Kauhajoella juhlitaan Korisliigan mestaruutta, ensimmäistä kertaa seuran ja kaupungin historiassa. Kultamitalit ja Pantteri-patsas päätyivät huiman finaalisarjan jälkeen aivan oikeaan paikkaan.

Karhubasket ei vielä syksyllä ollut missään nimessä ennakkosuosikki mestariksi, tai edes yhdeksi mitalijoukkueista. Eikä se ollut sitä vielä vuodenvaihteessakaan, kun kauhajokiset roikkuivat sarjataulukon puolivälissä, eikä kasassa ollut joukkue näyttänyt edes kunnon haastajalta.

Kaikki kuitenkin muuttui vuodenvaihteen jälkeen. Joukkueeseen liittyi todella kovan luokan koripalloammattilaisia, jotka toivat oranssien ryhmään taitoa, kokemusta ja käänsivät Karhubasketin suunnan tyystin.

− Meillä oli turbulenssia kauden aikana, meillä oli loukkaantumisia. Se reagointikyky, millä taustamme pystyivät tekemään päätöksiä… Saimme Rene Rougeaun, Greg Manganon, Kelvin Lewisin, jotka olivat kohtalaisen hyviä, Karhubasketin valmentaja Jussi Laakso kertoi välieräsarjan jälkeen.

− Meillä tapahtui helmikuun kohdalla loksahduksia iso kasa. Esimerkiksi se, että Bojan [Sarcevic] sai parhaan kaverinsa Manganon tänne. Yksi isoimmista asioista oli, kun päätin, että haluan jatkaa täällä. Kun tein sen päätöksen, koko kroppani vapautui ja minusta tuntui, että pelaajatkin vapautuivat siitä, Laakso sanoi mestaruuden jälkeen.

Laakso tosiaan teki Karhubasketin kanssa jatkosopimuksen kauden aikana ja viimeistään siitä kohdasta lähti joukkueen hurja lento. Tammikuun puolivälin jälkeen joukkue ei hävinnyt yhtään ottelua runkosarjassa, rullasi puolivälierissä Pyrinnön, eikä BC Nokiastakaan ollut välierissä haastamaan kuin yhden otteluvoiton verran.

Loppuotteluissa Kauhajoen oranssit miehet osoittivat, että he mestaruuden todellakin ansaitsivat. Yhtä murskavoitto lukuun ottamatta finaalit olivat todella tasaisia ja pelien voittaminen vaati koko joukkueen liki täydellistä suoritusta. Ja niihin suorituksiin Karhubasket kykeni.

Ratkaiseva kuudes finaali oli hyvä osoitus Karhubasketin ryhmästä. Vilpas kiri hämmästyttävästi ottelun tasoihin ja jatkoajalle, ja siinä kohdin monessa joukkueessa olisi voinut peli seota ja ottelu kääntyä katkeraksi tappioksi. Tätä eivät Karhubasketin kokeneet pelimiehet kuitenkaan antaneet tapahtua.

Joukkueen tahtipuikkoa kentällä heilutti itseoikeutetusti pelintekijä Sarcevic. Takamies iski itse ratkaisevia heittoja silloin, kun niitä tarvittiin, mutta antoi muiden loistaa ja pelasi koko ajan joukkue edellä. Sarcevicin tehot eivät joka pelissä olleet ryhmän parhaat, mutta kokenut pelimies oli selvästi pudotuspelien MVP.

− Kun elokuussa juttelin valmentajiemme kanssa, kerroin heille, että valmistaudun niin, että olen liigan paras pelaaja, Sarcevic kertoi mestaruuden jälkeen Koripalloliiton videohaastattelussa.

Mestaruuden takana on tietysti myös vahva taustaryhmä, sitoutuneet kannattajat ja osaltaan koko Kauhajoki − ja he ovat kaikki mestaruusjuhlansa ansainneet. Unohtaa ei sovi tulokaskauttaan Korisliigassa valmentaneen Laakson panosta. Ei ole sattumaa, että Karhubasket pelasi parhaiten yhteen joukkueena, ja oli sekä taktisesti että henkisesti kypsä voittamaan mestaruuden.

− Tämä vaati paljon onnea, kovaa työtä ja sitoutumista yhteiseen juttuun, Laakso sanoi.

Karhubasket on seurana mennyt jatkuvasti joka vuosi eteenpäin. Nyt mestaruus varmistaa sen, että korisbuumi Kauhajoella jatkuu vielä vuosia. Seuran kannattaa kuitenkin pitää ripaus harkintaa toimissaan tulevana kesänä.

Karhubasket saa varmasti jalkeille kovan joukkueen ensi kaudellekin, mutta vielä ei välttämättä kannata kasata kovan rahan joukkuetta europeleihin, jotka vietäisiin naapurikaupunkien isompiin halleihin.

Pantteri saa Karhubasketin mestaruusjuhlissa ansaitusti oranssin kuosin, onnittelut Kauhajoelle!