteluun asti yltyneen sarjan, josta joensuulaiset suoriutuivat voittajina.

Kataja vaikuttaa olevan vielä kauempana kuin Seagulls siitä, että joukkue kykenisi tosissaan haastamaan vastustajaansa. Välieriin selviytyminen oli jo lievä ylisuoritus joukkueelta ja mitään kovempaa vaihdetta ei enää pakista löydy.

Vilppaan sapluuna taas on melko samankaltainen kuin viime kauden mestarijoukkueella, vaikka Teemu Rannikko onkin siirtynyt kentiltä penkin taakse. Roope Ahosen kausi on ollut jopa suurempi pettymys kuin Koposen; miehellä kun ikääkin on vasta 31 vuotta. Mutta Perttu Blomgren on kotimaisten pelaajien osastolta taas nostanut tasoaan ja paikannut Ahoselta pelaamatta jääneet minuutit mainiosti.

Vaikka niin Vilpas kuin Karhubasket tarvitsevat vielä toiset kaksi voittoa finaalisarjaan päästäkseen, on yllätyksien todennäköisyys jo lähes häviävän pieni. Seagulls saattaisi yhden voiton vielä vaikka taistellakin, mutta Katajasta ei taida olla siihenkään.

Ja sitten tutut kiistakumppanit olisivat jälleen vastakkain mestaruustaistossa – josta sopii taas odottaa kiivasta ottelusarjaa, missä ilmaisia voittoja ei olekaan enää tarjolla.