Tuttu mies on palannut näätäpaitaan kahden vuoden ulkomaankierroksen ja vertaistaan hakevan loukkaantumiskurimuksen. Bundesliigan ja Belgian nähneen nuorukaisen fokus on nyt tiukasti BC Nokiassa.

Max Besselink vastaa puhelimeen kotonaan Helsingin Vartiokylässä. Siellä hän on treenannut kaiken kesää – tai oikeammin sanottuna kuntoutunut.

– Olen ollut loukkaantuneena varmaan puolitoista vuotta, Besselink huoahtaa.

Kuntouttavia treenejä on tehty niin omatoimisesti kuin Susijengin fysioterapeutti Atso Liesmalan kanssa.

Koko vammakierre on pitkä tarina. Tähän kurimukseen kiteytyy se, mitä Besselink on tehnyt sitten edellisen kautensa Nokialla.

Se selittää myös, miksi yhä tosissaan kansainväliselle huipulle tähtäävä Besselink päätyi nyt takaisin tuttuun seuraan.

NBA:ssa näytillä

Nokian-kauden jälkeen kesällä 2022 Besselink oli varattavissa NBA:han. Siinä määrin realistinen maali tuo varaus oli, että Besselink kävi jo näyttäytymässä usealle eri seuralle.

– Agenttini oli hoitanut minulle kolme pre-draft workoutia. Ne olivat Orlando Magic, Toronto Raptors ja Miami Heat. Kävin siellä. Sitä ennen minulla oli Euroopan perus-tryoutteja, Würzburg, Frankfurt Skyliners, Gran Canaria.

Reissukesän päätteeksi edessä piti olla kolmen vuoden diili Würzburgiin Bundesliigaan. Loppukesästä koitti kuitenkin vielä maajoukkuekutsu U20-EM-kisoihin Tbilisiin. Tuolta Georgian-keikalta tarttui mukaan keuhkokuume ja poskiontelotulehdus.

– Pelasin pari peliä, ja sitten olin kipeänä koko reissun, Besselink sanoo.

Kotiinpaluun aikaan elettiin jo elokuuta, ja Würzburgiin oli määrä lähteä. Olisi ollut.

– Olin niin kipeä, etten pystynyt matkustamaan sinne EM-kisojen jälkeen. Tuli sellainen homma, etteivät ne enää halunneet minua sinne, koska olin niin huonossa kunnossa. Olin kipeä varmaan yli kuukauden, puolitoista kuukautta, Besselink sanoo.

Saksalaisseura ei halunnut Besselinkin palveluksia lainkaan, joten se osti sopimuksen ulos. Kunto oli jo kohenemassa, joten Tapiolan Honka kiinnitti Besselinkin.

– Mulla ei ollut joukkuetta, ja he sanoivat, että voin tulla sinne, jotta pääsen takaisin kuntoon. Se oli sellainen sopimus, että olen siellä vain siihen asti, että saan jotain parempaa, Besselink kertoo.

Bundesliigaa ja Susijengi-debyyttiä

Parin viikon jälkeen sitä parempaa löytyikin. Besselinkin agentti oli järjestänyt tryout-sopimuksen Göttingeniin, niin ikään Bundesliigaan. Viikon näytilläolon jälkeen seura kiinnitti Besselinkin 1+1-vuotisella sopimuksella.

– En ollut vielä sataprosenttisessa kunnossa, koska keuhkokuume ja poskiontelotulehdus olivat niin iso juttu. Oli vaikea päästä täyteen kuntoon.

Ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita, Besselink kertoo.

– Ensiksi se liiga, Bundesliigan taso on tosi hyvä verrattuna Korisliigaan. Se on varmaan top 5 -liiga Euroopassa. Toisekseen minulla kesti vähän aikaa päästä siihen systeemiin, mikä minun roolini on ja kaikkea. Mutta olin tosi kärsivällinen: olin ollut kipeä, ja vain yritin parhaani.

Kärsivällisyys palkittiin. Peli Alba Berliniä vastaan toi kauan kaivatun onnistumisen – se oli ensimmäinen peli, jossa Besselink pääsi pisteille.

– Tein kymmenen pinnaa heitä vastaan, ja voitettiin Alba Berlin. Sitten pääsin enemmän mukaan siihen jengiin, isompaan rooliin.

Toisenlaisiakin vaiheita oli. Ailahtelevan alkukauden jälkeen Nokialta tuttu itseluottamus oli palaamassa.

– Olin pelannut mielestäni tosi hyvin ja saanut enemmän peliaikaa. Olin itse asiassa päässyt jo aloitusviisikkoon tammi-helmikuussa juuri ennen kuin oli MM-karsinnat.

Besselink pääsi aloittamaan kolmessa pelissä ennen maajoukkuetaukoa, jonka aikana hän debytoi Susijengissä Israelin vieraana.

– Se meni tosi hyvin, pelasin 8 minuuttia ja minulla oli 6 pinnaa, 5 levyä, pari syöttöä, todella tehokasta ja voitettiin se Israel-peli, Besselink sanoo ja jatkaa:

– Sitten tultiin takaisin Suomeen, meillä oli kotiottelu Espoossa Saksaa vastaan. Päivä ennen sitä peliä treeneissä yritin donkata. Tuli sellainen isku ja kaaduin niin, että ranteeni murtui.

Sen koommin, viimeiseen puoleentoista vuoteen, Besselink ei ole pystynyt pelaamaan säännöllisesti. Kuvaavaa on, ettei nuorukainen itse muista, kumman ranteensa mursi: molemmat ovat ehtineet murtua vuosien mittaan.

– Olin sen [vamman] kanssa varmaan kuusi, kahdeksan viikkoa. Menin suoraan Saksaan sen jälkeen, kun se oli tapahtunut, ja tein kuntoutustani siellä. Pääsin suunnilleen treenikuntoon, ja olin ehtinyt treenata pari treeniä. Toisissa treeneissä vasen polveni meni, Besselink kertaa.

Tarkkaan ottaen vasen polvilumpio meni sijoiltaan.

– Ei mitään niin vakavaa, mutta sen kanssa se kesti kolme ja puoli kuukautta. Se ei toki ollut ACL-loukkaantuminen, jota luulin, Besselink sanoo viitaten eturistisiteen repeämään.

Göttingenin kausi jatkui pudotuspeleihin, mutta Besselinkin kausi oli ohi. Niin oli myös ura Göttingenissä, koska seura jätti option käyttämättä.

– Valmentaja sanoi pitävänsä minusta, mutta loukkaantumisten takia hän kehotti minua kuntouttamaan itseäni ja sanoi, että seura antaa minun mennä. Olin vapaa agentti sen kesän.

Besselink joutui kirurgin veitsen alle viime kesänä myös poskiontelotulehduksensa jäänteinä.

Kovan onnen Mons

Tämän kesän tapaan myös viime kesä sujui Susijengin Atso Liesmalan klinikalla. Loppukesästä 2023 Besselinkille heltisi diili Belgiaan Mons-Hainautiin. Kolmivuotinen sopimus ei ollut kuitenkaan suora, vaan kumpikin lisävuosi oli seuran option takana.

– Vähän samanlainen kuin Göttingen, he halusivat vähän arvioida. Siksi he eivät suoraan halunneet antaa pidempää diiliä.

Elokuinen Mons miellytti, ainakin ensimmäisen treeniviikon loppuun. Jo toisella viikolla Besselinkin nilkka hajosi hänen yrittäessään blokata.

Tätä vammaa hän potee edelleen. Asialla on tekoa sen kanssa, ettei Belgiassa heti hahmotettu vamman laatua.

– Ekaksi kun kävin x-rayssa (röntgenissä), he sanoivat, että luu on kunnossa. Pari viikkoa myöhemmin menin magneettiin, ja siellä kerrottiin, että siellä on cartilage damage, mutta ei niin paha: pitää vain olla rauhassa kuukausi tai näin, Besselink sanoo.

Kyse oli siis rustovammasta, johon konservatiivisen hoidon piti riittää. Leikkaukselle ei pitänyt olla tarvetta. Siispä Besselink kuntoutti itseään. Joulukuulle tullessa nilkka ei ollut vielä täydessä kunnossa, mutta sen kanssa pystyi jo treenaamaan. Joulunpyhien tauon ja Belgiaan palaamisen jälkeen Besselink koki jo parantuneensa.

– Luulin, että olin pelikunnossa, koska nilkka tuntui – tai se ei oikeasti tuntunut, mutta mielessäni se tuntui riittävän hyvältä pelatakseni. Olin kyllä ihan väärässä.

Ensimmäinen peli sujui viiden minuutin peliajalla ja aivan mainiosti. Toisessa ja kolmannessa pelissä kurssi alkoi kääntyä huonoon suuntaan.

– Sen jälkeen treeneissä tein jotain, ja sitten nilkkaan vain alkoi sattua ihan hitosti. En periaatteessa enää pystynyt kävelemään sen kanssa, en juoksemaan tai mitään tällaista. Olin niin vihainen, koska minulla oli ollut niin paljon ongelmia nilkkani kanssa.

– Sanoin valmentajalle, että minusta tuntuu, että minun pitää nyt vain mennä Suomeen hoitamaan tämä homma, koska tämä konservatiivinen hoito ei vain toimi.

Ennen paluutaan Suomeen Besselink kävi uudelleen magneettikuvattavana. Tuomio oli, että yhä näkyvä rustovaurio on toipumassa, mutta se saattaisi tarvita tähystysleikkauksen. Suomessa ortopedi vahvisti, että tuo leikkaus on tehtävä. Vakuutuskysymysten järjestely viivästytti asiaa niin, että leikkauksen jälkeen maaliskuun lopussa Besselinkin kausi oli jo ohi. Sen hän tiesi syvällä sisimmässään jo tammikuussa.

– Siitä asti, kun minulla on ollut tämä operaatio, olen tehnyt kuntoutusta. Toivotaan, että se on menossa parempaan suuntaan; tuntuu paljon paremmalta tällä hetkellä.

Kaikki fokus Näädissä

Tällä hetkellä Besselink arvioi olevansa 65-70-prosenttisessa kunnossa. Elokuussa on määrä palata kontaktiharjoitteluun, ja Mestarien liigan karsintojen alkaessa tavoite on olla täydessä kunnossa.

– Mutta tuntuu, että koska en ole ollut 100 prossaa niin pitkään aikaan, en tiedä, mikä on minun 100 prossaa. Pitää ottaa pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan. On tosi vaikea sanoa.

Tällaisessa tilanteessa ympäristö, jossa kaikki on tuttua, alkaa kuulostaa yllättävänkin houkuttelevalta. Besselink tosin kehystää asian niin, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja.

– Kuulostaa ehkä vähän pahemmalta siihen nähden, että menen Nokialle, mutta minulla ei ollut mitään muita vaihtoehtoja, hän korostaa uudelleen.

Unelma ulkomailla pelaamisesta elää, mutta takaisin kuntoon on ensin päästävä. Nyt tarjolla on vähintäänkin mahdollisuus antaa hyvät, tuoreet näytöt.

–  Ei kukaan haluaisi minua ulkomailla. Puhuin Gregin [päävalmentaja Gibson] kanssa, ja hän sanoi, että he haluavat auttaa minua takaisin, päästä back on track. Se oli minun mielestäni no-brainer, en olisi halunnut mihinkään muuhun joukkueeseen Korisliigassa. Haluan jäädä Suomeen, koska Nokia on kuin perhettä, se on tuttu paikka ja Greg on niin hyvä valmentaja, Besselink kehuu.

Jos on Besselinkillä ollut käänteitä sitten viime Nokian-visiittinsä, on myös seurassa tapahtunut yhtä sun toista. Pienensivakka haastaja ylsi viime kaudella seurahistoriansa ensimmäiseen mestaruuteen ja aloittaa tulevan sesongin uudella kotiareenallaan Mestarien liigan karsintapeleillä.

– Tavoite totta kai on päästä Mestarien liigaan, ennen kuin kausi alkaa: että voitetaan nuo kolme peliä karsinnoissa. Sen jälkeen Korisliigassa meidän tavoite on voittaa taas SM-kultaa – ja niin, ei mulla ole mitään muuta, Besselink kertoo avoimena.

– Oma tavoite on totta kai pysyä terveenä, että pääsen seuraavan askelen: että pääsen pitkälle, mutta tällä hetkellä en pysty miettimään sitä. Pitää ottaa päivä kerrallaan ja auttaa joukkuetta niin paljon kuin mahdollista. Mitä Greg tarvitsee, se on se pääasia, ja mitä Nokia tarvitsee: se on se, mitä haluan.

Nuorempana Besselinkin vaiheilla puhuttiin jopa NBA-tulevaisuudesta. Kaikkien näiden vaiheiden jälkeenkään tätä tavoitetta ei ole hylätty.

– En ikinä sano, etten ikinä pystyisi menemään sinne: olen aina sanonut, että kyllä mä pystyn. Olen ollut NBA:n pre-draft workouteilla, ja tiedän, että pystyn olemaan siellä, jos olen kunnossa ja kaikkea. Minulla riittää kaikki fyysiset taidot ja kyvyt, minun pitää vain pysyä terveenä. Euroliiga tai NBA, se on tavoitteeni.

– Mä teen tätä lajia tosissani. Haluan tehdä jotakin elämälläni. Haluan haastaa itseäni: en ikinä halua olla tyytyväinen, Besselink uhkuu.

Tavoitteita on myös maajoukkueeseen liittyen, ainakin jahka oma kunto tekee niistä realistisia. Kutsun tullessa lähtöön ollaan valmiita.

– Tällä hetkellä olen tosi kiitollinen, että he [Susijengissä] pystyvät auttamaan minua. Tuntuu, että kun olen kunnossa, ne tavoitteet tulevat mukana. Olipa se Susijengi tai Euroliiga, ihan mitä vaan, mutta että pystyn olemaan paras mahdollinen pelaaja. Totta kai se on sitten myös maajoukkueen kanssa.