Kuusi vuotta Kouvolassa koulivat Mäntystä kohti kansainvälisiä kenttiä. Niiden aika on, kunhan maajoukkueleirityksen jälkeen maaliin saadaan hieman toisenlainen leiritys Santahaminassa.

Joel Mäntysen neljäs vuosi Kouvolassa huipentui viime kauden tapaan haastajamaajoukkuekutsuun. Alkukesän open gym -leiritys toi parin viikon tauon arkeen, jota tänä kesänä ovat värittäneet valtion kuosit mallia -05.

– Kauden jälkeen koko aika on mennyt tuolla armeijan puolella. Ei ole päässyt tekemään niin paljon lajiharjoittelua normaalilla tyylillä niin, että on iso porukka, Mäntynen sanoo.

Arki Puolustusvoimien Urheilukoulussa Santahaminassa ei ole aivan tavallisinta urheilijan arkea. Treenit ovat normaalista poiketen pitäneet sisällään lähinnä punttisalia ja yksilötaitoja.

Mäntyselle tervetulleesta vaihtelusta puhuminen olisikin kesäkuun maajoukkuekomennuksen suhteen vähättelyä. Hän oli Susijengi Rising Starsin kokoonpanossa molemmissa harjoitusmaaotteluissa Latvian haastajajoukkuetta vastaan. Peliaika Danny Janssonin miehistössä hupeni avauspelin 11 minuutista jälkimmäisen pelin kuuteen minuuttiin, mutta pisteitä heltisi molemmissa peleissä: tilastoihin kirjattiin 3/2 ja 2/0.

– Hyvät kokemukset sai. Ja auttaa varmasti ensi kauteen, että sai kesälle pari viikkoa laadukasta harjoittelemista maajoukkueporukan mukana.

Lajiharjoittelun mahdollisuutta ei harjoitusvapailla ole ollut normaaliin tapaan, Mäntynen kertoo. Muutoin valmistautuminen tulevaan kauteen ei ole kuitenkaan inttikesästä kärsinyt.

– Aika hyvin on pystynyt [treenaamaan]. Melkein joka päivä pois lukien metsäleirit on pystynyt joko aamulla tai illalla jonkin treenin vetämään, fysiikkapainotteisen. Varmasti samalla tavalla kuin kauden jälkeen muutenkin tekisin. Ei ole sillä tavalla haitannut hirveästi, Mäntynen kuvaa.

Esikuvien perässä pohjoiseen

Mäntynen on alun perin Kotkan poikia, mutta siirtyi jo hyvissä ajoin Kymijokea yläjuoksulle päin Kouvolaan – jo peruskoulun päätteeksi. Syyt olivat selvät.

– Isoimpana tekijänä koin, että siinä kohtaa minulla oli hyvä steppi siirtyä pelaamaan miesten pelejä. Kouvolassa oli miesten I-divari A, Korikouvot. En ollut kiinnostunut lähtemään pelaamaan yliopistokoripalloa, ja se oli siinä kohtaa varmaan järkevin valinta.

Viime vuosina yleistynyt polku yhdysvaltalaisen lukio- ja yliopistokoriksen kautta kohti huippua ei siis hieman yllättäen ollut Mäntyselle vaihtoehto. Vaakakupissa painoivat voimakkaasti läheiset esikuvat.

– Siinä kohtaa vähän vanhemmista Kaukiaisen Severi ja Nymanin Vili olivat siirtyneet Kotkasta Korikouvoihin, ja näytti ihan hyvältä polulta siihen kohtaan. Siitä pystyisi sitten rakentamaan uraa kohti Euroopan kenttiä, se ehkä vei. Vähän samalla ajatuksella, että se olisi vähän se mun juttu.

Peli ja arki Kouvolassa ovat maistuneet Mäntyselle mainiosti. Yksi keskeinen tekijä kehittymisen kannalta on ollut Kouvojen päävalmentaja Jyri Lehtonen, jota Mäntynen suitsuttaa kovin.

– Jyri on ollut yksi merkittävimpiä valmentajiani. On ollut aina vaativa ja rehellinen, sitä arvostan. On aina sanonut niin kuin asiat on ja pyrkinyt viemään eteenpäin. Hän on sentyylinen valmentaja, että häneltä luotto pitää ansaita. Kun sen on ansainnut, hän pystyy tosi hyvin auttamaan eteenpäin, Mäntynen sanoo ja lisää:

– Sitten kun on niin hyvä luottamussuhde valmentajan kanssa, tietää, että vaikka alkuun tulisi pari virhettä, pystyy pelaamaan silti. Se ei mene siihen, että alkaa pelkäämään epäonnistumisia.

Päättynyt kausi Korisliigassa poiki Mäntyselle viimeistään lopullisen läpimurron. Hän oli lähes joka ilta Kouvojen avausviisikossa ja pelasi yli puoli tuntia ottelua kohden. Kotimaisista pelaajista Mäntynen oli runkosarjassa kolmanneksi paras pistemies.

Pohjia läpilyönnille valettiin jo edelliskaudella, jota tosin varjostivat loukkaantumiset.

– Kämmenselkä jouduttiin leikkaamaan kaksi kertaa. Se vähän hidasti. Se edellinen [kausi] ei yhtä hyvin lähtenyt lentoon kuin nyt, vaikka sekin meni tietysti hyvin. Pysyin terveenä ja sain hyvän treenikesän alle, olin universiadeissa Kiinassa ja olin tosi hyvässä kunnossa kun kausi alkoi, Mäntynen avaa vuoden takaisia lähtökohtiaan.

Vaikka kausi oli Kouvojen edustuksessa jo neljäs, mukaan saatiin silti jotakin uutta.

– Pääsin pelaamaan myös vähän erityyliseen rooliin, käsittelemään paljon palloa ja luomaan myös muille etua, etten pelkästään siinä korintekemisessä; pystytään paljon muutakin. Tuntuu, että se oli sellainen juttu, mikä oli erilaista, mitä oli aiemmin ollut korisliigatasolla.

Valmista ei silti ole, Mäntynen myöntää.

– Isoin kehityskohde on puolustuspelaaminen. Sitä pitää pystyä kehittämään, jotta pystyy ottamaan vielä isompia harppauksia uralla eteenpäin.

Isoa roolia etsimässä

Se seuraava harppaus on edessä ensi syksyksi, jos kaikki menee Mäntysen suunnitelman mukaan.

– Se olisi tarkoituksena, että ensi kaudeksi pääsisi pelaamaan ulkomaille. Jos sopiva paikka löytyy, siellä olisi tarkoitus ottaa seuraava askel, Mäntynen sanoo.

Haussa on paikka, josta on luvassa iso rooli ja runsaasti peliaikaa.

– Koen, että olen silloin parhaimmillani, kun on valmentajan luottamus ja vapauksia tehdä kentällä. En sovi niinsanotusti roolipelaajan rooliin: koen, että pystyn auttamaan joukkuetta parhaiten, kun olen suuressa roolissa. Tarvitsen sellaisen ympäristön, jossa minulle annetaan mahdollisuus siihen, Mäntynen avaa.

Varasuunnitelmaa hän ei ole vielä luonnostellut sen varalle, ettei toivotunlaista ulkomaanpestiä avaudukaan.

– Tällä hetkellä en ole Korisliiga-joukkueiden kanssa neuvotellut. Katsotaan ensin, tuleeko sellainen mahdollisuus ulkomailla, ja vedetään Suomenmaalla sen jälkeen. Jos ei satu, niin kaikki kortit ovat avoinna.

Kaverit parasta Kouvolassa

Voimakkaan kaksinapaisessa Kymenlaaksossa yhteennivovia voimia täytyy välillä erikseen etsiä. Kun kotkalaiselta Mäntyseltä kysyy, mikä on parasta Kouvolassa, ellei koripalloa saa sanoa, mies menee mietteliääksi.

– Varmaan Kouvolassa minulle parasta on ollut, että täältä on löytynyt tosi paljon uusia kavereita: sellaisia kavereita, joiden kanssa on varmasti tekemisissä koko loppuelämän, Mäntynen kertoo.

Hän tosin lisää, että nämäkin ihmiset ovat löytyneet pitkälti koripallon parista.

– Paikkana en tiedä, mikä voisi olla sellainen juttu, mistä olisin tykännyt. Kyllä mä kaupunkina tykkään Kotkasta enemmän, Mäntynen tokaisee.

Syksyllä Mäntynen kertoi Kouvolan Sanomien haastattelussa korkeushyppytaustastaan. Viime kesänä hän palasi hyppypaikalle pitkän tauon jälkeen ja kellotti kylmiltään henkilökohtaisen ennätyksensä 192.

Kaksi markkaa ei ole vielä mennyt rikki, hän kertoo nyt. Ei tosin ole vielä viime lumien jälkeen koetettukaan.

– En usko, että ihan lähtee vielä sellaisia lukemia. Katsotaan, jos ehtisi käydä vielä tänä kesänä, Mäntynen sanoo.