Lahti Basketballin viimeiseen puoleentoista vuoteen on mahtunut niin paljon käänteitä, että käsikirjoituksena se kuulostaisi jo epäuskottavalta. Nyt uuden päävalmentajan Kristian Palotien tehtävänä on tuoda lahtelainen koris takaisin joukkueeseen ja pelastaa seura Korisliigasta putoamiselta.

Lue myös: Korisliigan ”mustan maanantain” tuplapotkut kertovat pelosta ja paniikista

Valtakunnan tunnetuin koripalloääni vastaa puhelimeen auton ratista Helsingin Vallilasta. Kristian Palotiellä on lähimpänä edessään paitsi eväät, myös noin sadan kilometrin ajomatka Lahteen. Kiireisen miehen arki kysyy ajanhallintataitoja.

Lahti on Palotien palapelissä uusvanha palanen. Hän palasi äskettäin Lahti Basketballin valmennukseen ja korvasi pian päävalmentajana vanhan aisaparinsa Tom Coomanin – jätettyään seuran syksyllä vain hetki ennen kauden alkua. Taustalla olivat perhesyyt, kuten Palotie on aiemminkin kertonut.

– Se oli erittäin harmittavaa, enkä tietenkään sitä olisi halunnut tehdä, mutta perhe on pakko laittaa etusijalle.

Taustalla oli Palotien perheen uuden lapsen syntymä. Nyt tilanne ei enää ollut päällä, ja uuteen arkeen oli saatu laskeuduttua rauhassa.

– Lapsi oli kuitenkin nyt sen muutaman viikkoa ollut kotona siinä kohtaa ja kaikki oli hyvin. Koettiin, että nyt olisi oikea hetki, ja hienoa, että Lahti Basketball halusi [minut] takaisin.

Poissaolonsa aikana Palotie on pitänyt tasaisesti yhteyttä Lahteen, niin seurajohtoon kuin Coomaniin.

– Olen yrittänyt auttaa etäältä minkä pystynyt, mutta tietenkin etäällä oleminen on eri juttu, kun ei ole päivittäin mukana. Koriksen analysointi kuvan perusteella on oma juttunsa, mutta päivittäisen tekemisen ja muun analysointi ja se, kuinka hyvin esimerkiksi pelaajien persoonat tulevat ilmi; eihän siinä kokenut pystyvänsä hirveästi auttamaan.

Muutakin kuin puolustuksen vuotoa

Lahden tähänastinen kausi on ollut murheellinen. Joukkue on tällä hetkellä tasapisteissä viimeistä edellisen Loimaan Bisonsin kanssa vain viisi peliä kauden aikana voittaneena. Alemman loppusarjan paikka oli selviö, sarjapaikka sen sijaan ei vielä lainkaan. Ruotiessaan heikon alkukauden syitä Palotie nostaa tylyn korieron takaa esiin pelaajien puutteellisen osallistamisen.

– Emme osallistaneet kaikkia pelaajia riittävän hyvin pelaamiseen ja joukkueen kehittämiseen. Kun päästää 102 pinnaa per peli, on helppo sanoa, että ongelmat ovat puolustuspäässä, mikä pitää hyvin paikkansa. Mutta jos pelaaja ei pääse osallistumaan hyökkäyspäässä, vaan palloton pelaaja on täysin reaktiivinen, hän joutuu vain ja ainoastaan odottamaan, mitäköhän seuraavaksi tapahtuu.

Palotie kuvaa Lahden alkukauden pelaamista ”palloskriiniorientoituneeksi”.

– Kun joudut olemaan koko ajan se reaktiivinen osapuoli, ei ole helppoa kääntää mentaalista vipua siihen, että oletkin aktiivinen ja aggressiivinen puolustuspäässä. Jotkut siihen kykenevät: jos katsoo, miten Tuomas Iisalo on rakentanut joukkueensa tai aikanaan esimerkiksi James Hardenin Houston Rockets, siellä oli rekrytty sellaisia pelaajia, jotka kykenevät siihen.

– He pystyvät olemaan reaktiivisia hyökkäyksessä, odottamaan, mitä heidän edunluojansa tekee, ja kuitenkin olemaan täysin valmiudessa ja kääntämään sen vivun; olemaan todella proaktiivisia puolustuksessa. Ne ovat vain erilaisia henkisiä, mentaalisia taitoja, mitä pelaajilla on – joita tietenkin voi kehittää, analysoi Palotie.

On kuitenkin karua Korisliigan realismia, ettei Lahti ole Houston tai Pariisi.

– Meidän pelaajistosta minun fiilikseni on edelleen se, että he eivät ole parhaimmillaan sellaisessa ympäristössä. Monelle niitä taitoja on vaikeampi tunnistaa, mutta olisi vähän sama, kun pyytäisin, että Kalle Koivusen pitäisi tehä 20 pinnaa postista tai James Padgettin ottaa suoraan kuljetuksesta kolmosia: yhtä lailla ne ovat heidän taitoelementtiensä äärirajoilla, eikä se ole paras tapa hyödyntää heitä.

– Yhtä lailla tällainen [pelitapa], jossa pitää olla niin muuntautumiskykyinen mentaalisesti reaktiivisesta proaktiiviseen riippuen, hyökätäänkö vai puolustetaanko, ei kaikille sovellu. Näin se vain on, Palotie painottaa ja jatkaa:

– Jälkiviisaana sanottuna ei ole älykästä olettaa, että yhden kauden aikana pelaaja pystyy sillä tavalla kehittymään tai kehittämään sitä taitoaan.

Toivelistalla fyysisyys, lahtelaisuus ja Korisliiga-paikka

Lahti Basketballin toiminnanjohtaja Roope Suonio arvioi Coomanin potkuista kertovassa tiedotteessa, että joukkue ei pelannut Coomanin alaisuudessa ”niin sanottua lahtelaista korista”, ja ettei peli-ilme ollut sellainen kuin sen kuuluisi olla. Palotie on seurapomon kanssa samoilla linjoilla, mutta huomauttaa, ettei joukkuetta oikeastaan rekrytoitu pelaamaan perinteistä lahtelaista korista.

– Näitähän tulee joka ikinen kausi, tapahtuu jotain yllättävää tai sellaista, mitä ei ole huomioinut. Kaikkeen ei pysty varautumaan. Roopen sanat ovat ihan oikeita, se ei näyttänyt lahtelaiselta. Jos mietin lahtelaista korista, inhottava on hyvä termi. Fyysinen, ilkeä, inhottava; sellaista lahtelaisen koriksen kuuluu olla, Palotie pohtii.

Palotie nostaa kuvaavaksi termiksi englanninkielisen termin ”bully”, mutta huomauttaa, ettei sen suomenkielinen kiusaajaa tarkoittava käännös ole tässä tapauksessa erityisen kurantti.

– Se ei tarkoita, etteikö sitä taitoa olisi myöskin siellä, mutta ennen kaikkea se, että lahtelaiseen korikseen ei minunkaan mielestäni – kun olen Lahtea vastaan koutsannut – kuulu sellainen periksi antaminen tai fyysisyyden puute.

Juuri fyysisyyden puutteesta Lahti on tällä kaudella kärsinyt.

– Matsien aikana on näkynyt hetkiä, joissa pää painuu, ja se on juuri siitä, kun ei ole osallistettu etenkin hyökkäyspäässä. Vaikeilla hetkillä kaikki nojautuvat yhteen tai kahteen pelaajaan, että pelasta nyt meidät. Se on tosi hankalaa, ja korttitalo hajoaa saman tien. Se on ehkä se, mitä Roope ajoi takaa, ja miten itse näen sen – ja olen siitä kyllä ihan samaa mieltä, Palotie sanoo.

Palotien asema ei ole aikataulun kannalta kiitollisin: jäljellä on enää yhdeksän peliä, joissa sarjapaikan kohtalo ratkeaa, sillä alemman jatkosarjan viimeinen putoaa suoraan. Jatkosarjan ensimmäisestä koetuksesta Kouvoja vastaan heltisi sunnuntaina helpottava voitto, joskin päävastustaja Bisons voitti niin ikään oman ottelunsa viikonloppuna.

– Ei tässä poppakonsteja valitettavasti saa aikaisiksi, kun vain yhdeksän peliä on enää jäljellä, Palotie tokaisee.

Palotien reseptinä kohti parempaa on jo aiemmin mainittu pelaajien parempi osallistaminen.

– Pallopeleissä yleisestikin on aika paljon kivempi pelata, jos pääset itse koskemaan siihen välineeseen.

– Se ei tarkoita, että kaikki pelaajat ovat samanarvoisia kentällä, koska jollain pelaajilla on taitoja, joita toisilla pelaajilla ei ole: jollain on tiettyjä ominaisuuksia ja jollain toisella toisia ominaisuuksia. Tasaisemmin, useammin pelivälineeseen koskemaan ja osallistumaan jo siihen edunluontivaiheeseen pallollisena tai pallottomana, se on minusta fine, jotta saadaan läsnäolo, tilanteen päällä pysyminen paremmaksi.

Jatkosarjan ajalle mahtuu käytännössä vain kaksi merkittävämpää harjoitusrupeamaa. Ensimmäinen niistä oli viime viikolla, jälkimmäinen maajoukkuetauolla. Muutoin pelirytmi on varsin intensiivinen.

– Siinä ei laiteta koko systeemiä uusiksi, se on mahdotonta. Mutta juuri se, että kaikille pelaajille tulisi sellainen olo ja todellisuus, että he pääsevät vaikuttamaan siihen pelinluontiin enemmän – toivottavasti se näkyy sitten myös toisessa kenttäpäädyssä, Palotie sanoo.

Sarjapaikan säilyttämisestä Palotie ei omien sanojensa mukaan koe painetta.

– Niin paljon hommia kuin muun muassa Roope Suonio on tehnyt seuran eteen, ja se, että seura putoaisi, niin en missään nimessä haluaisi, että se tapahtuu; olisi todella harmittavaa, jos näin kävisi. Omasta näkövinkkelistäni jos minulla on jotakin vahvuuksia, se on se, että pystyn jäsentämään ajatuksiani, lokeroimaan juttuja. Olen kerran jo sen kokenut, että olen potkut saanut, ja sitä huomaa, ettei se olekaan mikään maailmanloppu, Palotie puntaroi.

Palotie mainitsee osatekijänä myös oman työtilanteensa: podcast- ja selostustyöt tarjoavat eräänlaisen työvoimapoliittisen turvaverkon. Siviilielämässä turvaverkon muodostaa luonnollisesti oma perhe.

– Tietysti pidän itseäni aikamoisena kilpailijana, niin kuin tässä lajissa on pakko ollakin. Kun kilpaillaan, niin otetaan täysillä, se tuo positiivista painetta: jokainen harjoitustapahtuma, jokainen ottelu, kyllä siitä adrenaliinia tulee, ei siitä pääse mihinkään. Mutta ei sitä pidä pakkona ja paineena ottaa missään nimessä, Palotie sanoo.

Samaa lajia useasta eri kulmasta

Valmennustyöt eivät tosiaan ole Palotien ainoat koripalloaiheiset hankkeet. Hän paitsi selostaa niin NBA- kuin maajoukkuepelejä, myös toimii podcast-isäntänä ja tuottaa livelähetyksiä omalle Twitch-kanavalleen.

– Kasetin kestävyyden puolesta on ihan selvää, että on pakko olla hyvä jäsentämään ajatuksia, lokeroimaan asioita erilleen. Koriksesta on kuitenkin kyse: on aika siistiä, että kun vetää NBA:ta ja maajoukkuepelejä ja podcastia, se alitajuisesti herättää ajatuksen virtaa – en tiedä onko se luovuutta, mutta herättää ainakin ajatuksia – joka ehkä jopa tehostaa jäsentämistä oman joukkueen kohdalla. Mitkä asiat ovat nyt keskeisimpiä juttuja joita korjata, tai että tällainen juttu voisi sopia meille… Mielestäni siitä on itse asiassa aika valtava hyöty, Palotie muotoilee.

Palotien mukaan mediatyöt yhtäältä tuovat muuta ajateltavaa ja toisaalta voimisteluttavat ajattelua, kun samaa aihepiiriä lähestyy eri tulokulmasta.

– Se pakottaa irtautumaan oman joukkueen päivittäisestä tekemisestä ja ajatuksesta, mitä kaikkea meidän pitää vielä korjata ja tehdä ja muuta: se ei mene yliajatteluksi, vaan päinvastoin saa ajatukset hetkellisesti muualle, ja jäsentyy samalla. Saa koko ajan vastakaikua joko katsomalla muuta korista, tai sitten pääsee vaikka Shawn Huffin kanssa juttelemaan useasti viikossa. Väkisinkin se auttaa mielestäni kehittymään myös valmentajana, ettei ikään kuin jää omiin asioihin jumiin.

Palotie huomauttaa, että valmentamisen ulkopuolisten koripallotöiden tuoma kuorma on suhteellisen pieni. Selostus on kotiovelta kotiovelle kolmen ja puolen tunnin reissu, podcastin nauhoittaminen jälkitöineen puolentoista tunnin homma, hän selvittää.

– Tuntuu, että ihmiset kuvittelevat, että se on iso aika, mikä minulla menee. Se on 13 tuntia lisää, mikä viikkoon tulee, Palotie kalkuloi.

Päälle tulevat tietysti päätoimen työt, mutteivät nekään täytä koko kalenteria. Harjoitustapahtumaan kuluu videoineen yhteensä kaksi tuntia, harjoitusviikon suunnitteluun tunti. Hyvän video-ohjelmiston ansiosta videoiden laatiminenkaan ei ota paljon tuntia enempää, Palotie avaa.

– Jos siitä alkaa ynnäämään tunteja, en usko, että pääsee edes 40 tunnin työviikkoon. Vaikka on kiireinen, liikkuu paljon ja kaikkea muuta, sitä on onneksi aikaa myös kaikkein tärkeimmälle eli perheelle, Palotie linjaa.

– Vaikka heitän aina huumorilla, että kesäisin nukutaan ja kaudella seurataan korista, niin ei se ihan paikkaansa pidä.

Palotie myös kiittää onneaan, että pystyy yhä nukahtamaan helposti vuorokaudenaikaan katsomatta.

– Luulen kyllä lopulta, että Suomessa on aika paljon ihmisiä, jotka tekevät rankempia ja kuormittavampia töitä kuin tämä minun duunini.

Taistelu sarjapaikasta jatkuu lahtelaisten osalta muista poiketen jo tiistaina, kun edessä on vierasreissu Lapualle. Kobrilla on vuorokausi Lahtea enemmän edellisestä ottelustaan, minkä Palotie arvelee näkyvän pohjalaisten tuoreutena.

– Fakta on se, että Lapua on kirkkaasti liigan paras koria suojeleva joukkue. Meille on tärkeää saada sitä puolustusta auki – ja nimenomaan niin, että puolustuksen takalinja ei koko ajan ole ikään kuin tähtäinnappi pohjassa ja huomaa, että pallo on ja pysyy tuossa, mihin me kanavoimme puolustuksen. Meidän pitää saada takalinjaa vähän liikkeelle ja olla järkeviä meidän heittovalintojemme kanssa. Puolustuksellisesti heidän fyysisyyteensä on ehdottomasti vastattava.

– Todella hyvä joukkuehan heillä on talentin puolesta. He ovat liigan parhaita siinä, miten he scouttaavat vastustajia. Näihin pitää olla varautunut. Katsotaan, mihin riittää: hieno haaste meille, Palotie linjaa.

Lue myös: Korisliigan ”mustan maanantain” tuplapotkut kertovat pelosta ja paniikista