Kuva: Mikko Mäkelä, @mikolla | 40 vuotta tammikuussa täyttävä Jeremiah Wood on yhä Bisons-valmentaja Konsta Mastomäen luottopelaaja.

Loimaa Bisonsin nuori päävalmentaja Konsta Mastomäki muistaa seuran vaikeat ajat ja on nyt osa kirkasta uutta tulemista. Mastomäki kehuu vuolaasti apukäsiä, jotka ovat korvaamaton apu hänen arjessaan.

Se oli pienestä kiinni. Viime kaudella Korisliigassa oli kaksi selvää hännänhuippua, kun Lahti Basketball ja Loimaa Bisons mittelivät, kumpi säilyttää sarjapaikan.

Bisons onnistui pitämään lahtelaiset takanaan sarjataulukossa aina kauden loppuun asti. Taistelu oli hurjaa.

Yksi loimaalaisten säilymisen arkkitehdeistä oli nuori päävalmentaja Konsta Mastomäki, tuolloin 24 vuotta, joka sai joukkueen iskuun, mikä oikeutti paikkaan pääsarjatasolla.

Nuorukainen ei ole jatkanut Bisonsin kanssa siitä, mihin viime kaudella jäivät – otteet ovat vain parantuneet.

Bisons on sarjataulukon kolmannella sijalla 14 sarjapisteellä. Biisonilauma on ollut alkukauden piristysruiske.

– Olemme pelanneet paljon hyviä pelejä, ei sitä voi kiistää. Totta kai täytyy tiedostaa, että muut joukkueet parantavat koko ajan, ja meidänkin pitää jatkaa kehittymistä. Mutta tähän asti on mennyt oikein hyvin, Mastomäki toteaa.

Bisons on voittanut seitsemän peliä ja hävinnyt neljä. Tappiotkin ovat tulleet ”miehekkäällä” tavalla: pienillä eroilla. Loimaalaisia ei ole riepoteltu.

– Sitä on tullut itsekin pohdittua, mistä se kertoo. Yleensä se kertoo siitä, että joukkueessa on pelaajia, joilla on kova voitontahto ja usko siihen, että jokainen vastustaja on voitettavissa. Meillä ei ole ollut kertaakaan sellaista tunnetta, että joku vastustaja olisi liian kova. Toki kaikki ovat hyviä joukkueita, ja jokaista vastaan täytyy tehdä täysi työ, mutta tuo usko näkyy valmistautumisessa.

– Lisäksi joukkue on hitsautunut hyvin yhteen, ja halu kehittyä treeneissä näkyy myös peleissä. Olemme olleet valmiita kilpailemaan jokaisessa ottelussa.

Tahto menestyä ja kilpailla voitosta kumpuaa arjen tekemisestä. Joukkueen harjoituksissa on Mastomäen mukaan kova vaatimustaso, eikä löysäilyä sallita.

Kokeneet pelaajat ovat tässä paljon vartijana.

– Kokeneet pelaajat tietävät, mitä tietyt asiat vaativat. He myös vaativat ympärillään olevilta pelaajilta paljon. Treeneissä ei ole sellaista mentaliteettia, että voisi ottaa rennosti. Jos sellaista huomataan, pelaajatkin puuttuvat siihen tarvittaessa. Se kertoo joukkueen sitoutumisesta.

Konkarit tukena

Yksi kokeneista pelaajista on täksi kaudeksi Bisonsiin hankittu kaiken nähnyt yhdysvaltalaiskonkari Jeremiah Wood, 39.

Argentiinan, Ranskan ja Suoman pääsarjoissa pelannut Wood huolehtii, että työnteon kulttuuri pysyy Bisonsissa vahvana. Hän on jääräpäinen tyyppi, joka aikoo ”kamppailla ja kehittyä, kunnes hänet raahataan kentältä”.

Mastomäki ylistää estoitta kultakimpalettaan.

– Hän on kentän ulkopuolella ihan mahtava tyyppi. Hän on melkoinen moottoriturpa ja nähnyt urallaan vaikka ja mitä. Hänellä on tarinoita joka lähtöön, ja niitä on todella mielenkiintoista kuunnella. Hän osaa suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen kyseisen hetken edellyttämällä tavalla. Hän osaa irrotella, mutta silloin, kun pitää tehdä töitä, tehdään töitä. Hän on todellinen ammattilainen.

Mitä tulee kentän tason toimintaan, ei Mastomäki löydä virtuoosilleen verrokkia. Hän kuvailee suojattiaan ainutlaatuiseksi.

– Pelaajatyypiltään hän on hyvin poikkeuksellinen. Ei tuollaista tapaa pelata ole varmaan koskaan ennen Suomessa nähty. Kun seuraan hänen tekemistään treeneissä, ajattelen, ettei hän voi enää tuosta mennä eteenpäin. Jotenkin hän siinä aina vain onnistuu. Hänellä on todella vahva kilpailuvietti, mikä varmasti ajaa häntä eteenpäin.

NBA-supertähti LeBron Jamesia vastaan nuorempana pelannut, kovissa ympyröissä koripallo-oppinsa saanut taituri on kova suunnittelija. Mastomäki kertoo huvittavan esimerkin joukkueen treeneistä.

– Joskus pelasimme treeneissä ristinollaa, niin sitäkin varten piti pitää taktiikkapalaveri, Mastomäki naurahtaa.

Konkari Wood on uransa ehtoopuolella, mikä varmasti tuo lisää motivaatiota. Hän tekeekin kaikkensa voittaakseen. Mastomäen mukaan mies ei pelkää käyttää ääntään harjoituksissa ja pukukopissa.

– Hän tuo treeneissä mielipiteitään rohkeasti esille ja saattaa välillä sanoa asioita tiukastikin. Se on vain positiivista, sillä hän vaatii paljon itseltään ja ympärillään olevilta. Hänellä on jo paljon kokemusta ja ymmärrys siitä, että pelivuosia on enemmän takana kuin edessä. Hän haluaa ottaa kaiken irti jäljellä olevista vuosista.

Apu lähellä

Konkaripelaajien lisäksi nuorelle päävalmentajalle korvaamaton apu on osaavat apuvalmentajat. Nämä pakottavat Mastomäenkin miettimään asioita ennakkoon, mikä johtaa jatkuvan oppimisen sykliin.

Mastomäki korostaakin omien tukihenkilöidensä panosta hektisessä arjessa ja uuden kauden valoisassa alussa.

– Tämä kausi on menty peli ja harjoitus kerrallaan. Täytyy kuitenkin nostaa esille Cedric Latimer, jolla on pitkä pelaajaura takanaan. Hän on ollut suuri apu, vaikka ei ehkä ole saanut paljon huomiota. Hänen panoksensa on ollut korvaamaton niin pelaajien kuin valmennuksen tukemisessa. Hän tekee valmentamisen lisäksi paljon muutakin seuran eteen.

Pelaajaurallaan Latimer pelasi suurimmaksi osaksi Suomen kentillä. Hän pelasi 2000-luvun lopulla myös yliopistokoripalloa Yhdysvalloissa.

Hän on ollut mahdollistamassa Mastomäen nousua koripallokansan tietoisuuteen päävalmentajana.

– Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan tällaista tilannetta. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut mahdollisuuden päästä tähän asemaan.

Mastomäelle avautui paikka Bisonsin peräsimessä kesken viime kauden, kun entinen pääkäskijä Juri Heinämäki sai väistyä palliltaan. Mastomäki toimi tuolloin joukkueen apuvalmentajana.

On yleistä, että kun päävalmentaja saa potkut, apuvalmentaja nousee hänen tilalleen. Niin kävi myös Bisonsissa.

– Seura ilmoitti päätöksestään, ja tilanne oli se, mikä oli. Ei siinä auttanut kuin tehdä parhaansa ja auttaa seuraa eteenpäin.

Paljon parannettavaa ja opittavaa

Vaikka Mastomäen Bisonsin alkukausi on sujunut mainiosti, hän – eikä joukkue – ole tyytyväinen. Kehitettävää on vielä paljon.

– Puhuimme tauonkin aikana sitä, että hyvin on mennyt, mutta muut joukkueet parantavat varmasti, ja niin pitää meidänkin. Se taso, jolla pelasimme ensimmäisen kierroksen, ei riitä enää toisella. Emme ajattele, että meillä olisi jokin tietty heikkous, jota pitää parantaa, vaan meidän pitää kokonaisuutena olla parempia joka osa-alueella.

Ensimmäistä täyttä kauttaan päävalmentajana toimivalla valmentajanalulla on henkilökohtaisellakin tasolla yhä paljon kehittymisen varaa. Eikä ihme, sillä 25-vuotias on nuori päävalmentajaksi oli kyseessä laji mikä tahansa.

Mastomäki kertookin oppivansa uutta joka päivä.

– Viime keväänä saatoin ajatella joistakin asioista, että nämähän minä osaan aika hyvin. Tällä kaudella olen huomannut, että minähän oli aivan väärässä. Mutta se tässä valmentamisessa varmasti eniten kiehtoo. Koskaan ei ole valmis. Olen valmentajana aika märkäkorva, joten yritän imeä oppia kaikkialta.

Valmentajana Bisons-luotsi pyrkii olemaan rehellinen ja avoin – ja ennen kaikkea reagointikykyinen.

– Jossain olen kuullut, että valmentajalla pitäisi olla jokaiseen kysymykseen vastaus. Olen kuitenkin tällainen nuori valmentaja ja jos emmin vastauksissani, joku voi katsoa, että mikäs mies se tuossa sössöttää.

Hienolla alkukaudella on myös varjopuolensa: odotukset nousevat. Kun juokkue suoriutuu kentällä hyvin ja napsii voittoja, tappiot muuttuvat joka voiton myötä vaikeammin nieltäviksi.

Bisonsin materiaali ei ollut viime kaudella lähelläkään sarjan parasta, tällä kaudella se on jo selvästi kilpailukykyisempi. Loimaalla kauteen lähdettiin kuitenkin maltillisin tavoittein.

– Kun lähdimme kasaamaan joukkuetta, lähtökohta oli, että ottaisimme sarjataulukossa askelia eteenpäin sijoille yhdeksän ja kymmenen. Sitten harjoituskaudella, kun olimme jo kokoontuneet joukkueen kanssa, nostimme tavoitteen pudotuspeleihin. Se on edelleen se iso tavoite.

Kirjava matka

Bisonsin tarina tähän hetkeen on vaiherikas ja värikäs.

Joukkue on viime vuosina hyppinyt 1-divisioonan ja Korisliigan väliä, oli viime kaudella vähällä pudota sarjasta ja koki todellisen aallonpohjan 2016, kun seura meni konkurssiin. Liitto vei lisenssin, minkä myötä Bisons menetti paikkansa Korisliigassa.

Nyt joukkue kuitenkin kukoistaa. Mastomäki muistaa organisaation synkät ajat.

– Silloin 2016 kovin moni ei ajatellut, että tämä seura pelaisi vielä Korisliigassa. Oli kuitenkin muutamia, jotka uskoivat. Tässä on mukana henkilöitä niiltä vaikeilta ajoilta, kuten joukkueenjohtaja Heikki Perho etunenässä, jotka painavat valtavasti pyyteetöntä työtä.

Seurakulttuuri on vahva.

– Seuratoimijoita, talkoolaisia ja muita ei koskaan ole liikaa, mutta on upeaa huomata, että tämä seura merkitsee.

Mastomäen mukaan Bisonsin yhteisössä on hienoa olla mukana.

– Tämä on hieno ympäristö. Olemme pieni seura, joten totta kai hommat jakautuvat muutamille ihmisille, mutta täällä tehdään paljon töitä.