Jättisopimuksensa päätteeksi Virtanen on viettänyt Joensuussa 23 kautta. Karjalaan kiinnittymisestä huolimatta kaukaisissa haaveissa siintää työmaa, jolle lähtiessä ei tarvitse tehdä lumitöitä.

Petri Virtanen ja Joensuun Kataja. Siinä on yhdistelmä, joka edustaa hektisessä urheilubisneksessä määrätynlaista pysyvyyttä.

Neljättä kauttaan Katajaa luotsaava Virtanen sopi joulukuun aikana peräti viidestä lisävuodesta, jotka pitäisivät miehen Joensuussa peräti kevääseen 2029. Visio pitkästä jatkosopimuksesta oli alun perin seurasta lähtöisin, Virtanen kertoo.

– Valmentajana sitä ensin ajattelee perinteisesti, että se [pitkä jatkosopimus] olisi kolme vuotta. Sitten kun heillä oli heti [tarjota] viisi vuotta, niin aika nopeasti se asettui siihen – tai itse asiassa olisi varmaan ollut mahdollista tehdä pidempikin. Se tuo jatkuvuutta ja pysyvyyttä tähän, toivon mukaan myös menestystä, Virtanen sanoo.

Katajan ja Virtasen esimerkki pistettiin merkille myös Tampereella. Pyrinnön ja Tero Vasellin pitkän kontrahdin inspiraationa toimi juuri Virtasen puolen vuosikymmenen kiinnitys.

Lue lisää: Jättijatkon Pyrinnön kanssa tehnyt Tero Vasell ei halua rikkoa seuran 17-vuotista pudotuspeliputkea

Yhteiset näkemykset seuran suunnasta ja tavoiteltavasta pitkäjänteisyydestä olivat Virtasen sopimuksen synnyn tae.

– Tarkoituksena ei ole riskeerata yhtäkään kautta mestaruus- tai muuhun jahtiin sen kustannuksella, että se vaarantaisi seuran tulevaisuutta. Lähtökohtaisesti halutaan, että täällä pelataan myös kahdenkymmenen vuoden päästä Korisliigaa, paaluttaa Virtanen.

Jättidiilin kulmia hiotaan vielä

Seuran tulevaisuuden pönkittämiseen sisältyy lähimmässä tulevaisuudessa Kataja Basketin toiminnan muuntuminen osakeyhtiömuotoiseksi. Itse yhtiö on jo perustettu, mutta urheilutoiminta siirtyy sen yhteyteen keväämmällä. Osittain tästäkin syystä seura sekä Virtanen itse halusivat muutoksen keskelle jotakin pysyvää.

Kataja tiedotti Virtasen jatkosopimuksesta hieman kryptisellä muotoilulla: sopimus ulottuu vuoteen 2029, ”mikäli – – Säynätsalon Riennon kasvatti pysyy organisaatiossa koko sopimuskauden”. Taustalta paljastuu pienimuotoinen sopimustekninen yllätys: itse paperia ei ole vielä sorvattu.

– Tästä ei ole vielä minkäänlaista virallista paperisopimusta johtuen siitä, että organisaatio muuttuu. Tämä viimeistellään paperiversiona, kun uusi osakeyhtiö ottaa kopin tästä toiminnasta. Lähtökohtaisesti lähdetään siitä, että minä olen täällä viisi vuotta.

Työstämistä on lähinnä yksityiskohdissa, joita Virtanen ei tällä erää enempää valota.

Jatkon Joensuuhun Virtasen kanssa samaan aikaan myös hänen aisaparinsa Teemu Turunen, joka jatkaa Katajan apuvalmentajana vielä toiset kaksi kautta. Isänsä Mikan jalanjäljissä valmentajauralle lähtenyt lappeenrantalaislähtöinen Turunen vastaa Katajassa paitsi taktisesta puolesta ja vastustajien scouttaamisesta, myös osaltaan fysiikkavalmennuksesta. Virtanen kehuu Turusta vuolaasti.

– Seuraavat kaksi vuotta pyrin antamaan hänelle kaikki, mitä itselläni on annettavana ja valmistamaan häntä tulevaan päävalmentajapestiin, missä se ikinä onkaan. Näkisin hänelle myös oikein mahdollisena vaihtoehtona sen, että hän siirtyisi jossain vaiheessa ulkomaille jatkamaan työntekoa – kenties vaikkapa jonkun suomalaisvalmentajan alaisuuteen, Virtanen muotoilee.

Mieluummin ponnahduslauta kuin ykkössuosikki

Virtasen valmennuksessa Kataja on onnistuneesti palannut mitalikantaan sekä cup-voittajien listaan. Vaikka nousu takaisin kärjen kantaan on ollut komea, kupu ei ole vielä täynnä. Virtanen linjaa Katajan tavoitteeksi omalla valmennusjaksollaan ”kilpailla joka kausi realistisesti niin, että meillä on mahdollisuus taistella Suomen mestaruudesta”.

– Se, olemmeko me ykkössuosikkeja joka kaudelle lähdettäessä, ei ole ykkösprioriteetti, vaan se, että pystymme täällä takaamaan pelaajalle hyvää kehityspolkua ja ulkomaalaisvahvistukselle hyvää ponnahduslautaa kohti Euroopan isompia sarjoja.

– Ymmärretään, että meidän palkkatasomme etenkään amerikkalaispelaajien kohdalla ei ole sellainen, että pystymme kilpailemaan täysin joko valmiista pelaajista tai Euroopassa jo nimeä suuremmissa sarjoissa tehneistä pelaajista. Meidän pitää olla sellainen, joka tarjoaa hyvän mahdollisuuden siihen, Virtanen taustoittaa.

Virtanen käyttää esimerkkinä viime kauden yhdysvaltalaisvahvistustaan Galin Smithiä, joka tuli Katajaan kahden repaleisen kauden jälkeen. Hyvä viime kausi Joensuussa poiki täksi kaudeksi pestin Bundesliigaan.

– Joka tapauksessa, kun kilpaurheilussa ollaan, joka vuosi tietenkin tavoitteena on voittaa kauden viimeinen peli – ja niin, että kyse on playoff-ottelusta, Virtanen tokaisee.

Kierteitä katkomaan

Maaottelutauko tulee Katajan osalta päätökseensä lauantaina, kun Karhubasket saapuu vierailulle Pohjois-Karjalaan. Loppusarjojen ajan paras treeni-ikkuna kului Katajalla kuitenkin lähinnä sairastellen ja kolhuja parannellen – vuoroissa, kuinkas muuten.

– Ensimmäisellä viikolla muutama pelaaja oli kipeänä, ja kun he paranivat, seuraavat tulivat kipeiksi. Kovinkaan monta hyvää joukkueharjoitusta ei ole saatu alle, mutta tämä oli kuitenkin paras väli kauden aikana sairastaa: jos nämä piti sattua johonkin väliin, tämä nyt oli se väli. Saatiin loppuviikkoon muutamaan harjoitukseen suurin piirtein koko nippu kasaan, ja päästään valmistautumaan viimeiseen rutistukseen ennen playoffien alkua.

– Edelleen tasaisuus on se, mikä meillä on hakusessa. Huonojen pätkien minimointi pelin sisällä ja niiden pysäyttämään oppiminen mahdollisimman nopeasti ovat isoja teemoja, joita me edelleen tässä käymme läpi, Virtanen linjaa.

Kataja kiinnitti helmikuussa riveihinsä polvivammasta kuntoutuvan Hannes Pöllän 1+1-vuotisella sopimuksella. Jo vuoden poissaolon vaatinut vamma on kuitenkin toipunut kutakuinkin odotetusti.

– Hän on oikein hyvässä fyysisessä kunnossa, ja päivä päivältä ja viikko viikolta saadaan häntä harjoituksissa enemmän ja enemmän mukaan. Piakkoin hän pääsee harjoittelemaan joukkueen kanssa pidempiäkin pätkiä, ja toivottavasti tuo sitten sellaisen lisäenergialatauksen, kun pääsee liittymään pelaavaan kokoonpanoon, Virtanen sanoo.

Vamma sallii jo useamman kontaktiharjoituksen viikossa, muttei peräkkäisinä päivinä. Pelikunnon lähestymistä tarkkaillaan päivä päivältä – sen tarkempaa arviota peleihin paluun aikataulusta Virtanen ei anna.

– Meidän pitää kuunnella hänen kroppaansa ja etenkin polveaan kuunnella jatkuvasti, miltä se tuntuu, Virtanen toteaa.

Kehitys pitää poltteen yllä

Vuonna 2005 Joensuuhun pelaajana ensi kertaa tullut, tuolloin 25-vuotias Virtanen ei tullut jäädäkseen, mutta jäi sittenkin. Tuon siirron jälkeen Virtanen on edustanut vain yhtä muuta seuraa, Mika Turusen luotsaamaa Lappeenrannan NMKY:tä kaudella 2007–08.

– Suurin yksittäinen tekijä siihen, että olin pidemmän pätkän täällä, oli että organisaatio on ammattimainen, hoitaa asiansa ja velvoitteensa sekä antaa tarvittaessa apua myös kentän ulkopuolisiin asioihin, jos tarvetta tulee. Se on hyvin turvallinen työympäristö niin valmentajana kuin pelaajana.

Toinen merkittävä kannustin pysyvyydelle oli jälkikasvu. Lasten koulutien alettua kasvoi myös kynnys koko perheen muuttoihin.

– Näin juuri Lehtorannan Samia, jonka kanssa tänne tultiin samaan aikaan. Silloin ajatusmaailma oli, että tulemme vuodeksi tai kahdeksi Joensuuhun, ja jokainen jatkaa siitä mihin jatkaa. Nyt molemmat olemme täällä Joensuussa edelleen, 19 vuotta myöhemmin, Virtanen kertoo huvittuneena.

Säynätsalon Riennon kasvatteihin kuuluva, alun perin jyväskyläläinen Virtanen laskeskelee eläneensä nyt Joensuussa liki yhtä kauan kuin Jyväskylässä. Kun ympäristö tulee pysymään samana yhteensä kolmattakymmentä vuotta, mistä polte löytyy yhä uudelleen ja uudelleen?

– Siihen on hyvin yksinkertainen vastaus: pelaajat. Kyllä minä koen, että suurin voima, mitä itse tästä saa, on nähdä pelaajien kehittyvän ja ottavan askelia eteenpäin. Ei pelkästään urheilullisessa mielessä, vaan myös ihmisinä: pyritään tarjoamaan heille myös kasvua siinä, kuinka kasvaa ihmisenä ja kehittää omaa osaamistaan myös muilla elämän osa-alueilla.

Galin Smithin läpimurron lisäksi lisäksi Virtanen nostaa kasvun esimerkeiksi Sebastian Lindbergin ja Thomas Tumban.

– Se on ehkä se suurin polttoaine.

Vaihtoehtoja lumitöille

Kysyttäessä, missä Virtanen sielunsa silmin näkee Katajan ja toisaalta itsensä vuosikymmenen loppusuoralla sopimuksensa umpeutuessa, mies heittäytyy liki filosofiseksi.

– Ensimmäinen kerta omalla työurallani, kun työsopimuksen mitta on yli kaksi vuotta. Urheilijan ja valmentajan näkökulmasta se on aika ainutlaatuista. Elämää ei ole tavallaan osannut suunnitellakaan kovin pitkälle sen rupeaman jälkeen, mikä työsopimus milloinkin on ollut. Uskon vahvasti, että haluan vielä valmentaa sen jälkeen, tai sitten mahdollisesti katsotaan, josko jotkut muut seuratyöntekijän hommat ovat alkaneet kiinnostaa vielä enemmän siihen mennessä. En oikein osaa edes maalata mitään kuvaa sen enempää, Virtanen pyörittelee.

Pieni kiinnostuksen siemen ulkomailla valmentamiseen kuitenkin itää.

– Siinä vaiheessa uraa tullaan myös siihen ikävaiheeseen, että lapset alkavat olla siinä iässä, että se on ehdottomasti mahdollista. Tietynlainen palo ja kipinä olisi siihenkin, että joskus vielä ei tarvitsisi lumia lapioida kuutta kuukautta, Virtanen nauraa.