Kaksi finaalipaikkaa, kaksi hopeaa. Se on ollut Vilppaalle loistava saavutus, samalla kun Saloon on saatu kasvatettua melkoinen koripallobuumi. Häntäpään vakinimi on vaihtanut rooliansa ja nyt joukkueen ainoana tavoitteena mestaruus.

Viime kaudella Vilpas hallitsi Korisliigan runkosarjaa, ja kausi näytti pelkältä salolaisten mestaruusmarssilta. Sitten Teemu Rannikko loukkasi nilkkansa runkosarjan päätöskierroksella ja unelma kultamitaleista mureni.

Vilppaan olisi pitänyt voittaa mestaruus viime kaudella. Olisi. Pitänyt. Ehkä niin olisi käynytkin, jos Rannikko ei olisi loukkaantunut. Nyt mestaruuden voittaminen on paljon vaikeamman tien takana kuin miltä tilanne näytti vielä viime keväänä.

Sarjan ylivoimaisesti sentteri Aaron Jones on poissa ja uudet yhdysvaltalaispelaajat ovat Kouvoista tuttua Jamie Skeeniä lukuunottamatta kysymysmerkkejä. Sen sijaan Vilppaan johdolle pitää antaa Henri Kantosen Varsinais-Suomeen houkuttelemisesta paljon kehuja.

Kantonen oli viime kauden pudotuspeleissä todellinen tasonnnostaja ja yksi Karhubasketin mestaruuteen päättyneen kauden tärkeimmistä pelaajista. Kun Vilppaalla on riveissään Rannikko ja Kantonen sekä Aatu Kivimäki sparraamassa kaksikkoa, on punapaitojen suomalainen takakenttä sarjan paras.

Ja onhan Vilppaalla yhä joukkueessaan kaksi Susijengin vakimiehistöön kuuluvaa pelimiestä, kun Mikko Koivisto ja Juho Nenonen jatkavat Salossa. Kotimaisten pelaajien osalta Vilpas on Korisliigan ykkösryhmä, mutta maaliin ja korkeimmalle pallille pääsemiseen asti tarvitaan myös erinomaisia vahvistuksia.

Siltä osin Vilppaan jenkit ovat vielä kysymysmerkkejä. Skeen oli Kouvoissa hyvä korinaluspelaaja ja paransi vain tahtiaan pudotuspeleissä. Muiden Vilppaan amerikkalaisten näytöt Korisliigassa ovat kuitenkin vielä näkemättä.

Niin Diante Baldwin, Brandon Taylor kuin D.J. Fenner ovat tietyllä tapaa samasta puusta veistettyjä. Noin 25-vuotiaita, alla hyvä mutta ei päätähuimaava yliopistoura, takana kausi tai kaksi Euroopassa, johon mahtuu niin plussia kuin miinuksia.

Tuosta kolmikosta valmentaja Joonas Iisalon pitäisi luotsata vastuunkantajia Vilppaalle, tai sitten laittaa miehiä vaihtoon. Jos vähintään kaksi kolmikosta vastaa huutoon, on Vilpas jälleen vahvoilla runkosarjan voittajaksi.

Kotietua pudotuspeleihin voi salolaisten kohdalla pitää jo lähes kirkossa kuulutettuna. Tähtäin onkin siis varmasti jo pitkällä keväässä ja kahden edelliskauden murheellisen päätöksen kirkastamisessa kultaisiksi muistoiksi.