Korisliigan finaalisarjassa kohtaavat kokemattomat valmentajat. Salon Vilppaan Joonas Iisalo ja Karhubasketin Jussi Laakso ovat monin tavoin kuin yö ja päivä, toisaalta taas miehissä on paljon samaa.

32-vuotias Iisalo valmentaa Korisliigassa toista kauttaan ja on toistamiseen sarjan loppuottelussa. 41-vuotias Laakso taas on sarjassa tulokas ja on johdattanut heti avauskaudellaan kauhajokiset seuran historiassa ensimmäistä kertaa finaaliin asti.

− Finaaleissa kohtaavat märkäkorva-rookie eli minä ja kloppi-Iisalo. Tähän tämä Korisliiga on mennyt, Laakso kommentoi ratkaisevan välierävoiton jälkeen.

Valmentajapersoonina Iisalo ja Laakso antavat itsestään lähes päinvastaiset kuvat. Laakso on rento ja vitsaileva, hymyssä suin niin voittojen kuin tappioidenkin jälkeen. Kauhajokisten valmentajaa ei kovin moni asia tunnu hirveästi hetkauttavan.

Iisalo taas on kuin kireälle viritetty kieli. Kommentit pelien jälkeen ovat poikkeuksetta hyvin teknisiä ja taktisia, ja nuori valmentaja menee eteenpäin laput silmillä. Tämä luo ulkopuoliselle kuvan paikoin jopa koppavasta ja ylimielisestä Iisalosta.

Kumpikaan luonnehdinta ei toki kerro läheskään kaikkea kummastakaan miehestä sen kummemmin valmentajana kuin ihmisenäkään. Kuitenkin voi olettaa, että ilmapiiri näiden miesten valmentamissa joukkueissa on omalaatuisensa.

Karhubasket lähtee finaalisarjaan haastajana, ja on siinä asemassa kuin kotonaan. Mitali on jo taskussa, koko Kauhajoki hurmiossa ja tuloksesta riippumatta alla on kaikkien aikojen paras kausi. Vielä kun valmentaja Laakso tuo ryhmään ripauksen rentoa ennakkoluulottomuutta ja kaikki tästä eteenpäin on kotiinpäin, voi joukkue aloittaa loppuottelut vähemmillä paineilla.

Iisalolla ja Vilppaalla taas on allaan viime kauden finaalitappio, suuret odotukset, kovalla rahalla kasattu joukkue ja tavoitteena vain ja ainoastaan mestaruus. Toisaalta Iisalo ja hänen ryhmänsä tietävät olevansa sarjan paras joukkue, toisaalta heidän on ”pakko” voittaa mestaruus tänä vuonna.

Miten Iisalon pinna sitten pitää, kun vastaan tulevat ensimmäiset todelliset vastoinkäymiset? Avaustappio KTP:tä vastaan ei vielä pahemmin Vilpasta pelotellut, mutta nyt vastassa on pari kertaluokkaa kovempi ryhmä. Jos Iisalo sukeltaa vain syvemmälle videoihin, taktisiin kuvioihin ja analysointiin, meneekö joukkue vain enemmän lukkoon heikoilla hetkillä?

Vaikka Vilpas luonnollisesti haluaisi Teemu Rannikon olevan kentällä johtamassa Iisalon kuvioita, saattaa taikuriveteraanin loukkaantuminen tarjota salolaisille myös positiivisia puolia. Rannikko tasapainottaa Iisalon persoonaa ja valmennustyyliä tavalla, mikä voi olla kriittisillä hetkillä ratkaiseva etu Vilppaalle.

Molemmat valmentajat ovat erittäin hyviä pelitilannevalmentajia ja kummallakin pelin taktinen puoli on hyvin hallussa. Iisalo opiskelee selvästi joka päivä koripalloa hyvin syvällisesti ja on valmentajana erittäin kunnianhimoinen. Vilpas-luotsin suhtautumisessa on aistittavissa tietty määrä perfektionismia, sillä vain täydellinen kelpaa ja Iisalo ei jätä yhtäkään yksityiskohtaa huomioimatta tai tee asioita missään kohdin vain vähän sinnepäin.

Laaksokin on tältä osin mainio valmentaja, mutta myös ero miesten persoonissa näkyy taktisessakin valmentamisessa. Karhu-koutsi antaa enemmän vastuuta ja vapauksia pelaajilleen, ja luottaa erityisesti pelintekijäänsä Bojan Sarceviciin kenttäkenraalina.

Valmennuksen osalta kummallakaan joukkueella ei välttämättä voi ajatella olevan suoraa etua. Sen sijaan on helpompi todeta, että molempien ryhmien penkin takana on juuri oikea mies juuri näille pelaajille juuri tässä hetkessä.

Iisalo saa detaljitason maanisella keskittymisellään kaiken irti huippujoukkueestaan ja Vilpas käyttää hyödykseen jokaisen pienenkin asian. Laakso pitää stressiasteensa huomattavasti alhaisempana, millä tyylillä taas Karhubasketin kärkipelaajat ovat nostaneet ryhmän huippukevääseen ja finaaliin asti.