Näätäkippari Mattila uransa parhaasta BC Nokiasta: ”Me mennään päätyyn saakka”

Korisliigan finaalit jatkuvat keskiviikkona Nokialla isäntien 2-1-johtoasemasta. Finaalien pelipaikkakohkaukseen BC Nokian kapteeni Niko Mattila suhtautuu tyynen realistisesti – kuten muuhunkin elämässä ja koripallossa. 

Niko Mattilan hymyn voisi luulla olevan herkässä juuri nyt. Joukkue pelaa seurahistorian parasta kautta ja johtaa Korisliigan finaalisarjaa 2-1-voitoin sunnuntaisesta tappiosta huolimatta. Parannettavaa silti on.

– On, jos viime peliin vertaa. Tuntuu, että eka puoliaika oltiin suorin jaloin, Mattila kuittaa.

Finaalisarjassa Seagullsia vastaan on Mattilan mukaan kyse peli- ja kamppailuvalmiudesta. Etenkin puolustuspäässä kysytään kovuutta.

– Levypallopelaaminen oli isossa osassa viime pelissä siinä, miksi me hävittiin: he saivat paljon hyökkäyslevypalloja. Yleinen pelivalmius – pelikovuus – on sellainen, missä meidän pitää olla valmiita, jos me haluamme mestaruuden voittaa.

Kotiedulla sarjan aloittanut Seagulls sai sunnuntaina kotisalissaan sarjan avausvoittonsa ja kavensi Nokian hieman yllätyksellistäkin 2–0-ottelusarjajohtoa.

– Mehän vaihdettiin meidän puolustussysteemiä siinä, se tuli heille selvästi aika yllätyksenä. Tuntui, että toisessakaan pelissä heillä ei ollut oikein aseita siihen. He olivat aika passiivisia kahdessa ekassa pelissä, Mattila sanoo ja jatkaa:

– Kolmannessa he olivat selvästi aktiivisempia ja pelasivat enemmän pienellä viisikolla: heillä oli vain yksi ison paikan pelaaja ja neljä heittäjää kentällä.

Jos sujui kolmannen osan avauspuolisko nokialaisittain suorin polvin, toisella puoliajalla alkoi tapahtua. Näädät oli ajaa kiinni Seagullsin yli 20 pisteen johtoaseman, ja mahtuipa päätösneljännekselle myös nokialaisten 14 pisteen putki.

Kiri ei riittänyt kahden pisteen kutitustuntumaa lähemmäs, mutta loi Mattilan mukaan omanlaistaan uskoa – jos sille varsinaista kysyntää on.

– En tiedä, tarvitaanko me sinänsä uskoa, koska me tiedetään kyllä, että meillä on kaikki aseet. Kunhan me pelataan omaa hyvää peliä, me pystytään Gulls kaatamaan, Mattila puhkuu, mutta lisää:

– Oli sinänsä hieno comeback, toki sitten loppui aika vähän kesken. Eihän tuollainen optimitilanne ole, ei sitä eroa saisi päästää tuollaiseksi. Mutta toisaalta pallo on pyöreä: välillä käy niin, että kaverilla uppoaa heitto ja meillä ei.

Realismia odotuksiin

Mattilan Korisliiga-uralla alkaa olla jo mittaa. Matkalle mahtuvat muutama kausi Karhussa ennen seuran menestysvuosia, pitkä pätkä Nokialla, pari joensuulaisittain hiljaisempaa vuotta Katajassa sekä vuosi sitten paluu takaisin vanhastaan tuttuun Näätiin.

Nokialta on myös Mattilan ainoa SM-mitali, pronssi vuodelta 2016, joka vastaavasti on myös BC Nokian ainoa mitali ennen tätä kautta.

Vaikka CV on sinällään komea myös seurojen suhteen, suurempi menestys on kiertänyt Mattilaa – vaikka hän toki laskeekin pelanneensa viidet välierät.

– Mä olen aika realisti yleisestikin. Muutamana vuonna Karhulla ja Seagullsilla on ollut niin hyvät joukkueet, että sillä joukkueella, joka meillä on ollut, on pitänyt pelata aivan täydellistä korista, jotta olisi ollut mahku voittaa.

Mattila suhteuttaa tulokset mieluummin ennakko-odotuksiin. Ellei mestaruuteen ole realistista mahdollisuutta, on turha olla kovin pettynyt, jos mestaruutta ei tulekaan, hän sanoo.

– Nyt taas, kun meillä on minun mielestäni oman urani paras joukkue, on itselläni ainakin sellainen asenne, että me mennään päätyyn saakka. Olen sellainen luonne, että häviöt ottavat aika koville. Suurin osa kausista kun on päättynyt tappioon, kyllähän se viikon, pari aina v-tuttaa, Mattila toteaa.

– Mutta hieno asia, että nyt on kaikki avaimet meidän käsissämme, jotta voisi tulla se eka kirkkain mitali.

Nälkää ei tänä vuonna tarvitsekaan ihmeemmillä aperitiiveilla herätellä. Kopissa on otettu käyttöön rajuakin retoriikkaa.

– Meillä on niin hyvä joukkuehenki ja hyviä tyyppejä, että se minun mielestäni se tekee tästä vielä kivempaa. Me puhutaan tuolla, että me lähdetään yhdessä sotaan; mikään muu joukkue aikaisemmilta vuosilta ei mene tämän joukkueen edelle. On hienoa, että saa nimenomaan tämän joukkueen kanssa lähteä siihen sotaan.

Tämän sotajoukon taru on kuitenkin pian joka tapauksessa maalissaan.

– Kaksi peliä tarvitsee voittaa, ja maksimissaan on neljä peliä – sinänsä surullista, mutta sinänsä hienoa, että saadaan pelata vielä silloin kun aurinko rupeaa paistamaan. Pitää nauttia täysin rinnoin siitä, Mattila toteaa.

Valmennuksen kulttuuricocktail

Mattila on ehtinyt pelata nokialaiskäskijä Greg Gibsonin alaisuudessa kahteen eri otteeseen: ensin Gibsonin ensimmäisellä Nokian-kaudella 2019–20 ja kahden Kataja-vuoden jälkeen uudelleen syksystä 2022 alkaen. Tohtii sanoa, että Gibsonista puhuessaan Mattila tietää, mistä puhuu.

– Gregin vahvuuksia on se, että hän on jenkki, joka on asunut Suomessa monta vuotta. Hän tietää ne molemmat kulttuurit ja kulttuurierot, ja osaa sitä kautta hitsata joukkueen yhteen. Lisäksi hän on erittäin vaativa, treenataan aika kovaa, ja erittäin voitontahtoinen. Siinä on ehkä hänen parhaat piirteensä, Mattila luettelee liki tottuneesti.

Mattila pitää itseään hyvin samanlaisena kuin Gibson: suora palaute miellyttää.

– Jos jostain on sanottavaa, se sanotaan eikä vain ihmetellä, miksi näin kävi. Palaute tulee, kun sitä tarvitsee antaa.

Paljon urallaan voittaneen Gibsonin yhteistyötä apuvalmentaja Aleksi Koskisen kanssa Mattila kehaisee myös.

– Se yhtenäisyys, mitä he ovat yhdessä tehneet, on ollut erinomaista: ”Allu” tuo vielä siihen tietyn sellaisen taktisen puolen. Minusta heidän dynamiikkansa on toiminut erittäin hienosti tänä vuonna. On hienoa, että he jatkavat ensi vuonnakin, Mattila suitsuttaa.

Ellei puhuta pelitaktisista asiosita, suuria yllätyksiä Gibsonin valmennuksellisesta pajatsosta ei Mattilalle enää löydy.

– Olen ollut sen verran Gregin kanssa, ettei ainakaan minulle. Totta kai jotakin taktisia hommia, mutta se on minusta vähän eri juttu: jos vaihtaa jotain systeemiä, kyllähän siinä saattaa tulla uusi puolustustapa tai jokin muu.

Kotietu, muutakin kuin yhdyssana

Avausosan vierasryöstön myötä kotietu on nyt BC Nokialla, joka on onnistunut pitämään siitä kiinni. Kun koti on tässä tapauksessa pieni ja piskuinen Harjuniityn liikuntahalli, etu on Mattilan mukaan hyvin konkreettinen. Puheet kuudennesta pelaajasta eivät ole hänen mukaansa tässä tapauksessa vain puheita.

– Ei varmasti Seagullsin kaverit myönnä, mutta heidän ei varmasti ole kiva pelata siellä. Siitä tekee minun mielestäni hyvän se, että koriskatsomot on niin lähellä kenttää: se tulee niin siihen kentälle, sen tuntee ja kuulee oikein sen mökän siellä.

– Jos vertaa Helsinkiin, se pääkatsomo on niin kaukana, että se tunnelma ei niin hyvin kentälle välity kuin tuossa, kun se katsomo on ihan siinä kiinni kentässä. On kyllä ollut iso apu.

Ravakkaan sävyyn käyty julkinen keskustelu finaalien pelipaikoista päättyi lopulta siihen, että Nokia sai Harjuniityn poikkeusluvalleen jatkoa. Alkuperäinen poikkeuslupa kattoi kaiken muun paitsi finaalit johtuen muun muassa hallin katsojakapasiteetista.

Vieläpä seuran puheenjohtaja Marko Pirhonen loihe lausumahan Ylelle, ettei BC Nokia pelaa finaaleja edes Helsingissä, jos puutteet Töölön kisahallissa eivät ole finaalien kannalta ongelma, mutta Harjuniityn pienuus on.

Pelaajiston parissa asiaan on suhtauduttu rennommin, jos on kapteeni Mattilaa uskominen.

– Ei me sitä oikein sinänsä, mehän pelataan siellä missä meidän käsketään pelata. Tuo on kuitenkin meidän työmme, Mattila sanoo mutta huomauttaa:

– Kyllä siinä antaisi minun mielestäni sitä kotietua pois, jos pelaisit yhtäkkiä jossain muualla, jossa et ole treenannut ja pelannut ollenkaan.

Nyt nähtyyn ratkaisuun Mattila on luonnollisesti tyytyväinen.

– Mutta jos olisi ollut joku muu päätös, sitten olisi menty sen mukaan. Eipä tuossa meillä sinänsä mitään päätösvaltaa ollut, Mattila sanoo.

Korisliigan loppuottelusarjan neljäs finaali pelataan keskiviikkona klo 18.30 Harjuniityssä.