kuva: Samira Lee / Seagulls

Helsinki Seagullsin ja Kauhajoen Karhubasketin välieräsarja saa arvoisensa huipennuksen lauantaina, kun Helsingin Kisahallissa mitellään kiivas seitsemäs ottelu. Seagullsin pelintekijä Lassi Nikkarinen on ollut jälleen isossa roolissa, kun Lokit hakee mestaruutensa uusimista.

Torpan Poikien kasvatti Lassi Nikkarinen tavoittelee jo toista mestaruutta kotikaupungissaan. Vaikka vyöllä onkin jo yksi kulta, nälkä on yhä tapissa, mies vakuuttaa.

Välieräsarja Seagullsin ja Karhubasketin välillä on ollut tähän mennessä varsinaista klassikkoainesta. Vaikka sarja on tuntunut olevan hallitsevan mestarin näpeissä, Karhu on onnistunut ajamaan helsinkiläisten johdon kiinni.

– On ollut ainakin todella fyysistä peliä. Kun on katsonut pistemääriä, ne ovat pysyneet aika maltillisina, Lokkien pelintekijä luonnehtii.

Nikkarinen vetääkin huomion tulostaulun sijasta tehtyihin pisteisiin pallonhallintaa kohden.

– Se on ollut ihan ok meillä monessakin pelissä, mutta silti on tullut aika vähän pisteitä molemmille joukkueille. Molemmat ovat puolustaneet tosi hyvin, Nikkarinen sanoo.

Kuudenteen peliin Karhubasket tuli todellisin isännän elkein. Avausneljänneksellä syntyi 28 pistettä ja enimmillään lähes parinkymmenen pisteen kaula, joka kesti loppuun saakka Seagullsin kiristä huolimatta.

– Hyökkäyksessä he ainakin olivat aluksi parempia. Olimme vähän hitaita siinä, ja kun joudut joka kerta kaivamaan pallon sukasta, on vaikeampi lähteä hyökkäämään. Peli lähtee vähän niin kuin väärälle raiteelle, Nikkarinen sanoo ja lisää:

– Ehkä me emme olleet ihan valmiina siinä, vaikka tiedettiin tietenkin, että he tulevat kovaa. Yritettiin täysiä, mutta ehkä he pääsivät vähän terävämpänä pelin alkuun.

Tupla tähtäimessä

Suurelle osalle helsinkiläisryhmästä haussa on jo toinen peräkkäinen Pantteri, niin myös Nikkariselle. Vaikka kulta ei ole enää uusi asia, halu saavuttaa se ei ole muuttunut mihinkään. Vyöllä oleva mestaruus on paremminkin tuonut lisää varmuutta niin joukkueelle kuin miehelle itselleen.

– Se on enemmän itseluottamusbuusti kuin mitään muuta. En koe millään tavalla, että se olisi kasvanut tai vähentynyt se nälkä: itselläni se on ollut aika tapissa aina. On ollut kuitenkin muutama kausi, jotka ovat päättyneet johonkin muuhun – se tunne on aika tyhjä verrattuna mestaruuteen, Nikkarinen kertoo.

Voittamisen saralla yksi on Seagullsinkin nipussa ylitse muiden: 38-vuotias René Rougeau. Viidettä kauttaan Korisliigassa pelaava yhdysvaltalainen on voittanut kaikki tarjolla olleet sarjan mestaruudet, ja kruunuksi heltisi vielä viime keväänä finaalien MVP-titteli. Nikkarinen valottaa hieman, mitä pieniä asioita hän tekee eri tavalla kuin muut.

– Isoin asia on pelin lukeminen: hän osaa lukea tilanteita hyvin. Voidaan aina juosta settejä ja mitä tahansa, mutta pelissä ne tilanteet pitää kuitenkin pelata, osata käyttää vastustajan virheet hyväksi ja sitä kautta saada koreja.

Pelipää antaa Rougeaulle merkittäviä avuja myös puolustuspäähän, Nikkarinen täydentää.

– Veikkaisin, että hän on sarjan paras lukemaan puolustuskonseptin ulkopuolelta tilanteita, ja pystyy sillä paikkaamaan muidenkin virheitä, vaikka se ei periaatteessa olisi hänen vastuullaan.

Timin esimerkin johdattamana

Päättyvä kausi on 27-vuotiaalle Nikkariselle viides Korisliigassa ja kolmas kotikaupungissa Helsingissä. Pois ei ole kiire siksikään, että viime kesänä solmittu jatkosopimus oli kaksivuotinen.

Nikkarinen kokee Korisliigassa olevan vielä lisää saavutettavaa, eikä ulkomaille lähdölle ole vielä tullut jatkosopimuksenkaan vuoksi uhrattua juuri ajatuksia.

– Toki jos tulisi jotakin hyviä mahdollisuuksia esille, ei ole mitään syytä, miksei voisi sitä ainakin vahvasti harkita.

Uran päämäärinä Nikkarisella on pitää peli mielekkäänä ja pelata hyvissä joukkueissa; miehen omin sanoin ”että pelaaminen olisi koko ajan kivaa”.

– Toivoisi, että olisi europelejä täälläkin, mikä nyt ei valitettavasti ollut mahdollista, Nikkarinen lisää.

Hyvä esimerkki mielekkyydestä ja merkityksellisyyden löytämisestä aina uudelleen löytyy omasta kopista: 25:ttä Korisliiga-kauttaan tahkoava ikinuori Timo Heinonen.

– Minun mielestäni Timi on hyvä esimerkki siitä, että pelaaminen on pysynyt mielekkäänä, ja on ollut kiva jatkaa uraa.

Lauantain seitsemänteen peliin lähtökohdat ovat helsinkiläisittäin selvät: kaikki lähtee puolustamisesta.

– Eka jakso hävittiin aika rumasti, kun vastustaja teki melkein 30 pinnaa. Loppupeli puolustettiinkin sitten tosi hyvin. Jos saa pidettyä vastustajan pois hyvistä korintekotilanteista, se auttaa myös levypalloihin ja hyökkäämiseen. Oma mielipiteeni on se, että kun saa stoppeja, on helpompi pelata, Nikkarinen summaa.

Seitsemäs välieräottelu Lokkien ja Karhun välillä käynnistyy lauantaina Kisahallissa ja Ruudussa klo 17.00.