Haastajana välieräsarjaansa lähtenyt Karhubasket on jälleen kiskaissut itsensä johtoon runkosarjan voittanutta Seagullsia vastaan. Keskiviikkona pohjalaiset hakivat jo toisen vierasryöstön Helsingistä, jälleen hyvin tiukan pelin jälkeen.

Voiton avaimia oli päävalmentaja Janne Koskimiehen mukaan kolme, joista keskeisin oli levypallopeli.

– Saatiin enemmän pallonhallintoja kuin vastustaja, se oli se tärkein. Lisäksi saatiin kovia onnistumisia kaukoheitoissa, se oli toinen asia.

Kolmanneksi asiaksi Koskimies mainitsee Seagullsin pakottamisen vaikeampiin ratkaisuihin.

– [Shavon] Colemanhan oli tosi kuumana ja heitti aika kovia heittoja sisään siinä koko pelin aikana. Valmentajana katsoo, mistä ne ratkaisut tulivat: nyt Seagulls joutui kuitenkin tekemään töitä niiden korien eteen, mikä on se, mihin meidän pitäisi saada heidät pakotettua.

Pelitavallisesti sarja on Koskimiehen mukaan erityisen mielenkiintoinen.

– Seagullshan on yksinkertaistanut sitä heidän hyökkäyspelaamistaan, ja pyrkivät niistä yksinkertaisista asioista saamaan pallon liikkeen kautta heittopaikkoja. Tai sitten sinne on pelattu varsinkin [Chuba] Ohamsille sisään sitä palloa, Koskimies sanoo ja jatkaa:

– Se on tavallaan aika suppealla: heillä on enemmän hyökkäyspäässä niitä optioita, mutta he ovat halunneet käyttää melko pelkistettyä hyökkäyspelaamista toistaiseksi. En tiedä, voiko siitä sanoa olevansa yllättänyt, mutta näin he ovat pelanneet.

Puntit ovat tasan, kun levypallot tarttuvat karhunkämmeniin

Puolustuspäässä Karhubasketilla on ollut sitä vastoin vastassaan hyvin odotetunlaista merilokkia. Paljon kiteytyy juuri Ohamsiin.

– On selvää, millainen pelaaja hän on siellä: hän pyrkii suojelemaan sitä koria ja olemaan korin läheisyydessä enemmän. Tiedettiin, miten Seagulls puolustaa tuota meidän viisi ulkona -hyökkäystä, Koskimies sanoo.

Vaikeuksia sisältäneen talven jäljiltä kestomenestyjä Karhu sai runkosarjan voittaneen Seagullsin vastaansa jo välierävaiheessa. Jos ennakkosuosikin asema oli ennakolta helsinkiläisillä, puntit vaikuttaisivat nyt tasoittuneen.

– On ne tasan silloin, jos me pystytään levypallopelissä pärjäämään heille: sehän on se iso asia. Kakkospelissä Kauhajoella Ohams ja [René] Rougeau veivät paljon hyökkäyslevypalloja. Heillä on rutinoitunut joukkue, he eivät hirveästi menetä palloa; keskiviikon pelin ensimmäisellä puoliajalla annettiin meidän pallonmenetyksistämme muutama lahjakori, Koskimies linjaa ja lisää:

– Siinä ehkä näkyy se, että Seagullsilla on enemmän kokemusta. Meillä tulee huonoina hetkinä niitä menetyksiä. Jos pystymme niitä menetyksiä karsimaan, silloin lähtökohdat ovat tasaiset.

Viime vuoden mestarijoukkueen tapaan tämänvuotisella Seagullsilla on suhteellisen kapea rotaatio, mutta joukkue sinänsä on erittäin laadukas, Koskimies näkee.

– Meidän pitäisi pystyä hyödyntämään sitä, että meidän pelaajamme pelaavat vähän pienempiä minuutteja kuin heidän.

Vara-Givens suoraan divarista

Kauhajokisten riveistä Topias Palmin heittovire on vähintäänkin kiitettävää luokkaa. Kolmannessa osaottelussa kuudesta kolmosyrityksestä upposi viisi. Mitä suuruusluokkaa on se vihreä valo, joka Palmilla tällä hetkellä on heittämiseen?

– Ei Topias Palmia tarvitse käskeä heittämään. Hän on kyllä sellainen pelaaja, ettei tarvitse sanoa, että heitä palloa, Koskimies naurahtaa.

Joukkueessa on Koskimiehen mukaan käyty paremminkin läpi sitä, miten Palmi tulee skriineistä ulos.

– Hän on hyvin merkattu pelaaja, ja häneen vastustaja puolustuksessakin keskittyy. Hetkellisesti tulee tilanteita, joissa hänessä on kaksi pelaajaa. Niissä tilanteissa meidän pallottomien pelaajiemme pitäisi liikkua, jotta Topias pystyisi myös syöttämään niissä.

– Kyllä Topias osaa hakeutua paikkoihin, ja jos puolustus antaa tilaa, niin heitto lähtee, Koskimies sanoo.

Yksi osa Karhun tämän kevään tarinaa on ykkösdivisioonasta kesken kauden hankittu Nate Pollard. Äänekosken Kipinästä rekrytoitu ulkomaalaisvahvistus on noussut merkittävään rooliin – huolimatta siitä, etteivät lähtökohdat olleet täydellisen ruusuiset.

– Ihan ensimmäinen asiahan on se, että hänhän oli huonossa kunnossa, kun hän tuli tänne. Hän pääsi hädin tuskin kuntotestin läpi. Meidän ensimmäinen arviomme hänestä oli, että hän on kyllä ihan urheilija, mutta hän ei ole kunnossa.

– Hän on nuori kaveri, 2000-luvulla syntynyt, joten kehitystä myöskin tapahtuu aika nopeasti, kun pääsee tällaiseen harjoitusympäristöön, jossa treenataan kaksi kertaa päivässä. Hänen kanssaan myöskin [käytiin läpi] kentän ulkopuolisia asioita, rookiepelaaja kun on: ruokavalioon liittyviä asioita, nukkumiseen ja unirytmiin liittyviä asioita, jotka tähän ammattilaisurheiluun liittyvät.

Näiden asioiden työstämisellä on saatu aikaan Koskimiehen sanoin ”helppoa kehitystä”.

– Juteltiin JBA:n valmentaja Mikko Tupamäen kanssa. Mikko on samalla alueella työskentelevänä nähnyt Kipinän pelejä, ja olivat pelanneet vastakkain. Hän sanoi Pollardista, että kyseessä on pelaaja, joka lähestyy peliä oikealla tavalla. Kaikista divarissa pelaavista amerikkalaisista ei voi ihan samaa sanoa. Kyllähän siellä moni pelaaja tekee omia tilastoja.

Tupamäen silmään oli pistänyt myös se, että Pollard on ennen muuta hyvä pelaaja joukkueelle. Lyhyeksi jääneen pestinsä aikana hänestä ehti tulla Äänekoskella myös pidetty mies.

– Hän on energinen pelaaja. Meiltä oli muutama pelaaja lähtenyt joukkueesta, ja Samme Givens alkoi pelata sitä vitospaikkaa. Tiedettiin, että hän ja Nate ovat vähän samantyylisiä: alimittaisia, mutta osaavat kuitenkin kuljettaa sitä palloa, ja vahvarakenteisia pelaajia. Nate Pollard pystyisi tekemään niitä samoja asioita hyökkäyksessä, mitä aloitettiin joulukuussa tekemään, kun siirryttiin tähän viisi ulkona -pelitapaan, Koskimies taustoittaa hankintaa.

Voi huoletta sanoa, että odotukset Pollardia kohtaan ovat vähintäänkin täyttyneet.

– On ollut todella todella iso yllätys, ja ihan varmaan parhaita pelaajia, joita kesken kauden on tullut. Positiivinen vaikutus joukkueen voittamiseen ja siihen, että pystyy menestyvässä joukkueessa pelaamaan. Se on totta kai mennyt yläkanttiin.

– Aina meillä valmentajilla on joku idea: joidenkin pelaajien kohdalla se toteutuu, jotkut pelaajat pystyvät Naten tapaan yllättämään ne odotukset, ja jotkut pelaajat eivät pystykään tekemään niitä asioita, mitä ajateltiin heidän pystyvän. Sitten pitää vain mukautua tilanteeseen, Koskimies sanoo.

Karhubasketin ja Seagullsin välieräsarja jatkuu lauantaina Kauhajoella isäntien 2-1-johtoasemasta. Jos samanlaiset kuluttavat pelit jatkuvat, on perusteltua kysyä, kummalla kestää kunto.

– En oikein tiedä, tuleeko siitä välttämättä isoa tekijää. En ainakaan usko, että sen pitäisi meitä mitenkään haitata. Toisaalta viime vuonna Seagulls veti kapealla ja voitti meidät kuudessa pelissä finaaleissa: ei se silloin myöskään heitä mitenkään painanut, Koskimies toteaa.